|
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. |
|
Maa oli |
|
autio ja tyhj�, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan |
|
henki liikkui vetten yll�. |
|
Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. |
|
Jumala n�ki, ett� valo oli hyv�. Jumala erotti |
|
valon pimeydest�, |
|
ja h�n nimitti valon p�iv�ksi, |
|
ja pimeyden h�n nimitti y�ksi. Tuli ilta ja tuli |
|
aamu, n�in meni ensimm�inen p�iv�. |
|
Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien |
|
v�liin, erottamaan vedet toisistaan." |
|
Jumala teki |
|
kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja |
|
toiset sen yl�puolelle. Niin tapahtui, |
|
ja Jumala |
|
nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, |
|
n�in meni toinen p�iv�. |
|
Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen |
|
alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin ett� |
|
maan kamara tulee n�kyviin." Ja niin tapahtui. |
|
Jumala nimitti kiinte�n kamaran maaksi, ja sen |
|
paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, h�n nimitti |
|
mereksi. Ja Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. |
|
Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreytt�, siement� |
|
tekevi� kasveja ja hedelm�puita, jotka maan p��ll� |
|
kantavat hedelmiss��n kukin lajinsa mukaista |
|
siement�." Ja niin tapahtui. |
|
Maa versoi |
|
vihreytt�, siement� tekevi� kasveja ja hedelm�puita, |
|
jotka kantoivat hedelmiss��n kukin oman lajinsa |
|
mukaista siement�. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. |
|
Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni kolmas p�iv�. |
|
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen |
|
erottamaan p�iv�n y�st�, ja olkoot ne merkkein� |
|
osoittamassa m��r�aikoja, hetki� ja vuosia. |
|
Ne |
|
loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan |
|
p��lle." Ja niin tapahtui. |
|
Jumala teki kaksi |
|
suurta valoa, suuremman hallitsemaan p�iv�� ja |
|
pienemm�n hallitsemaan y�t�, sek� t�hdet. |
|
H�n |
|
asetti ne taivaankanteen loistamaan maan p��lle, |
|
hallitsemaan p�iv�� ja y�t� ja erottamaan valon |
|
pimeydest�. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. |
|
Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni nelj�s p�iv�. |
|
Jumala sanoi: "Vilisk��t vedet el�vi� olentoja |
|
ja lennelk��t linnut ilmassa taivaankannen alla." |
|
Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut |
|
el�v�t olennot, joita vedet vilisev�t, sek� kaikki |
|
siivekk�iden lajit. Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. |
|
H�n siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelm�lliset ja |
|
lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� meren vedet, ja linnut |
|
lis��ntyk��t maan p��ll�." |
|
Tuli ilta ja tuli |
|
aamu, n�in meni viides p�iv�. |
|
Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia |
|
el�vi� olentoja, kaikki karjael�inten, pikkuel�inten |
|
ja villiel�inten lajit." Ja niin tapahtui. |
|
Jumala teki villiel�imet, karjael�imet ja |
|
erilaiset pikkuel�imet, kaikki el�inten lajit. Ja |
|
Jumala n�ki, ett� niin oli hyv�. |
|
Jumala sanoi: "Tehk��mme ihminen, tehk��mme |
|
h�net kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon h�n |
|
meren kaloja, taivaan lintuja, karjael�imi�, maata |
|
ja kaikkia pikkuel�imi�, joita maan p��ll� liikkuu." |
|
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi |
|
h�n h�net loi, mieheksi ja naiseksi h�n loi heid�t. |
|
Jumala siunasi heid�t ja sanoi heille: "Olkaa |
|
hedelm�lliset, lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� maa ja |
|
ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, |
|
taivaan lintuja ja kaikkea, mik� maan p��ll� el�� ja |
|
liikkuu." |
|
Jumala sanoi viel�: "Min� annan teille |
|
kaikki siement� tekev�t kasvit, joita maan p��ll� |
|
on, ja kaikki puut, joissa on siement� kantavat |
|
hedelm�t. Olkoot ne teid�n ravintonanne. |
|
Ja |
|
villiel�imille ja taivaan linnuille ja kaikelle, |
|
mik� maan p��ll� el�� ja liikkuu, min� annan |
|
ravinnoksi vihre�t kasvit." Niin tapahtui. |
|
Ja |
|
Jumala katsoi kaikkea tekem��ns�, ja kaikki oli |
|
hyv��. Tuli ilta ja tuli aamu, n�in meni kuudes |
|
p�iv�. |
|
N�in tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki |
|
mit� niiss� on. |
|
Jumala oli saanut ty�ns� |
|
p��t�kseen, ja seitsem�nten� p�iv�n� h�n lep�si |
|
kaikesta ty�st��n. |
|
Ja Jumala siunasi seitsem�nnen |
|
p�iv�n ja pyhitti sen, koska h�n sin� p�iv�n� lep�si |
|
kaikesta luomisty�st��n. |
|
T�m� on kertomus siit�, |
|
kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne |
|
luotiin. |
|
Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja |
|
taivaan, |
|
ei maan p��ll� ollut viel� yht��n |
|
pensasta eik� edes ruoho ollut noussut esiin, sill� |
|
Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata |
|
eik� ihmist� viel� ollut maata viljelem�ss�. |
|
Mutta maasta kumpusi vett�, ja se kasteli maan |
|
pinnan. |
|
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta |
|
ihmisen ja puhalsi h�nen sieraimiinsa el�m�n |
|
henk�yksen. N�in ihmisest� tuli el�v� olento. |
|
Herra Jumala istutti puutarhan it��n, Eedeniin, |
|
ja sinne h�n asetti ihmisen, jonka oli tehnyt. |
|
Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia |
|
puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden |
|
hedelm�t olivat hyvi� sy�d�, ja paratiisin keskelle |
|
h�n kasvatti el�m�n puun sek� hyv�nja pahantiedon |
|
puun. |
|
Eedenist� sai alkunsa joki, joka kasteli |
|
puutarhan ja joka sielt� l�htiess��n jakautui |
|
nelj�ksi haaraksi. |
|
Ensimm�isen nimi on Pison. Se |
|
kiert�� koko Havilan maan, miss� on kultaa, |
|
ja |
|
sen maan kulta on hyv��. Siell� on my�s |
|
suitsutuspihkaa ja onykskive�. |
|
Toisen joen nimi |
|
on Gihon. Se kiert�� koko Nubian maan. |
|
Kolmannen |
|
joen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse. Ja |
|
nelj�s joki on Eufrat. |
|
Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan |
|
viljelem��n ja varjelemaan sit�. |
|
Herra Jumala |
|
sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti sy�d� puutarhan |
|
kaikista puista. |
|
Vain siit� puusta, joka antaa |
|
tiedon hyv�st� ja pahasta, �l� sy�, sill� sin� |
|
p�iv�n�, jona siit� sy�t, olet kuoleman oma." |
|
Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyv� ihmisen olla |
|
yksin��n. Min� teen h�nelle kumppanin, joka sopii |
|
h�nen avukseen." |
|
Ja Herra Jumala muovasi maasta |
|
kaikki villiel�imet ja kaikki taivaan linnut ja vei |
|
ne ihmisen luo n�hd�kseen, mink� nimen h�n kullekin |
|
antaisi. Ja jokainen el�v� olento sai sen nimen, |
|
jolla ihminen sit� kutsui. |
|
N�in ihminen antoi |
|
nimet kaikille karjael�imille, kaikille linnuille ja |
|
kaikille villiel�imille. Mutta ihmiselle ei l�ytynyt |
|
sopivaa kumppania. |
|
Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syv��n |
|
uneen ja otti h�nen nukkuessaan yhden h�nen |
|
kylkiluistaan ja t�ytti kohdan lihalla. |
|
Herra |
|
Jumala teki t�st� kylkiluusta naisen ja toi h�net |
|
miehen luo. |
|
Ja mies sanoi: |
|
-- T�m� se on! T�m� on |
|
luu minun luustani |
|
ja liha minun lihastani. |
|
Naiseksi h�nt� sanottakoon: |
|
miehest� h�net on otettu. |
|
Siksi mies j�tt�� is�ns� ja �itins� ja liittyy |
|
vaimoonsa, niin ett� he tulevat yhdeksi lihaksi. |
|
Ja he olivat molemmat alasti, mies ja h�nen |
|
vaimonsa, eiv�tk� he tunteneet h�pe��. |
|
Heprean kieless� maata merkitsev� sana adama ja ihmist� merkitsev� |
|
sana adam ovat ��nteellisesti l�hell� toisiaan. Ks. my�s. |
|
Alkutekstiss� on t�ss� sanaleikki: mies on hepreaksi i�, nainen i��a 'miehet�r'. |
|
K��rme oli kavalin kaikista el�imist�, jotka |
|
Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko |
|
Jumala todella sanonut: 'Te ette saa sy�d� mist��n |
|
puutarhan puusta'?" |
|
Nainen vastasi k��rmeelle: |
|
"Kyll� me saamme sy�d� puutarhan puiden hedelmi�. |
|
Vain siit� puusta, joka on keskell� paratiisia, |
|
Jumala on sanonut: '�lk�� sy�k� sen hedelmi�, �lk�� |
|
edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" |
|
Silloin |
|
k��rme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. |
|
Mutta |
|
Jumala tiet��, ett� niin pian kuin te sy�tte siit�, |
|
teid�n silm�nne avautuvat ja teist� tulee Jumalan |
|
kaltaisia, niin ett� tied�tte kaiken, sek� hyv�n |
|
ett� pahan." |
|
Nainen n�ki nyt, ett� puun hedelm�t |
|
olivat hyvi� sy�d� ja ett� se oli kaunis katsella ja |
|
houkutteleva, koska se antoi ymm�rryst�. H�n otti |
|
siit� hedelm�n ja s�i ja antoi my�s miehelleen, joka |
|
oli h�nen kanssaan, ja mieskin s�i. |
|
Silloin heid�n silm�ns� avautuivat, ja he |
|
huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen |
|
viikunanlehti� ja kietoivat ne vy�t�r�lleen. |
|
Kun iltap�iv� viileni, he kuulivat Jumalan |
|
k�velev�n puutarhassa. Silloin mies ja nainen |
|
meniv�t Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. |
|
Herra Jumala huusi miest� ja kysyi: "Miss� sin� |
|
olet?" |
|
Mies vastasi: "Min� kuulin sinun |
|
askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen |
|
alasti, ja siksi piilouduin." |
|
Herra Jumala |
|
kysyi: "Kuka sinulle kertoi, ett� olet alasti? |
|
Oletko sy�nyt siit� puusta, josta min� kielsin sinua |
|
sy�m�st�?" |
|
Mies vastasi: "Nainen, jonka sin� |
|
annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun |
|
hedelm�n, ja min� s�in." |
|
Silloin Herra Jumala |
|
sanoi naiselle: "Mit� oletkaan tehnyt!" Nainen |
|
vastasi: "K��rme minut petti, ja min� s�in." |
|
Herra Jumala sanoi k��rmeelle: |
|
-- Koska t�m�n teit, olet kirottu. |
|
Toisin kuin muut el�imet, |
|
karja ja pedot, |
|
sinun on madeltava vatsallasi |
|
ja sy�t�v� maan tomua |
|
niin kauan kuin el�t. |
|
Ja min� panen vihan sinun ja naisen v�lille |
|
ja sinun sukusi ja h�nen sukunsa v�lille: |
|
ihminen on iskev� sinun p��si murskaksi, |
|
ja sin� olet iskev� h�nt� kantap��h�n. |
|
Naiselle h�n sanoi: |
|
-- Min� teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, |
|
ja kivulla sin� olet synnytt�v� lapsesi. |
|
Kuitenkin tunnet halua mieheesi, |
|
ja h�n pit�� sinua vallassaan. |
|
Ja miehelle h�n sanoi: |
|
-- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi |
|
ja s�it puusta, josta min� kielsin sinua sy�m�st�, |
|
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. |
|
Kovalla ty�ll� sinun on hankittava siit� elantosi |
|
niin kauan kuin el�t. |
|
Maa kasvaa sinulle |
|
orjantappuraa ja ohdaketta, |
|
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. |
|
Otsa hiess� sinun on hankittava leip�si, |
|
kunnes tulet maaksi j�lleen, |
|
sill� siit� sinut on otettu. |
|
Maan tomua sin� olet, |
|
maan tomuun sin� palaat. |
|
Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sill� |
|
h�nest� tuli kaikkien ihmisten kanta�iti. |
|
Ja |
|
Herra Jumala teki Aadamille |
|
ja h�nen vaimolleen |
|
nahasta vaatteet ja puki heid�t niihin. |
|
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin |
|
me: h�n tiet�� sek� hyv�n ett� pahan. Ettei h�n nyt |
|
vain ota el�m�n puusta hedelm�� ja sy� ja niin el� |
|
ikuisesti!" |
|
Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois |
|
Eedenin puutarhasta ja pani h�net viljelem��n maata, |
|
josta h�net oli tehty. |
|
H�n karkotti ihmisen ja |
|
asetti Eedenin puutarhan it�puolelle kerubit ja |
|
salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan el�m�n |
|
puulle viev�� tiet�. |
|
Sananmukaisesti: sinun siemenesi ja h�nen siemenens� |
|
v�lille. |
|
Nimi Eeva, hepreaksi Hawwa, muistuttaa verbi� |
|
haja 'el��'. Sananmukainen k��nn�s �kaikkien el�vien |
|
�iti�. |
|
Kaikkialla ei ole ratkaistavissa, onko adam-sanaa k�ytetty erisnimen� |
|
vai tarkoittaako se ihmist� yleens�. |
|
Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli |
|
raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Min� olen |
|
Herran avulla saanut poikalapsen." |
|
Sitten h�n |
|
synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli |
|
lammaspaimen ja Kainista maanviljelij�. |
|
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, |
|
ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja |
|
niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja |
|
h�nen uhriinsa, |
|
mutta Kainin ja h�nen uhrinsa |
|
puoleen h�n ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin |
|
ja h�nen katseensa synkistyi. |
|
Herra kysyi |
|
Kainilta: "Miksi sin� suutuit ja katselet synkk�n� |
|
maahan? |
|
Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, |
|
mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua |
|
se haluaa, mutta sinun on pidett�v� se kurissa." |
|
Kain sanoi veljelleen Abelille: "L�hde mukaani." |
|
Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain |
|
k�vi veljens� Abelin kimppuun ja tappoi h�net. |
|
Silloin Herra kysyi Kainilta: "Miss� on veljesi |
|
Abel?" Kain vastasi: "En tied�. Olenko min� veljeni |
|
vartija?" |
|
Herra sanoi: "Mit� oletkaan tehnyt! |
|
Etk� kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle |
|
maasta? |
|
Nyt olet kirottu etk� voi j��d� t�nne, |
|
sill� t�m�n maan oli avattava suunsa ja otettava |
|
vastaan veljesi veri, jonka sin� vuodatit. |
|
Kun |
|
koetat viljell� maata, se ei en�� ruoki sinua, vaan |
|
sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan |
|
p��ll�." |
|
Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on |
|
minulle liian raskas kantaa. |
|
Kun sin� nyt |
|
karkotat minut t�lt� seudulta, min� joudun pois |
|
kasvojesi edest�. Minun on harhailtava kodittomana |
|
ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyv�ns�, |
|
joka minut kohtaa, voi tappaa minut." |
|
Mutta |
|
Herra sanoi h�nelle: "Ei, vaan kostettakoon |
|
seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin." Ja |
|
Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka h�net |
|
kohtaa, tappaisi h�nt�. |
|
Niin Kain l�hti pois |
|
Herran kasvojen edest� ja asettui asumaan Nodin |
|
maahan Eedenin it�puolelle. |
|
Kain yhtyi vaimoonsa, ja t�m� tuli raskaaksi ja |
|
synnytti Henokin. Kain oli ensimm�inen, joka perusti |
|
kaupungin, ja h�n antoi sille nimen poikansa Henokin |
|
mukaan. |
|
Henokille syntyi Irad, Iradille syntyi |
|
Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, ja |
|
Metusaelille syntyi Lemek. |
|
Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi |
|
oli Ada ja toisen Silla. |
|
Ada synnytti Jabalin, |
|
josta tuli teltoissa asuvien paimentolaisten |
|
kantais�. |
|
Jabalin veli oli nimelt��n Jubal, ja |
|
h�nest� tuli ensimm�inen harpunja huilunsoittaja. |
|
My�s Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sep�n, joka aloitti pronssin |
|
ja raudan takomisen. TubalKainilla oli sisar, jonka nimi oli Naama. |
|
Lemek sanoi vaimoilleen: |
|
-- Ada ja Silla, kuulkaa minua, |
|
te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! |
|
Jo yhdest� haavasta min� tapan miehen, |
|
jo yhdest� naarmusta nuorukaisen. |
|
Jos Kainin puolesta kostetaan seitsem�sti, |
|
niin Lemekin puolesta seitsem�nkymment�seitsem�n |
|
kertaa. |
|
Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja t�m� synnytti |
|
pojan. Eeva antoi h�nelle nimen Set |
|
ja sanoi: |
|
"Jumala on suonut minulle uuden j�lkel�isen Abelin |
|
sijaan, jonka Kain tappoi." |
|
Setillekin syntyi |
|
poika, ja Set antoi h�nelle nimen Enos. |
|
Niihin aikoihin alettiin nimelt� kutsuen rukoilla |
|
avuksi Herraa. |
|
Viis. |
|
Nimi Kain muistuttaa heprean verbi� qana 'saada', 'hankkia'. |
|
Sana nod merkitsee 'pakolaisuus', vrt. jakeet 12 ja |
|
14. |
|
Nimi Set muistuttaa heprean verbi� �at 'asettaa', 'suoda'. |
|
Nimi Enos merkitsee 'ihminen', 'ihmissuku', kuten my�s Aadam. |
|
T�m� on luettelo Aadamin j�lkel�isist�. |
|
Luodessaan ihmisen Jumala teki h�net kaltaisekseen. |
|
H�n loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja h�n |
|
siunasi heid�t ja antoi heille nimeksi ihminen |
|
silloin kun heid�t luotiin. |
|
Kun Aadam oli el�nyt 130 vuotta, h�nelle syntyi |
|
poika, joka oli h�nen n�k�isens�, h�nen kaltaisensa, |
|
ja h�n antoi pojalle nimen Set. |
|
Setin syntym�n |
|
j�lkeen Aadam eli viel� 800 vuotta, ja h�nelle |
|
syntyi sin� aikana lis�� poikia ja tytt�ri�. |
|
Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten h�n |
|
kuoli. |
|
Kun Set oli el�nyt 105 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Enos. |
|
Enosin syntym�n j�lkeen Set eli viel� 807 |
|
vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. |
|
Set eli kaikkiaan 912 vuotta ja kuoli sitten. |
|
Kun Enos oli el�nyt 90 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Kenan. |
|
Kenanin syntym�n j�lkeen Enos eli viel� |
|
815 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja |
|
tytt�ri�. |
|
Enos eli kaikkiaan 905 vuotta ja kuoli |
|
sitten. |
|
Kun Kenan oli el�nyt 70 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Mahalalel. |
|
Mahalalelin syntym�n j�lkeen Kenan |
|
eli viel� 840 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia |
|
ja tytt�ri�. |
|
Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta ja |
|
kuoli sitten. |
|
Kun Mahalalel oli el�nyt 65 vuotta, h�nelle |
|
syntyi Jered. |
|
Jeredin syntym�n j�lkeen Mahalalel |
|
eli viel� 830 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia |
|
ja tytt�ri�. |
|
Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta |
|
ja kuoli sitten. |
|
Kun Jered oli el�nyt 162 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Henok. |
|
Henokin syntym�n j�lkeen Jered eli viel� |
|
800 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja |
|
tytt�ri�. |
|
Jered eli kaikkiaan 962 vuotta ja |
|
kuoli sitten. |
|
Kun Henok oli el�nyt 65 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Metuselah. |
|
Metuselahin syntym�n j�lkeen Henok |
|
eli viel� 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon |
|
mukaisesti, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja |
|
tytt�ri�. |
|
Henok eli kaikkiaan 365 vuotta. |
|
H�n vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten h�nt� |
|
ei en�� ollut, sill� Jumala otti h�net luokseen. |
|
Kun Metuselah oli el�nyt 187 vuotta, h�nelle |
|
syntyi Lemek. |
|
Lemekin syntym�n j�lkeen Metuselah |
|
eli viel� 782 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia |
|
ja tytt�ri�. |
|
Metuselah eli kaikkiaan 969 vuotta |
|
ja kuoli sitten. |
|
Kun Lemek oli el�nyt 182 vuotta, h�nelle syntyi |
|
poika. |
|
H�n antoi pojalle nimen Nooa |
|
ja sanoi: |
|
"T�m� poika on antava meille lohtua ty�ss�mme ja |
|
vaivann��ss�mme, kun viljelemme maata, jonka Herra |
|
on kironnut." |
|
Lemek eli Nooan syntym�n j�lkeen |
|
viel� 595 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja |
|
tytt�ri�. |
|
Lemek eli kaikkiaan 777 vuotta ja |
|
kuoli sitten. |
|
Kun Nooa oli el�nyt 500 vuotta, h�nelle |
|
syntyiv�t Seem, Haam ja Jafet. |
|
Ks. selityst� jakeeseen. |
|
Nimi Nooa (hepreaksi Noah 'lepo') muistuttaa sanaa niham 'lohduttaa', 'kevent�� mielt�'. |
|
Kun ihmiset alkoivat lis��nty� maan p��ll� ja |
|
heille syntyi tytt�ri�, |
|
jumalien pojat |
|
huomasivat, ett� ihmisten tytt�ret olivat kauniita, |
|
ja he ottivat n�ist� vaimoikseen keit� halusivat. |
|
Herra sanoi: "Min� en anna el�m�n hengen asua |
|
ihmisess� miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, |
|
heikko ja katoavainen. Olkoon siis h�nen elinik�ns� |
|
enint��n satakaksikymment� vuotta." |
|
Siihen aikaan |
|
ja my�hemminkin oli maan p��ll� j�ttil�isi�, kun |
|
jumalien pojat yhtyiv�t ihmisten tytt�riin ja n�m� |
|
synnyttiv�t heille lapsia. Juuri n�it� olivat |
|
muinaisajan kuuluisat sankarit. |
|
Kun Herra n�ki, ett� ihmisten pahuus lis��ntyi |
|
maan p��ll� ja ett� heid�n ajatuksensa ja pyrkimyksens� olivat kauttaaltaan pahat, |
|
h�n katui, ett� |
|
oli tehnyt ihmisen, ja murehti sit� syd�mess��n. |
|
Ja Herra sanoi: "Min� pyyhin maan p��lt� ihmisen, |
|
jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjael�imet, |
|
pikkuel�imet ja taivaan linnut, sill� min� kadun, |
|
ett� olen ne tehnyt." |
|
Mutta Nooa oli Herralle mieluinen. |
|
T�m� on kertomus Nooasta ja h�nen suvustaan. Nooa |
|
oli aikalaistensa joukossa ainoa oikeamielinen ja |
|
nuhteeton, ja h�n vaelsi Jumalalle kuuliaisena. |
|
H�nelle syntyi kolme poikaa: Seem, Haam ja |
|
Jafet. |
|
Siihen aikaan turmelus levisi maassa |
|
Jumalan silmien alla ja v�kivalta t�ytti maan. |
|
Kun Jumala katseli maata, h�n n�ki, ett� |
|
turmelus vallitsi kaikkialla, sill� ihmiset |
|
kuluttivat el�m�ns� pahuudessa. |
|
Jumala sanoi Nooalle: |
|
"Min� olen p��tt�nyt tehd� lopun kaikesta elollisesta, sill� maa on |
|
ihmisten takia t�ynn� v�kivaltaa. Min� h�vit�n heid�t ja maan heid�n |
|
kanssaan. |
|
Tee |
|
itsellesi arkki sypressipuusta, rakenna se huoneita |
|
t�yteen ja tiivist� se maapiell� sis�lt� ja ulkoa. |
|
T�llaiseksi sinun tulee tehd� arkki: sen pituus |
|
olkoon kolmesataa kyyn�r��, leveys viisikymment� ja |
|
korkeus kolmekymment� kyyn�r��. |
|
Rakenna arkkiin |
|
katto ja tee siit� kyyn�r�n verran kalteva, sijoita |
|
ovi arkin kylkeen ja rakenna arkkiin kolme kerrosta. |
|
"Min� l�het�n vedenpaisumuksen maan p��lle |
|
h�vitt�m��n taivaan alta kaiken, miss� on el�m�n |
|
henki. Kaikki on tuhoutuva maan p��lt�, |
|
mutta |
|
sinun kanssasi min� teen liiton. Sinun tulee menn� |
|
arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi |
|
vaimot. |
|
Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa |
|
mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras, ett� ne |
|
s�ilyisiv�t hengiss� sinun kanssasi. |
|
Lintuja, |
|
karjael�imi� ja kaikkia pikkuel�imi� tulkoon |
|
luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne j�isiv�t |
|
henkiin. |
|
Sinun tulee ottaa mukaan arkkiin |
|
kaikenlaista sy�t�v��, niin ett� sinulla ja kaikilla |
|
muilla on mit� sy�d�." |
|
Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli h�nt� |
|
k�skenyt. |
|
Herra sanoi Nooalle: "Mene perheinesi arkkiin, |
|
sill� min� olen havainnut sinut ainoaksi |
|
vanhurskaaksi t�m�n sukupolven joukossa. |
|
Ota |
|
kaikkia uhrikelpoisia karjael�imi� seitsem�n paria, |
|
uroksia ja naaraita, mutta kaikkia ep�puhtaita |
|
karjael�imi� ota kaksi, uros ja naaras. |
|
My�s |
|
taivaan lintuja ota seitsem�n paria, uroksia ja |
|
naaraita, ett� niiden suku jatkuisi maan p��ll�. |
|
Seitsem�n p�iv�n kuluttua min� l�het�n maan |
|
p��lle sateen, jota kest�� nelj�kymment� p�iv�� ja |
|
nelj�kymment� y�t�. Min� pyyhin pois maan p��lt� |
|
kaikki olennot, jotka olen luonut." |
|
Nooa teki |
|
niin kuin Herra oli h�nt� k�skenyt. |
|
Nooa oli kuudensadan vuoden ik�inen, kun |
|
vedenpaisumus tuli. |
|
H�n vei poikansa, vaimonsa ja |
|
poikiensa vaimot mukanaan arkkiin vedenpaisumukselta |
|
turvaan. |
|
Uhrikelpoisia ja ep�puhtaita karjael�imi�, lintuja ja kaikkia maalla |
|
liikkuvia pikkuel�imi� |
|
meni pareittain, uros ja naaras kutakin |
|
lajia, Nooan luo arkkiin, niin kuin Jumala oli |
|
h�nelle sanonut. |
|
Kun seitsem�n p�iv�� oli |
|
kulunut, tuli vedenpaisumus maan p��lle. |
|
Sin� vuonna, jona Nooa t�ytti kuusisataa vuotta, |
|
vuoden toisen kuukauden seitsem�nten�toista p�iv�n�, |
|
puhkesivat kaikki syvyyden l�hteet ja taivaan ikkunat aukenivat. |
|
Maan p��ll� satoi rankasti nelj�kymment� p�iv�� ja nelj�kymment� y�t�. |
|
Juuri |
|
sin� p�iv�n� Nooa sek� h�nen kolme poikaansa Seem, |
|
Haam ja Jafet, h�nen vaimonsa ja h�nen kolmen poikansa vaimot meniv�t arkkiin. |
|
Heid�n lis�kseen |
|
arkkiin meni kaikkia villiel�imi�, karjael�imi� ja |
|
maalla liikkuvia pikkuel�imi� sek� kaikkia lintuja, |
|
niin pikkulintuja kuin muitakin siivekk�it�. |
|
Nooan luo tuli kaikkia el�vi� olentoja |
|
pareittain, |
|
jokaista lajia uros ja naaras, niin |
|
kuin Jumala oli Nooalle sanonut. Ja Jumala sulki |
|
oven Nooan j�lkeen. |
|
Niin tuli vedenpaisumus nelj�ksikymmeneksi |
|
p�iv�ksi maan p��lle. Vedet nousivat ja nostivat |
|
arkin irti, niin ett� se kohosi korkealle maasta. |
|
Vedet paisuivat ja lis��ntyiv�t suuresti maan |
|
p��ll�, ja arkki ajelehti veden pinnalla. |
|
Ja |
|
vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin |
|
vuoret peittyiv�t. |
|
Vesi nousi, ja vuoret j�iv�t |
|
viisitoista kyyn�r�� veden alle. |
|
Silloin |
|
tuhoutuivat kaikki maan el�v�t olennot, linnut, |
|
karjael�imet, villiel�imet ja kaikki maan p��ll� |
|
vilisev�t pikkuel�imet sek� kaikki ihmiset. |
|
Kaikki kuivalla maalla el�v�t olennot kuolivat, |
|
kaikki, joissa oli el�m�n henk�ys. |
|
N�in Herra |
|
pyyhk�isi maan p��lt� kaikki el�v�t olennot, |
|
ihmiset, karjael�imet, pikkuel�imet ja linnut; |
|
kaikki ne h�n pyyhk�isi pois. J�ljelle j�iv�t vain |
|
Nooa sek� ne, jotka olivat h�nen kanssaan arkissa. |
|
Maa oli veden vallassa sataviisikymment� p�iv��. |
|
Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eik� villiel�imi� ja karjael�imi�, |
|
jotka olivat arkissa h�nen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan |
|
yli, ja vedet lakkasivat nousemasta. |
|
Syvyyden l�hteet ja |
|
taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi. |
|
Vedet v�istyiv�t v�istymist��n maan p��lt�, ja |
|
sadanviidenkymmenen p�iv�n kuluttua vedet olivat |
|
alentuneet niin paljon, |
|
ett� arkki pys�htyi |
|
seitsem�nnen kuun seitsem�nten�toista p�iv�n� Araratin vuoristoon. |
|
Vedet v�heniv�t v�henemist��n |
|
kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun |
|
ensimm�isen� p�iv�n� tulivat vuorten huiput n�kyviin. |
|
Kun viel� nelj�kymment� p�iv�� oli kulunut, Nooa |
|
avasi arkin ikkunaluukun, jonka h�n oli tehnyt, |
|
ja p��sti lentoon korpin. Se l�hti ja lenteli |
|
edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan |
|
p��lt�. |
|
Sitten h�n l�hetti luotaan kyyhkysen |
|
saadakseen tiet��, joko maa oli tullut esiin veden |
|
alta, |
|
mutta se ei l�yt�nyt jalansijaa, mihin |
|
j��d� lev�ht�m��n, vaan palasi h�nen luokseen |
|
arkkiin, sill� vesi peitti yh� koko maan pinnan. Ja |
|
h�n ojensi k�tens� ja otti kyyhkysen luokseen |
|
arkkiin. |
|
H�n odotti viel� seitsem�n p�iv�� ja |
|
l�hetti kyyhkysen uudelleen arkista. |
|
Kun |
|
kyyhkynen illansuussa palasi h�nen luokseen, sill� |
|
oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siit� Nooa |
|
ymm�rsi, ett� vedet olivat k�yneet v�hiin maan |
|
p��ll�. |
|
H�n odotti silti seitsem�n p�iv�� lis�� |
|
ja p��sti kyyhkysen j�lleen lentoon, eik� se en�� |
|
palannut h�nen luokseen. |
|
Ensimm�isen� p�iv�n� ensimm�ist� kuuta sin� |
|
vuonna, jona Nooa t�ytti kuusisataayksi vuotta, |
|
vedet eiv�t en�� peitt�neet maata. Nooa poisti arkin |
|
katon ja n�ki, ett� maan pinta oli kuivunut. |
|
Toisen kuun kahdentenakymmenenten�seitsem�nten� |
|
p�iv�n� maa oli kokonaan kuiva. |
|
Silloin Jumala sanoi Nooalle: |
|
"L�hde ulos |
|
arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi |
|
vaimot. |
|
Vie mukanasi ulos kaikki el�imet, jotka |
|
ovat luonasi, kaikki el�v�t olennot, linnut, |
|
karjael�imet ja maan p��ll� liikkuvat pikkuel�imet. |
|
Vilisk��n maa niit� j�lleen, ja olkoot ne |
|
hedelm�lliset ja lis��ntyk��t maan p��ll�." |
|
Niin |
|
Nooa l�hti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen |
|
kanssa ulos, |
|
ja kaikki el�imet, kaikki |
|
pikkuel�imet, linnut ja kaikki maan p��ll� |
|
liikkuvat, l�htiv�t suvuittain arkista. |
|
Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti |
|
kaikkia uhrikelpoisia karjael�imi� ja uhrikelpoisia |
|
lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. |
|
Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, h�n sanoi mieless��n: "Min� en |
|
en�� koskaan kiroa maata ihmisen t�hden, vaikka ihmisen ajatukset ja |
|
teot ovat pahat nuoruudesta saakka, en�� en h�vit� kaikkea el�v��, |
|
niin kuin tein. |
|
-- Niin kauan kuin maa pysyy, |
|
ei lakkaa kylv� eik� korjuu, |
|
ei vilu eik� helle, |
|
ei kes� eik� talvi, |
|
ei p�iv� eik� y�." |
|
Jumala siunasi Nooan ja h�nen poikansa ja sanoi |
|
heille: "Olkaa hedelm�lliset ja lis��ntyk�� ja t�ytt�k�� maa. |
|
Kaikki villiel�imet ja taivaan linnut, |
|
kaikki maan p��ll� liikkuvat el�imet ja meren kalat |
|
pelk��v�t ja s�ikkyv�t teit�; ne on annettu teid�n |
|
valtaanne. |
|
Teid�n ravintonanne olkoot kaikki |
|
olennot, jotka el�v�t ja liikkuvat. Ne kaikki min� |
|
annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihre�t |
|
kasvit. |
|
Mutta lihaa, jossa viel� on j�ljell� sen |
|
el�m�nvoima, veri, te ette saa sy�d�. |
|
Ja |
|
jokaisen, joka vuodattaa teid�n verenne, teid�n |
|
el�m�nvoimanne, min� vaadin tilille. Min� vaadin |
|
tilille jokaisen el�imenkin. Vaadin tilille jokaisen |
|
ihmisen, joka vuodattaa l�himm�isens� veren. |
|
-- Joka ihmisen veren vuodattaa, |
|
h�nen verens� on ihminen vuodattava, |
|
sill� omaksi kuvakseen |
|
Jumala teki ihmisen. |
|
Olkaa hedelm�lliset ja lis��ntyk��, |
|
lis��ntyk�� ja levitk�� yli maan." |
|
Ja Jumala sanoi Nooalle ja h�nen pojilleen: |
|
"Min� teen liiton teid�n ja teid�n j�lkel�istenne |
|
kanssa, |
|
kaikkien el�vien olentojen kanssa, jotka |
|
ovat teid�n kanssanne maan p��ll�, lintujen, |
|
karjael�inten ja kaikkien villiel�intenkin kanssa, |
|
kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. |
|
Min� teen liiton ja annan teille lupaukseni: |
|
koskaan en�� ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea el�v��, |
|
se ei koskaan en�� h�vit� maata." |
|
Jumala sanoi viel�: "T�m� on merkkin� liitosta, |
|
jonka min� teen teid�n sek� kaikkien maan p��ll� |
|
el�vien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin |
|
sukupolviin asti: |
|
min� asetan kaareni pilviin, |
|
ja se on oleva merkkin� minun ja maan v�lisest� |
|
liitosta. |
|
Kun annan pilvien nousta taivaalle ja |
|
sateenkaari n�kyy pilviss�, |
|
muistan liiton, |
|
jonka olen tehnyt kaikkien el�vien olentojen, kaiken |
|
elollisen kanssa: vedet eiv�t en�� koskaan paisu |
|
tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea el�v��. |
|
Kaari |
|
n�kyy pilviss�, ja kun min� sen n�en, muistan |
|
ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien el�vien |
|
olentojen, kaikkien maan p��ll� el�vien kanssa." |
|
Ja Jumala sanoi viel� Nooalle: "T�m� on sen |
|
liiton merkki, jonka min� teen kaikkien maan p��ll� |
|
el�vien kanssa." |
|
Nooan pojat, jotka l�htiv�t arkista, olivat |
|
Seem, Haam ja Jafet, ja Haamista tuli Kanaanin is�. |
|
N�m� kolme olivat Nooan pojat, ja heid�n |
|
j�lkel�isi��n ovat kaikki maailman ihmiset. |
|
Nooa ryhtyi viljelem��n maata ja istutti |
|
ensimm�isen viinitarhan. |
|
Mutta kun h�n joi |
|
viini�, h�n juopui ja j�i alastomana makaamaan |
|
telttaansa. |
|
Haam, Kanaanin is�, n�ki is�ns� |
|
alastomuuden ja kertoi siit� ulkona molemmille |
|
veljilleen. |
|
Silloin Seem ja Jafet ottivat |
|
viitan, levittiv�t sen harteilleen, meniv�t sis��n |
|
selk� edell� ja peittiv�t is�ns� alastomuuden. |
|
Heid�n kasvonsa olivat poisp�in, eiv�tk� he n�hneet |
|
is��ns� alastomana. |
|
Kun Nooa selvisi |
|
juopumuksestaan ja sai kuulla, mit� h�nen nuorin |
|
poikansa oli h�nelle tehnyt, |
|
h�n sanoi: |
|
-- Kirottu olkoon Kanaan, |
|
tulkoon h�nest� veljiens� |
|
orjienkin orja. |
|
Ja h�n sanoi viel�: |
|
-- Kiitetty olkoon Herra, |
|
Seemin Jumala, |
|
ja Kanaan olkoon Seemin orja. |
|
Tehk��n Jumala laajaksi Jafetin suvun, |
|
ja saakoon se asua my�s Seemin majoissa, |
|
ja Kanaan olkoon heid�n orjansa. |
|
Nooa eli vedenpaisumuksen j�lkeen viel� 350 |
|
vuotta. |
|
Kaikkiaan h�n eli 950 vuotta, ja sitten |
|
h�n kuoli. |
|
Nimi Jafet muistuttaa heprean sanaa jaft 'tehk��n laa-jaksi'. |
|
T�m� on luettelo Nooan poikien, Seemin, Haamin ja |
|
Jafetin, j�lkel�isist�. Vedenpaisumuksen j�lkeen |
|
heille syntyi poikia. |
|
Jafetin pojat olivat Gomer, |
|
Magog, Madai, Javan, Tubal, Mesek ja Tiras. |
|
Gomerin pojat olivat Askenas, Rifat ja Togarma. |
|
Javanin pojat olivat Elisa ja Tarsis; my�s |
|
kittil�iset ja rodanilaiset ovat h�nen |
|
j�lkel�isi��n. |
|
N�ist� erkanivat omiin maihinsa |
|
rannikoiden ja saarten kansat, kukin kansa kielens� |
|
ja heimonsa mukaan. |
|
Haamin pojat olivat Kus, Misraim, Put ja Kanaan. |
|
Kusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja |
|
Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan. |
|
Kusille syntyi my�s Nimrod, josta tuli |
|
ensimm�inen mahtava hallitsija maan p��ll�. |
|
H�n |
|
oli suuri mets�st�j� Jumalan armosta. Siksi onkin |
|
tapana sanoa: "On kuin Nimrod, suuri mets�st�j� |
|
Jumalan armosta." |
|
H�n hallitsi aluksi Babylonia, |
|
Ereki�, Akkadia ja Kalnea Sinearin maassa. |
|
Sielt� h�n siirtyi Assyriaan ja rakensi Niniven, |
|
Rehobot-Irin, Kalahin |
|
ja Resenin suuren |
|
kaupungin Niniven ja Kalahin v�lille. |
|
Misraimin |
|
j�lkel�isi� ovat ludilaiset, anamilaiset, |
|
lehabilaiset, naftuhilaiset, |
|
patrosilaiset, |
|
kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat l�ht�isin, |
|
sek� kaftorilaiset. |
|
Kanaanille syntyiv�t Sidon, |
|
h�nen esikoisensa, sek� Het. |
|
H�nen j�lkel�isi��n |
|
ovat my�s jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset, |
|
hivvil�iset, arkilaiset ja sinil�iset, |
|
arvadilaiset, semeril�iset ja hamatilaiset. |
|
Kanaanilaisten heimot hajaantuivat sittemmin, |
|
ja |
|
kanaanilaisten alue ulottui Sidonista Gerarin |
|
suuntaan Gazaan saakka sek� Sodoman ja Gomorran, |
|
Adman ja Seboimin suuntaan Lesaan saakka. |
|
N�m� |
|
olivat Haamin j�lkel�isi� lueteltuina heimoittain ja |
|
kielitt�in, kukin maansa ja kansansa mukaan. |
|
My�s Seemille syntyi poikia. H�n oli Jafetin |
|
vanhempi veli, ja h�nest� tuli kaikkien Eberin j�lkel�isten kantais�. |
|
Seemin pojat olivat Elam, |
|
Assur, Arpaksad, Lud ja Aram. |
|
Aramin pojat |
|
olivat Us, Hul, Geter ja Mas. |
|
Arpaksadille |
|
syntyi Selah ja Selahille Eber. |
|
Eberille syntyi |
|
kaksi poikaa. Toinen oli nimelt��n Peleg, koska |
|
h�nen aikanaan ihmissuku hajaantui yli maan, |
|
ja |
|
toisen nimi oli Joktan. |
|
Joktanille syntyiv�t |
|
Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah, |
|
Hadoram, |
|
Usal, Dikla, |
|
Obal, Abimael, Saba, |
|
Ofir, |
|
Havila ja Jobab. N�m� kaikki olivat Joktanin |
|
j�lkel�isi�. |
|
Heid�n asuinalueensa ulottui |
|
Mesasta Sefarin suuntaan id�n vuoristoon saakka. |
|
N�m� olivat Seemin j�lkel�isi� lueteltuina |
|
heimoittain ja kielitt�in, kukin maansa ja kansansa |
|
mukaan. |
|
N�m� olivat Nooan poikien j�lkel�iset |
|
lueteltuina heimoittain ja kansoittain, ja heist� |
|
haarautuivat kansat maailmaan vedenpaisumuksen |
|
j�lkeen. |
|
Nimi Gomer tarkoittaa kimmeril�isi�, Madai Meediaa ja Javan |
|
Kreikkaa, Jooniaa. Tubal ja Mesek sijoittuvat V�h��n-Aasiaan, ja |
|
Tiras tarkoittaa luultavasti etruskeja. Magogilla tarkoitettaneen |
|
Mustanmeren pohjoispuolta. |
|
Kus on sama kuin Nubia, Misraim tarkoittaa Egypti�, Put |
|
Libyaa. |
|
Etel�arabialaisia ja nubialaisia heimoja. |
|
Erek on sama kuin Uruk, muinainen sumerilainen kaupunki, |
|
nyk. Warka. Sinear on Babylonian toinen nimi. |
|
Nimi Aram viittaa Syyrian aramealaisiin. |
|
Nimi Peleg tulee heprean sanasta palag 'jakaantua', 'hajaantua'. |
|
Koko maailma k�ytti samoja sanoja ja puhui yht� |
|
kielt�. |
|
Kun ihmiset siirtyiv�t it��n, he l�ysiv�t |
|
Sinearin maasta tasangon ja j�iv�t sinne asumaan. |
|
Ja he sanoivat toisilleen: "Tehk��mme tiili� ja |
|
polttakaamme ne koviksi." He k�yttiv�t savitiilt� |
|
rakennuskiven� ja asfalttipike� muuraamiseen. |
|
He |
|
sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja |
|
torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sill� tavoin |
|
saamme mainetta emmek� my�sk��n hajaannu yli koko |
|
maan." |
|
Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota |
|
ihmiset rakensivat, |
|
ja sanoi: "Siin� he nyt ovat, |
|
yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. T�m�, mit� |
|
he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyv�t tekem��n mit� tahansa. |
|
Menk��mme sekoittamaan heid�n kielens�, niin etteiv�t he ymm�rr� toistensa puhetta." |
|
Ja niin Herra hajotti heid�t |
|
sielt� kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. |
|
Kaupunki sai nimen Babylon, |
|
sill� siell� Herra sekoitti ihmisten kielen |
|
ja |
|
sielt� h�n hajotti heid�t kaikkialle maailmaan. |
|
T�m� on luettelo Seemin j�lkel�isist�. Seem oli |
|
satavuotias, kun h�nelle syntyi Arpaksad. T�m� |
|
tapahtui kaksi vuotta vedenpaisumuksen j�lkeen. |
|
Arpaksadin syntym�n j�lkeen Seem eli viel� 500 |
|
vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. |
|
Kun Arpaksad oli el�nyt 35 vuotta, h�nelle |
|
syntyi Selah. |
|
Selahin syntym�n j�lkeen Arpaksad |
|
eli viel� 403 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia |
|
ja tytt�ri�. |
|
Kun Selah oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Eber. |
|
Eberin syntym�n j�lkeen Selah eli viel� |
|
403 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja |
|
tytt�ri�. |
|
Kun Eber oli el�nyt 34 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Peleg. |
|
Pelegin syntym�n j�lkeen Eber eli viel� |
|
430 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. |
|
Kun Peleg oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Reu. |
|
Reun syntym�n j�lkeen Peleg eli viel� 209 |
|
vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. |
|
Kun Reu oli el�nyt 32 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Serug. |
|
Serugin syntym�n j�lkeen Reu eli viel� |
|
207 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja |
|
tytt�ri�. |
|
Kun Serug oli el�nyt 30 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Nahor. |
|
Nahorin syntym�n j�lkeen Serug eli viel� |
|
200 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. |
|
Kun Nahor oli el�nyt 29 vuotta, h�nelle syntyi |
|
Terah. |
|
Terahin syntym�n j�lkeen Nahor eli viel� |
|
119 vuotta, ja h�nelle syntyi lis�� poikia ja tytt�ri�. |
|
Kun Terah oli el�nyt 70 vuotta, h�nelle |
|
syntyiv�t Abram, Nahor ja Haran. |
|
T�m� on luettelo Terahin j�lkel�isist�. |
|
Terahille syntyiv�t Abram, Nahor ja Haran, ja |
|
Haranille syntyi Loot. |
|
Haran kuoli ennen is��ns� |
|
Terahia synnyinmaassaan Kaldean |
|
Urissa. |
|
Abram |
|
ja Nahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon |
|
nimi oli Sarai, ja Nahorin vaimo oli Milka, Haranin |
|
tyt�r. Haran oli Milkan ja Jiskan is�. |
|
Sarai oli |
|
hedelm�t�n, h�n ei saanut lasta. |
|
Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa |
|
Haranin pojan Lootin sek� Abramin vaimon Sarain ja |
|
l�hti kulkemaan heid�n kanssaan Kaldean Urista |
|
Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he j�iv�t |
|
sinne asumaan. |
|
Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja |
|
kuoli Harranissa. |
|
; Judit |
|
Babylonin nimi (hepreaksi Babel) muistuttaa sanaa |
|
balal 'sekoittaa'. |
|
Kaldea tarkoittaa Babyloniaa. |
|
Herra sanoi Abramille: "L�hde maastasi, |
|
asuinsijoiltasi ja is�si kodista siihen maahan, |
|
jonka min� sinulle osoitan. |
|
Min� teen sinusta |
|
suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on |
|
oleva suuri ja siin� on oleva siunaus. |
|
Min� |
|
siunaan niit�, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, |
|
jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee |
|
siunaukseksi kaikille maailman kansoille." |
|
Niin Abram l�hti Herran k�skyn mukaan, ja Loot |
|
l�hti h�nen kanssaan. Harranista l�htiess��n Abram |
|
oli seitsem�nkymmenenviiden vuoden ik�inen. |
|
Abram |
|
otti mukaan vaimonsa Sarain ja veljenpoikansa Lootin |
|
sek� perheiden koko omaisuuden, my�s Harranissa |
|
hankitut orjat. Sitten he l�htiv�t kulkemaan kohti |
|
Kanaaninmaata ja saapuivat sinne. |
|
Abram kulki Kanaaninmaan halki Sikemin seudulle, |
|
Moren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat |
|
kanaanilaiset. |
|
Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: |
|
"Sinun j�lkel�isillesi min� annan t�m�n maan." Ja |
|
Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli |
|
ilmestynyt h�nelle. |
|
Sielt� h�n siirtyi Betelin |
|
it�puolen vuorille, ja h�n pystytti telttansa niin, |
|
ett� Betel oli l�nsipuolella ja Ai it�puolella. H�n |
|
rakensi sinne alttarin ja rukoili Herraa. |
|
Sielt� |
|
Abram siirtyi paikasta toiseen etel��n Negeviin |
|
p�in. |
|
Sitten tuli maahan n�l�nh�t�. Koska n�l�nh�t� |
|
oli kova, Abram siirtyi Egyptiin ja asui siell� |
|
muukalaisena. |
|
Egypti� l�hestytt�ess� h�n sanoi |
|
vaimolleen Saraille: "Min� tied�n, ett� sin� olet |
|
kaunis nainen. |
|
Kun egyptil�iset n�kev�t sinut ja |
|
k�sitt�v�t, ett� sin� olet minun vaimoni, he |
|
tappavat minut mutta j�tt�v�t sinut henkiin. |
|
Sano siis, ett� olet minun sisareni, jotta minua |
|
kohdeltaisiin sinun takiasi hyvin ja saisin sinun |
|
ansiostasi pit�� henkeni." |
|
Kun Abram saapui Egyptiin, egyptil�iset |
|
havaitsivat, ett� Sarai oli hyvin kaunis nainen. |
|
Sarain n�hty��n faraon virkamiehet ylistiv�t |
|
h�nt� faraolle, ja h�net haettiin palatsiin. |
|
Farao kohteli Abramia hyvin Sarain takia, ja |
|
Abram sai lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja aaseja, |
|
orjia ja orjattaria sek� aasintammoja ja kameleita. |
|
Mutta Herra antoi faraon ja h�nen palatsinsa |
|
v�en sairastua ankariin tauteihin Abramin vaimon |
|
Sarain t�hden. |
|
Silloin farao kutsutti Abramin |
|
luokseen ja sanoi: "Mit� oletkaan minulle tehnyt! |
|
Miksi et kertonut minulle, ett� h�n on vaimosi? |
|
Miksi sanoit h�nt� sisareksesi, niin ett� min� |
|
saatoin ottaa h�net vaimokseni? Siin� on vaimosi, |
|
ota h�net ja mene matkoihisi!" |
|
Sitten farao |
|
antoi miehilleen k�skyn toimittaa Abram, h�nen |
|
vaimonsa ja koko h�nen omaisuutensa maasta pois. |
|
Niin Abram palasi Egyptist� Negeviin, mukanaan |
|
vaimonsa ja koko omaisuutensa, ja Loot seurasi h�nt�. |
|
Abram oli hyvin rikas; h�nell� oli karjaa, |
|
hopeaa ja kultaa. |
|
Negevist� h�n siirtyi Beteli� |
|
kohti kulkien leiripaikalta toiselle, kunnes saapui |
|
siihen Betelin ja Ain v�liseen paikkaan, jossa h�nen |
|
telttansa oli aikaisemmin ollut |
|
ja jonne h�n oli |
|
rakentanut alttarin. Siell� Abram rukoili Herraa. |
|
My�s Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli |
|
lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. |
|
Mutta |
|
laidunmaata ei ollut tarpeeksi, ett� he olisivat |
|
voineet pysy� yhdess�, sill� heill� oli runsaasti |
|
karjaa. |
|
Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten |
|
kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui |
|
kanaanilaisia ja perissil�isi�. |
|
Abram sanoi Lootille: "Ei sovi, ett� meid�n tai |
|
meid�n karjapaimentemme v�lill� on riitaa, sill� me |
|
olemme sukulaisia ja velji� kesken�mme. |
|
Onhan |
|
koko maa avoinna sinun edess�si. Eroa siis minusta. |
|
Jos sin� menet vasemmalle, niin min� menen oikealle. |
|
Jos sin� menet oikealle, niin min� menen vasemmalle." |
|
Loot katsoi ymp�rilleen ja n�ki, ett� |
|
Jordanin alanko oli runsasvetist� seutua. Ennen kuin |
|
Herra h�vitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin |
|
saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. |
|
Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja |
|
l�hti kulkemaan it�� kohden, ja n�in he erosivat |
|
toisistaan. |
|
Abram j�i Kanaaninmaahan, kun taas |
|
Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien |
|
liepeille ja p��tyi lopulta Sodomaan. |
|
Mutta Sodoman asukkaat olivat turmeltuneita ja |
|
tekiv�t paljon synti� Herraa vastaan. |
|
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: |
|
"Nosta silm�si ja katsele t�st� paikasta pohjoiseen, |
|
etel��n, it��n ja l�nteen, |
|
sill� koko sen maan, |
|
jonka n�et, min� annan sinulle ja sinun j�lkel�isillesi ikiajoiksi. |
|
Min� teen sinun j�lkel�isesi |
|
lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne |
|
laskea, osaat laskea j�lkel�istesi m��r�n. |
|
L�hde |
|
vaeltamaan maata pitkin ja poikin, sill� min� annan |
|
sen sinulle." |
|
Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen, kunnes asettui Hebroniin |
|
Mamren tammistoon. Sinne h�n rakensi alttarin Herralle. |
|
Siihen aikaan Sinearin kuningas Amrafel, |
|
Ellasarin kuningas Arjok, Elamin kuningas |
|
Kedorlaomer ja Gojimin kuningas Tideal |
|
l�htiv�t |
|
sotaretkelle Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran |
|
kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, |
|
Seboimin kuningasta Semeberi� ja Belan eli Soarin |
|
kuningasta vastaan. |
|
N�m� viisi olivat kaikki |
|
yhdess� koonneet joukkonsa Siddiminlaaksoon, miss� |
|
Kuollutmeri sijaitsee. |
|
He olivat kaksitoista |
|
vuotta olleet Kedorlaomerin alaisina mutta nousivat |
|
kolmantenatoista vuotena kapinaan. |
|
Nelj�nten�toista vuotena tulivat Kedorlaomer ja |
|
h�nen kanssaan liittoutuneet kuninkaat ja voittivat |
|
refalaiset Asterot-Karnaimissa, susilaiset Hamissa, |
|
emil�iset Kirjataimin tasangolla |
|
ja horilaiset |
|
vuorilla, jotka ulottuvat Seirist� El-Paraniin, |
|
autiomaan laidoille saakka. |
|
Sitten he k��ntyiv�t |
|
takaisin ja tulivat En-Mispatiin eli Kadesiin ja |
|
kukistivat koko amalekilaisten maan ja my�s |
|
amorilaiset, jotka asuivat Haseson-Tamarissa. |
|
Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin kuninkaat sek� Belan eli |
|
Soarin kuningas l�htiv�t liikkeelle ja j�rjestiv�t Siddiminlaaksossa |
|
joukkonsa taisteluun |
|
Elamin kuningasta |
|
Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidealia, Sinearin |
|
kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia |
|
vastaan, viisi kuningasta nelj�� vastaan. |
|
Mutta |
|
Siddiminlaakso oli t�ynn� maa�ljykuoppia, ja kun |
|
Sodoman ja Gomorran kuninkaat ja heid�n miehens� |
|
yrittiv�t k��nty� pakoon, he vajosivat niihin, ja |
|
henkiin j��neet pakenivat vuorille. |
|
Heid�n |
|
vihollisensa veiv�t Sodomasta ja Gomorrasta kaiken |
|
karjan ja muun omaisuuden sek� kaiken sy�t�v�n ja |
|
l�htiv�t sitten pois. |
|
L�htiess��n he veiv�t my�s |
|
Abramin veljenpojan Lootin ja koko t�m�n omaisuuden. |
|
Loot n�et asui siihen aikaan Sodomassa. |
|
Muuan pakoon p��ssyt tuli kertomaan t�st� |
|
heprealaiselle Abramille, joka tuolloin asui |
|
amorilaisen Mamren tammistossa. Mamre oli Eskolin ja |
|
Anerin veli, ja he olivat liitossa Abramin kanssa. |
|
Kun Abram kuuli, ett� h�nen veljenpoikansa oli |
|
joutunut vangiksi, h�n aseisti taistelukelpoiset |
|
miehens�, jotka olivat syntyneet h�nen teltoissaan, |
|
kolmesataakahdeksantoista miest� kaikkiaan, l�hti |
|
kuninkaiden per��n ja tavoitti heid�t Danissa. |
|
Siell� h�n jakoi v�kens� ryhmiin ja hy�kk�si |
|
y�ll� vihollisten kimppuun, voitti heid�t ja ajoi |
|
heit� takaa aina Hobaan, joka on Damaskoksesta |
|
pohjoiseen. |
|
H�n otti takaisin kaiken saaliin |
|
samoin kuin sukulaisensa Lootin, t�m�n omaisuuden |
|
sek� naiset ja muun v�en. |
|
Kun Abram oli paluumatkalla ly�ty��n Kedorlaomerin ja h�nen kanssaan |
|
liittoutuneet kuninkaat, Sodoman kuningas tuli h�nt� vastaan |
|
Savenlaaksoon, jota sanotaan my�s Kuninkaanlaaksoksi. |
|
Salemin |
|
kuningas Melkisedek toi sinne leip�� ja viini�. H�n |
|
oli Korkeimman Jumalan pappi, |
|
ja h�n siunasi |
|
Abramia sanoen: |
|
-- Siunatkoon Abramia |
|
Korkein Jumala, |
|
taivaan ja maan luoja. |
|
Kiitetty olkoon Korkein Jumala, |
|
joka antoi sinun ly�d� vastustajasi. |
|
Abram antoi h�nelle kymmenykset kaikesta saaliista. |
|
Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle |
|
ihmiset. Karjan ja tavaran voit pit�� itse." |
|
Silloin Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Min� |
|
nostan k�teni Herran, Korkeimman Jumalan, puoleen, |
|
joka on luonut taivaan ja maan, ja vannon: |
|
min� |
|
en ota mit��n sinun omaasi, en edes langanp�tk�� tai |
|
sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Min� olen |
|
tehnyt Abramista rikkaan.' |
|
Min� en tahdo mit��n |
|
sen lis�ksi, mit� palvelijani ovat sy�neet ja mik� |
|
kuuluu niille miehille, jotka seurasivat minua. My�s |
|
Aner, Eskol ja Mamre saakoot oman osuutensa." |
|
| |
|
N�iden tapausten j�lkeen tuli Abramille n�yss� |
|
t�m� Herran sana: "�l� pelk��, Abram. Min� olen |
|
sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin |
|
suuri." |
|
Abram sanoi: "Herra, minun Jumalani, mit� |
|
sin� minulle antaisit? Olenhan j��nyt lapsettomaksi, |
|
ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser." |
|
Abram sanoi viel�: "Eth�n ole antanut minulle |
|
j�lkel�ist�, ja siksi palvelijani saa peri� minut." |
|
Mutta h�nelle tuli t�m� Herran sana: "Ei h�n |
|
sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi." |
|
Ja Herra vei h�net ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja laske t�hdet, |
|
jos kykenet ne laskemaan. Yht� suuri on oleva sinun j�lkel�istesi |
|
m��r�." |
|
Abram |
|
uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi h�net |
|
vanhurskaaksi. |
|
Herra sanoi Abramille: "Min� olen Herra, joka |
|
toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi |
|
t�m�n maan." |
|
Mutta Abram kysyi: "Herra, minun |
|
Jumalani, mist� min� voin tiet��, ett� saan sen |
|
omakseni?" |
|
Silloin Herra sanoi h�nelle: "Hae |
|
kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias |
|
p�ssi, mets�kyyhky ja kyyhkysenpoikanen." |
|
Ja |
|
Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskelt� ja asetti |
|
kunkin el�imen puolikkaat vastakkain; lintuja h�n ei |
|
kuitenkaan halkaissut. |
|
Kun ruhojen p��lle |
|
laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois. |
|
Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja |
|
synkk� kauhu valtasi h�net. |
|
Silloin Herra sanoi |
|
h�nelle: "Sinun tulee tiet��, ett� j�lkel�isesi |
|
joutuvat el�m��n muukalaisina maassa, joka ei ole |
|
heid�n omansa. Heist� tulee siell� orjia, ja heit� |
|
sorretaan nelj�sataa vuotta. |
|
Mutta min� |
|
rankaisen my�s sit� vierasta kansaa, jonka orjiksi |
|
he joutuvat, ja he p��sev�t l�htem��n sielt� suuri |
|
omaisuus mukanaan. |
|
Sin� itse saat kuitenkin |
|
menn� rauhassa isiesi luo ja p��set hautaan hyv�n |
|
vanhuuden j�lkeen. |
|
Sinun j�lkel�isist�si palaa |
|
t�nne vasta nelj�s sukupolvi, sill� amorilaisten |
|
syntien m��r� ei viel� ole t�yttynyt." |
|
Auringon laskettua tuli pilkkopime�, ja silloin |
|
n�kyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka |
|
liikkui uhrilihojen v�liss�. |
|
Sin� p�iv�n� Herra |
|
teki Abramin kanssa liiton ja lupasi h�nelle: "Sinun |
|
j�lkel�isillesi min� annan t�m�n maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka, |
|
t�m�n |
|
maan, jossa asuvat kenil�iset, kenasilaiset ja kadmonilaiset, |
|
heettil�iset, perissil�iset ja refalaiset, |
|
amorilaiset, kanaanilaiset, |
|
girgasilaiset ja jebusilaiset." |
|
Amorilaiset olivat er�s mm. Palestiinaan levinnyt seemil�inen |
|
kansanheimo. T�ss� amorilaisilla tarkoitetaan kanaanilaisia yleens�. |
|
Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnytt�nyt |
|
miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptil�inen |
|
orjatar, jonka nimi oli Hagar. |
|
Niin Sarai sanoi |
|
Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnytt��. |
|
Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehk�p� h�n voi |
|
synnytt�� minulle lapsen." Abram my�ntyi Sarain |
|
ehdotukseen. |
|
Abram oli asunut kymmenen vuotta |
|
Kanaaninmaassa, kun h�nen vaimonsa Sarai antoi egyptil�isen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille |
|
sivuvaimoksi. |
|
Abram yhtyi Hagariin, ja t�m� tuli |
|
raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, h�n |
|
alkoi v�heksy� em�nt��ns�. |
|
Silloin Sarai sanoi |
|
Abramille: "Minua on loukattu, etk� sin� tee mit��n. |
|
Min� itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta |
|
siit� saakka, kun h�n sai tiet�� olevansa raskaana, |
|
h�n on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meid�n |
|
riitamme." |
|
Abram sanoi Saraille: "H�n on sinun |
|
orjattaresi. Voit tehd� h�nelle, mit� hyv�ksi n�et." |
|
Ja Sarai kuritti Hagaria niin ett� Hagar pakeni |
|
h�nen luotaan. |
|
Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa |
|
vesil�hteell�, joka oli Surin tien varressa. |
|
H�n |
|
sanoi: "Hagar, Sarain orjatar, mist� olet tulossa ja |
|
minne olet menossa?" Hagar vastasi: "Min� olen |
|
paennut em�nt�ni Sarain luota." |
|
Silloin Herran |
|
enkeli sanoi h�nelle: "Palaa em�nt�si luo ja ota |
|
n�yr�sti vastaan h�nen kurituksensa." |
|
Herran enkeli sanoi h�nelle viel�: "Min� teen sinun j�lkel�istesi |
|
m��r�n niin suureksi, ettei sit� voi laskea." |
|
Sitten Herran enkeli sanoi h�nelle: |
|
-- Sin� olet raskaana, ja kun synnyt�t pojan, |
|
anna h�nelle nimeksi Ismael, |
|
sill� Herra kuuli, |
|
kun valitit h�t��si. |
|
Poikasi on oleva kuin villiaasi, |
|
h�nen k�tens� on kaikkia vastaan, |
|
ja kaikkien k�si on h�nt� vastaan, |
|
aina h�n on oleva vastakkain kaikkien veljiens� |
|
kanssa. |
|
Niin Hagar alkoi kutsua Herraa, joka oli puhunut |
|
h�nelle, nimell� El-Roi, 'Jumala joka minut n�kee', |
|
sill� h�n ajatteli: "Olenko todella saanut t�ss� |
|
paikassa n�hd� h�net, joka valvoo askeleitani?" |
|
Siksi alettiin tuota Kadesin ja Beredin v�lill� |
|
sijaitsevaa vesipaikkaa nimitt�� Lahai-Roin kaivoksi |
|
. |
|
Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi |
|
pojalleen, jonka Hagar oli synnytt�nyt, nimen |
|
Ismael. |
|
Abram oli kahdeksankymment�kuusivuotias, |
|
kun Hagar synnytti h�nelle Ismaelin. |
|
Nimi Ismael merkitsee 'Jumala kuulee'. |
|
�Lahai-Roin kaivo� merkitsee 'sen kaivo, joka el�� ja n�kee minut'. |
|
Kun Abram oli yhdeks�nkymmenenyhdeks�n vuoden |
|
ik�inen, Herra ilmestyi h�nelle ja sanoi: "Min� olen |
|
Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko syd�mest�si minun |
|
tahtoni mukaisesti, |
|
niin min� otan sinut liittoon |
|
kanssani ja teen suureksi sinun j�lkel�istesi m��r�n." |
|
Abram heitt�ytyi kasvoilleen, ja Jumala |
|
sanoi h�nelle: |
|
"T�llainen on liitto, johon min� |
|
sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kantais�. |
|
�lk��n siis nimesi en�� olko Abram, vaan |
|
olkoon se Abraham |
|
, koska min� teen sinusta kansojen |
|
paljouden is�n. |
|
Min� annan sinulle paljon j�lkel�isi�, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja |
|
kuninkaita. |
|
Min� pid�n voimassa liiton sinun ja |
|
my�s sinun j�lkel�istesi kanssa, ikuisen liiton |
|
sukupolvesta toiseen, ja min� olen oleva sinun Jumalasi ja sinun j�lkel�istesi Jumala. |
|
Min� annan |
|
sinulle ja j�lkel�isillesi pysyv�ksi perint�maaksi |
|
koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja |
|
min� olen my�s sinun j�lkel�istesi Jumala." |
|
Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysyk�� |
|
uskollisesti t�ss� liitossa, sin� ja sinun |
|
j�lkel�isesi sukupolvesta toiseen. |
|
T�m� ehto |
|
teid�n on t�ytett�v� siin� liitossa, jonka olen |
|
tehnyt sinun ja sinun j�lkel�istesi kanssa: teid�n |
|
tulee ymp�rileikata jokainen mies ja poikalapsi. |
|
Leikkauttakaa pois esinahkanne. T�m� on merkkin� |
|
liitosta, joka on meid�n v�lill�mme, minun ja |
|
teid�n. |
|
Kahdeksantena p�iv�n� syntym�st� |
|
ymp�rileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta |
|
toiseen. Ymp�rileikattakoon kaikki talossasi |
|
syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat |
|
orjat, jotka itsellesi ostat, |
|
siis jokainen |
|
talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. N�in |
|
te kannatte ruumiissanne merkki� siit�, ett� minun |
|
tekem�ni liitto on ikuinen. |
|
Mutta jokainen |
|
ymp�rileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. |
|
H�n on rikkonut liiton." |
|
Jumala sanoi viel� Abrahamille: "Vaimoasi |
|
Saraita �l� en�� kutsu Saraiksi, vaan h�nen nimens� |
|
olkoon Saara. |
|
Min� siunaan h�nt� ja annan h�nen |
|
synnytt�� sinulle pojan. Min� siunaan h�nt�: monet |
|
kansakunnat saavat h�nest� alkunsa, ja h�nest� |
|
polveutuu kansojen kuninkaita." |
|
Abraham |
|
heitt�ytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sill� h�n |
|
ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka synty� |
|
lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeks�nkymmenen, |
|
viel� synnytt��?" |
|
Ja Abraham sanoi Jumalalle: |
|
"Kunpa Ismael saisi el�� sinun huolenpitosi alaisena!" |
|
Jumala sanoi: "Vaimosi Saara synnytt�� |
|
sinulle pojan, ja sinun tulee antaa h�nelle nimeksi |
|
Iisak |
|
. Min� pid�n voimassa liiton my�s h�nen |
|
kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa h�nen |
|
j�lkel�istens�kin kanssa. |
|
Ja min� toteutan my�s |
|
sen, mit� pyysit Ismaelin puolesta. Min� siunaan |
|
h�nt�, teen h�net hedelm�lliseksi ja annan h�nelle |
|
suuren joukon j�lkel�isi�. H�nest� tulee |
|
kahdentoista ruhtinaan is�, ja min� teen h�nest� |
|
suuren kansan. |
|
Mutta minun liittoni jatkuu |
|
Iisakin kanssa, jonka Saara synnytt�� ensi vuonna |
|
t�h�n aikaan." |
|
Sanottuaan t�m�n kaiken Abrahamille Jumala |
|
kohosi h�nen luotaan pois. |
|
Niin Abraham ymp�rileikkasi viel� samana p�iv�n� |
|
poikansa Ismaelin ja talonsa muut miehet ja poikalapset, sek� oman v�en ett� rahalla ostamansa orjat, |
|
kuten Jumala oli k�skenyt h�nen tehd�. |
|
Abraham |
|
oli yhdeks�nkymment�yhdeks�nvuotias, kun h�nen |
|
esinahkansa leikattiin, |
|
ja h�nen poikansa Ismael |
|
oli kolmetoistavuotias, kun h�nen esinahkansa |
|
leikattiin. |
|
Tuona samana p�iv�n� |
|
ymp�rileikattiin Abraham, h�nen poikansa Ismael |
|
ja heid�n kanssaan kaikki palvelijat, sek� |
|
talossa syntyneet ett� muukalaisten joukosta |
|
ostetut. |
|
Nimi Abraham muistuttaa heprean sanoja, jotka merkitsev�t |
|
'kansojen paljouden is�'. |
|
Nimi Saara merkitsee 'ruhtinatar'. |
|
Nimi Iisak merkitsee 'h�n nauraa'. |
|
Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. |
|
Abraham istui telttansa ovella p�iv�n ollessa |
|
kuumimmillaan, |
|
ja kun h�n kohotti katseensa, h�n |
|
n�ki kolmen miehen l�hestyv�n. Heti heid�t n�hty��n |
|
h�n juoksi teltan ovelta heit� vastaan ja tervehti |
|
heit� kumartaen maahan asti. |
|
H�n sanoi: "Herrani, |
|
suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi |
|
ohi. |
|
Saanko tuoda teille v�h�n vett�, jotta |
|
voitte pest� jalkanne ja lev�ht�� puun varjossa? |
|
Min� haen hiukan sy�t�v��, niin ett� voitte virkist�yty� ennen kuin |
|
jatkatte matkaanne. Lev�ht��ksenne te varmaan poikkesitte minun, |
|
palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyv� on, tee niin." |
|
Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae |
|
joutuin kolme vakallista parhaita vehn�jauhoja, tee |
|
taikina ja leivo leipi�!" |
|
Sitten h�n kiiruhti |
|
karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja |
|
antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmistamaan ateriaa. |
|
H�n toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, |
|
asetti ruoan vieraittensa eteen ja j�i puun alle seisomaan ja |
|
palvelemaan heit� heid�n sy�dess��n. |
|
Miehet kysyiv�t Abrahamilta: "Miss� on vaimosi |
|
Saara?" H�n vastasi: "Tuolla teltassa." |
|
Silloin yksi heist� sanoi: "Ensi vuonna min� palaan sinun luoksesi |
|
t�h�n samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika." Mutta |
|
Saara oli h�nen takanaan teltan ovella kuuntelemassa. |
|
Abraham ja Saara |
|
olivat jo vanhoja ja ik��ntyneit�, eik� Saara voinut |
|
en�� saada lasta. |
|
Siksi Saara naurahti itsekseen |
|
ja ajatteli: "Voisiko n�in kuihtuneessa naisessa |
|
viel� her�t� halu? Miehenikin on jo k�ynyt vanhaksi." |
|
Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi |
|
Saara nauroi? Miksi h�n ajatteli: 'Voisinko min� |
|
todella viel� synnytt��, vaikka olen n�in vanha?' |
|
Onko Herralle mik��n mahdotonta? Ensi vuonna |
|
min� palaan luoksesi t�h�n samaan aikaan, ja silloin |
|
Saaralla on poika." |
|
Saara v�itti: "En min� |
|
nauranut", sill� h�n oli peloissaan. Mutta Herra |
|
sanoi: "Saara, kyll� sin� nauroit." |
|
Sitten miehet nousivat ja l�htiv�t Sodomaan |
|
p�in, ja Abraham saattoi heit� kappaleen matkaa. |
|
Herra ajatteli: "Miksi salaisin Abrahamilta, |
|
mit� aion tehd�? |
|
Onhan Abrahamista polveutuva |
|
suuri ja mahtava kansa, ja h�nen saamansa siunaus |
|
tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. |
|
Min�h�n olen valinnut h�net, ett� h�n k�skisi |
|
poikiaan ja j�lkeentulevaa sukuaan pysym��n Herran |
|
tiell� ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta, |
|
jotta min� voisin t�ytt�� sen lupauksen, jonka olen |
|
Abrahamille antanut." |
|
Ja Herra sanoi: |
|
"Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia |
|
on suuri ja heid�n syntins� on hyvin raskas. |
|
Siksi min� aion menn� sinne katsomaan, ovatko he |
|
todella tehneet kaiken sen pahan, mist� valitetaan. |
|
Min� haluan saada siit� selv�n." |
|
Miehet l�htiv�t kulkemaan Sodomaan p�in, mutta |
|
Herra j�i viel� puhumaan Abrahamin kanssa. |
|
Abraham astui l�hemm�ksi ja kysyi: "Aiotko sin� tuhota |
|
vanhurskaan yhdess� jumalattoman kanssa? |
|
Ehk� |
|
kaupungissa on viisikymment� hurskasta. Tuhoaisitko |
|
sen silloinkin? Etk� armahtaisi tuota paikkaa niiden |
|
viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siell� |
|
asuvat? |
|
On mahdotonta, ett� surmaisit syytt�m�t |
|
yhdess� syyllisten kanssa ja ett� syytt�mien k�visi |
|
samoin kuin syyllisten. Eth�n voi tehd� niin! Eik� |
|
koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?" |
|
Herra sanoi: "Jos l�yd�n Sodomasta viisikymment� hurskasta, niin |
|
heid�n t�htens� min� s��st�n koko kaupungin." |
|
Abraham vastasi: "Min� olen rohjennut puhua |
|
sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. |
|
Ent� jos niist� viidest�kymmenest� puuttuu |
|
viisi? H�vitt�isitk� viiden vuoksi koko kaupungin?" |
|
Herra vastasi: "En h�vit�, jos l�yd�n sielt� nelj�kymment�viisi." |
|
Abraham kysyi viel�: "Ent� jos |
|
siell� on nelj�kymment�?" Herra sanoi: "Niiden |
|
nelj�nkymmenen takia min� s��st�n sen." |
|
Abraham |
|
sanoi: "�l� suutu, Herra, vaikka puhunkin viel�. |
|
Ent� jos siell� on kolmekymment�?" Herra vastasi: |
|
"En h�vit� sit�, jos l�yd�n sielt� kolmekymment�." |
|
Mutta Abraham sanoi: "Saanko viel� puhua |
|
sinulle, Herra? Ent� jos sielt� l�ytyy vain |
|
kaksikymment�?" Herra sanoi: "Niiden kahdenkymmenen |
|
takia j�t�n sen h�vitt�m�tt�." |
|
Mutta Abraham |
|
sanoi: "�l� suutu, Herra, vaikka puhun viel� t�m�n |
|
kerran. Ent� jos sielt� l�ytyy kymmenen?" Herra |
|
sanoi: "Niiden kymmenen takia j�t�n sen |
|
h�vitt�m�tt�." |
|
T�m�n sanottuaan Herra l�hti pois, ja Abraham |
|
palasi kotiinsa. |
|
; Sir. |
|
Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan, oli |
|
Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heid�t |
|
n�hdess��n h�n nousi, meni heit� vastaan, heitt�ytyi |
|
kasvoilleen maahan |
|
ja tervehti heit� sanoen: |
|
"Tulkaa, herrani, minun matalaan majaani y�ksi, niin |
|
voitte pest� matkan p�lyt jaloistanne. Heti aamusta |
|
voitte sitten jatkaa matkaanne." He vastasivat: "Ei, |
|
me y�vymme ulkosalla." |
|
Mutta Loot pyyteli heit� |
|
hartaasti, kunnes he l�htiv�t h�nen mukaansa ja |
|
tulivat h�nen kotiinsa. H�n valmisti heille runsaan |
|
aterian ja leipoi happamattomia leipi�, ja he s�iv�t. |
|
Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, |
|
kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin |
|
kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. |
|
He |
|
huusivat Lootia ja sanoivat h�nelle: "Miss� ovat ne |
|
miehet, jotka tulivat t�n� iltana luoksesi? Tuo |
|
heid�t t�nne, me haluamme maata heid�t!" |
|
Loot |
|
meni ulos heid�n luokseen, mutta sulki oven |
|
per�ss��n. |
|
H�n sanoi: "Hyv�t miehet, �lk�� |
|
sent��n tehk� niin pahaa tekoa. |
|
Minulla on kaksi |
|
tyt�rt�, jotka ovat viel� neitsyit�. Min� tuon |
|
heid�t teille, saatte tehd� heille mit� haluatte. |
|
Mutta n�ihin miehiin �lk�� koskeko, sill� he ovat |
|
hakeneet suojaa minun kattoni alta." |
|
He sanoivat: |
|
"Pois tielt�! Tuo yksi on tullut muukalaisena t�nne |
|
asumaan, ja h�n pyrkii jo m��r�ilem��n meit�. Nyt |
|
sinun k�y viel� pahemmin kuin noiden miesten!" Ja he |
|
k�viv�t Lootin kimppuun ja ryhtyiv�t murtamaan ovea. |
|
Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat |
|
k�tens�, vetiv�t Lootin sis�lle ja sulkivat oven. |
|
Taloon pyrkivien miesten silm�t he sokaisivat |
|
niin, ettei yksik��n en�� kyennyt l�yt�m��n ovea. |
|
Vieraat sanoivat Lootille: "Jos sinulla on |
|
t��ll� kaupungissa viel� joku, v�vy tai poika tai |
|
tytt�ri� tai joku muu l�heinen, niin vie heid�t |
|
t��lt� pois, |
|
sill� me h�vit�mme t�m�n paikan. |
|
Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen t�t� |
|
kaupunkia vastaan, ett� h�n on l�hett�nyt meid�t |
|
h�vitt�m��n sen." |
|
Niin Loot l�hti puhumaan |
|
miehille, jotka olivat kihlanneet h�nen tytt�rens�, |
|
ja sanoi: "Pian pois t��lt�, pit�k�� kiirett�! Herra |
|
h�vitt�� t�m�n kaupungin!" Mutta he vain |
|
naureskelivat h�nen puheilleen. |
|
Kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtiv�t Lootia ja sanoivat: |
|
"L�hde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tyt�rt�si, jotka ovat |
|
t��ll�, muuten saat surmasi t�m�n kaupungin syntitaakan t�hden!" |
|
Kun h�n viel�kin vitkasteli, miehet |
|
ottivat k�dest� h�nt�, h�nen vaimoaan ja molempia |
|
tytt�ri��n, veiv�t heid�t ulos ja p��stiv�t irti |
|
vasta kaupungin ulkopuolella -- Herra oli n�et |
|
p��tt�nyt s��st�� heid�t. |
|
Viedess��n heit� ulos |
|
toinen miehist� sanoi Lootille: "Pakene henkesi |
|
edest�! �l� katso taaksesi �l�k� pys�hdy ennen kuin |
|
olet p��ssyt pois t�lt� tasangolta. Pakene |
|
vuoristoon, muuten olet mennytt�." |
|
Mutta Loot |
|
vastasi h�nelle: "Voi ei, herrani! |
|
Sin� olet jo |
|
osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja |
|
laupeutta, kun sallit minun pit�� henkeni. Mutta |
|
vuorille min� en uskalla yritt��: pelk��n, ett� tuho |
|
saavuttaa minut ja min�kin kuolen. |
|
Tuo kaupunki |
|
tuolla on niin l�hell�, ett� ehdin paeta sinne, ja |
|
se on kovin v�h�p�t�inen. Seh�n on liian mit�t�n |
|
h�vitett�v�ksi; enk� saisi paeta sinne ja silti |
|
s�ilytt�� henkeni?" |
|
Mies sanoi: "Min� suostun |
|
sinun pyynt��si viel� t�ss�kin asiassa enk� tuhoa |
|
tuota kaupunkia. |
|
Pakene kiireesti sinne, sill� |
|
min� en voi tehd� mit��n ennen kuin olet siell�." -T�st� on per�isin kaupungin nimi Soar. |
|
Kun aurinko oli noussut vuorten yl�puolelle ja |
|
Loot oli tullut Soariin, |
|
Herra antoi sataa taivaasta tulta ja tulikive� Sodoman ja Gomorran p��lle. |
|
H�n tuhosi n�m� kaupungit ja koko tasangon |
|
sek� kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin. |
|
Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui |
|
suolapatsaaksi. |
|
Aamulla Abraham meni paikalle, jossa oli seissyt |
|
Herran kasvojen edess�. |
|
H�n katseli Sodoman ja |
|
Gomorran suuntaan ja yli koko tasangon, ja silloin |
|
h�n n�ki, ett� maasta nousi savua kuin polttouunista. |
|
Mutta kun Jumala h�vitti tasangon kaupungit, |
|
h�n piti Abrahamin mieless��n, ja sen vuoksi h�n |
|
toimitti Lootin pois tuhon keskelt� ennen kuin h�vitti kaupungit, joissa Loot oli asunut. |
|
Sitten Loot l�hti Soarista ja asettui vuorille, |
|
ja h�nen kaksi tyt�rt��n seurasivat h�nen mukanaan. |
|
H�n pelk�si asua Soarissa ja asettui siksi molempien |
|
tytt�riens� kanssa luolaan asumaan. |
|
Vanhempi tyt�r sanoi nuoremmalle: "Is� alkaa |
|
tulla vanhaksi, eik� maassa ole yht��n miest�, joka |
|
voisi tulla ottamaan meid�t vaimokseen yleisen tavan |
|
mukaisesti. |
|
Juotetaan is�lle viini� ja maataan |
|
h�nen kanssaan, ett� saisimme is�mme avulla lapsia |
|
ja sukumme s�ilyisi." |
|
Illalla he juottivat |
|
viini� is�lleen, ja vanhempi makasi is�ns� kanssa, |
|
eik� Loot huomannut, milloin tyt�r tuli h�nen |
|
viereens� ja milloin h�n l�hti. |
|
Seuraavana |
|
p�iv�n� vanhempi sanoi nuoremmalle: "Min� makasin |
|
eilisiltana is�n kanssa. Juotetaan h�nelle viini� |
|
t�n�kin iltana, ja mene sin� nyt makaamaan h�nen |
|
kanssaan, ett� saisimme is�mme avulla lapsia ja |
|
sukumme s�ilyisi." |
|
Ja he juottivat sin�kin |
|
iltana viini� is�lleen, ja nuorempi meni makaamaan |
|
h�nen kanssaan, eik� Loot huomannut, milloin tyt�r |
|
tuli h�nen viereens� ja milloin h�n l�hti. |
|
Niin Lootin molemmat tytt�ret tulivat raskaaksi |
|
is�st��n. |
|
Vanhempi synnytti pojan ja antoi |
|
h�nelle nimeksi Moab |
|
; h�nest� tuli nykyisten |
|
moabilaisten kantais�. |
|
Nuorempi synnytti h�nkin |
|
pojan ja antoi t�lle nimeksi Ben-Ammi |
|
; h�nest� tuli |
|
nykyisten ammonilaisten kantais�. |
|
; Viis. |
|
Viis. |
|
Viis. |
|
Nimi Soar merkitsee 'v�h�inen', 'pieni'. |
|
Nimi Moab muistuttaa heprean sanaa me'ab 'is�st�'. |
|
Nimi Ben-Ammi merkitsee 'oman kansani poika' ja viittaa ammonilaisiin. |
|
Abraham siirtyi Mamren tammistosta Negeviin ja |
|
asettui asumaan Kadesin ja Surin v�lille. Sitten h�n |
|
muutti siirtolaiseksi Gerarin kaupunkiin. |
|
Siell� |
|
Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: "H�n on minun |
|
sisareni." Niin Gerarin kuningas Abimelek haetti |
|
Saaran luokseen. |
|
Mutta Jumala tuli Abimelekin luo y�ll� unessa ja |
|
sanoi h�nelle: "Sinun on kuoltava sen naisen vuoksi, |
|
jonka olet ottanut, sill� h�n on toisen miehen |
|
vaimo." |
|
Abimelek ei ollut kuitenkaan kajonnut |
|
h�neen, ja siksi h�n sanoi: "Herra, et kai surmaa |
|
syyt�nt�? |
|
Miesh�n sanoi minulle: 'H�n on minun |
|
sisareni.' Ja Saara sanoi itsekin: 'H�n on minun |
|
veljeni.' Min� olen tehnyt t�m�n vilpitt�min mielin |
|
ja tiet�m�tt� tekev�ni v��ryytt�." |
|
Jumala sanoi h�nelle unessa: "Min�kin tied�n, ett� teit t�m�n |
|
vilpitt�min mielin, ja niin min� estin sinua tekem�st� synti� minua |
|
vastaan. Sen vuoksi min� en sallinut sinun koskea h�neen. |
|
Anna nyt miehelle |
|
takaisin h�nen vaimonsa, sill� se mies on profeetta, |
|
ja kun h�n rukoilee puolestasi, sin� saat el��. |
|
Mutta ellet anna h�nt� takaisin, niin tied�, ett� |
|
sinun on kuoltava, sek� sinun ett� kaikkien l�heistesi." |
|
Aamulla her�tty��n Abimelek kutsui luokseen |
|
kaikki hovinsa miehet ja kertoi heille unensa. |
|
Miehet pel�styiv�t kovin. |
|
Abimelek haetti |
|
luokseen Abrahamin ja sanoi h�nelle: "Mit� oletkaan |
|
tehnyt meille! Miten min� olen rikkonut sinua |
|
vastaan, kun olet asettanut minut ja valtakuntani |
|
vastuuseen n�in suuresta synnist�? Sellaista, mit� |
|
sin� olet minulle tehnyt, ei kukaan saisi tehd�." |
|
Abimelek kysyi viel� Abrahamilta: "Mit� sinulla |
|
oli mieless�, kun niin teit?" |
|
Abraham vastasi: |
|
"Min� ajattelin: 'T�ll� seudulla varmaankin |
|
jumalanpelko on tuntematon, ja siksi n�m� ihmiset |
|
tappavat minut ja ottavat vaimoni.' |
|
Sit� paitsi |
|
h�n on todella minun sisareni, is�ni tyt�r, vaikka |
|
meill� onkin eri �iti. Niin olen saattanut ottaa |
|
h�net vaimokseni. |
|
Mutta kun Jumala vei minut |
|
kauas is�ni suvusta, min� sanoin vaimolleni: 'Tee |
|
minulle t�m� palvelus: sano kaikkialla, minne |
|
menemmekin, ett� min� olen sinun veljesi.'" |
|
Niin Abimelek antoi Abrahamille lampaita, vuohia |
|
ja nautakarjaa sek� orjia ja orjattaria ja l�hetti |
|
takaisin h�nen vaimonsa Saaran. |
|
Ja Abimelek sanoi: "Minun maani on avoinna edess�si, saat asettua |
|
minne vain haluat." |
|
Saaralle h�n sanoi: "Min� |
|
annan tuhat sekeli� hopeaa veljellesi. Olkoon se |
|
vakuutena kaikille omillesi sinun viattomuudestasi |
|
ja todisteena sinun kunniallisuudestasi." |
|
Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala p��sti Abimelekin kirouksesta ja |
|
paransi h�nen vaimonsa ja orjattarensa, niin ett� he saattoivat |
|
j�lleen saada lapsia. |
|
Herra oli n�et Abrahamin vaimon Saaran |
|
takia tehnyt Abimelekin palatsin jokaisen naisen |
|
hedelm�tt�m�ksi. |
|
Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja |
|
t�ytti antamansa lupauksen. |
|
Saara tuli raskaaksi |
|
ja synnytti Abrahamille h�nen vanhoilla p�ivill��n |
|
pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala |
|
oli ilmoittanut. |
|
Pojalleen, jonka Saara oli |
|
synnytt�nyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. |
|
Kahdeksantena p�iv�n� Iisakin syntym�st� Abraham ymp�rileikkasi h�net, |
|
kuten Jumala oli k�skenyt. |
|
Abraham oli satavuotias, kun h�nen poikansa Iisak |
|
syntyi. |
|
Saara sanoi: "Jumala on antanut minulle |
|
aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka t�st� |
|
kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani." |
|
Ja Saara sanoi viel�: "Kuka olisi tiennyt sanoa |
|
Abrahamille: 'Saara imett�� poikia'? Ja nyt min� |
|
kuitenkin olen synnytt�nyt pojan h�nen vanhoilla |
|
p�ivill��n." |
|
Iisak kasvoi, ja h�net vieroitettiin, ja Abraham |
|
j�rjesti Iisakin vieroitusp�iv�n� suuret pidot. |
|
Saara huomasi, ett� Abrahamin ja egyptil�isen |
|
Hagarin poika Ismael ilvehti, |
|
ja silloin h�n |
|
sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja h�nen |
|
poikansa. Orjattaren poika ei saa peri� yhdess� |
|
minun poikani Iisakin kanssa." |
|
T�m�n kuullessaan |
|
Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. |
|
Mutta |
|
Jumala sanoi Abrahamille: "�l� niin kovin sure tuon |
|
pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa |
|
Saaran mielt�, sill� vain Iisakin j�lkel�isi� sanotaan sinun lapsiksesi. |
|
Mutta my�s orjattaren |
|
pojasta min� annan kasvaa suuren kansan, sill� h�nkin on sinun j�lkel�isesi." |
|
Abraham nousi aamulla varhain, otti leip�� ja |
|
vesileilin, pani ne Hagarin selk��n ja l�hetti h�net |
|
ja Ismaelin matkaan. Hagar l�hti ja harhaili Beerseban autiomaassa. |
|
Mutta kun vesi loppui leilist�, |
|
h�n j�tti pojan pensaan alle |
|
ja meni istumaan |
|
syrjemm�lle, noin jousenkantaman p��h�n, sill� h�n |
|
ajatteli: "Min� en kest� n�hd� lapsen kuolevan." Ja |
|
Hagarin istuessa syrjemp�n� poika alkoi ��neens� |
|
itke�. |
|
Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan |
|
enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi h�nelle: |
|
"Mik� sinun on, Hagar? �l� ole huolissasi. Jumala on |
|
kuullut pojan itkun. |
|
Nouse, nosta poika maasta |
|
ja pid� h�nest� hyv�� huolta. Min� annan h�nest� |
|
polveutua suuren kansan." |
|
Ja Jumala avasi |
|
Hagarin silm�t, niin ett� h�n n�ki l�hell��n kaivon, |
|
ja h�n meni t�ytt�m��n leilin vedell� ja antoi pojan |
|
juoda. |
|
Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli h�nen |
|
kanssaan. H�n j�i autiomaahan asumaan, ja h�nest� |
|
tuli taitava jousimies. |
|
H�n asui Paranin |
|
autiomaassa, ja h�nen �itins� otti h�nelle vaimon |
|
Egyptist�. |
|
Niihin aikoihin Abimelek ja h�nen sotav�kens� |
|
p��llikk� Pikol sanoivat Abrahamille: "Jumala on |
|
sinun kanssasi kaikessa mit� teet. |
|
Vanno nyt |
|
minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua |
|
etk� minun sukuani etk� j�lkel�isi�ni kohtaan, vaan |
|
osoitat minua ja t�t� maata kohtaan, miss� nyt asut |
|
muukalaisena, samaa vilpitt�myytt� ja hyvyytt�, jota |
|
min� olen sinulle osoittanut." |
|
Abraham sanoi: |
|
"Min� vannon." |
|
Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, ett� |
|
t�m�n miehet olivat anastaneet er��n kaivon omaan |
|
k�ytt��ns�. |
|
Abimelek sanoi: "Min� en tied�, kuka t�m�n on tehnyt. Sin� et ole |
|
puhunut siit� aikaisemmin, vasta nyt kuulen siit� ensimm�isen kerran." |
|
Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita, |
|
vuohia ja nautakarjaa, ja he tekiv�t kesken��n |
|
liiton. |
|
Mutta Abraham otti seitsem�n nuorta |
|
lammasta erilleen muista. |
|
Silloin Abimelek kysyi |
|
h�nelt�: "Mit� tarkoittavat nuo seitsem�n lammasta, |
|
jotka olet pannut erilleen?" |
|
Abraham vastasi: |
|
"Sinun tulee ottaa minulta vastaan n�m� seitsem�n |
|
lammasta merkiksi siit�, ett� min� olen sen kaivon |
|
kaivattanut." |
|
T�m�n vuoksi paikka sai nimen |
|
Beerseba, sill� siell� he vannoivat valan |
|
toisilleen. |
|
Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abimelek ja h�nen |
|
sotav�kens� p��llikk� Pikol palasivat filistealaisten maahan. |
|
Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja rukoili siell� Herraa, ikuista |
|
Jumalaa. |
|
Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa. |
|
Ks. selityst� jakeeseen. |
|
Nimi Beerseba merkitsee sek� 'valakaivo' ett� 'seitsenkaivo', vrt. |
|
Kun n�ist� tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, |
|
Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi h�nelle: |
|
"Abraham!" Abraham vastasi: "T�ss� olen." |
|
Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota |
|
rakastat, l�hde Morian maahan ja uhraa h�net siell� |
|
polttouhriksi vuorella, jonka min� sinulle osoitan." |
|
Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja |
|
otti mukaansa kaksi palvelijaa sek� poikansa |
|
Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten h�n |
|
l�hti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli |
|
k�skenyt h�nen menn�. |
|
Kolmantena p�iv�n� Abraham |
|
n�ki paikan et��lt�. |
|
Silloin h�n sanoi |
|
palvelijoilleen: "J��k�� t�nne ja pit�k�� huolta |
|
aasista, min� ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja |
|
palaamme sitten luoksenne." |
|
Abraham otti |
|
polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; |
|
h�n itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he |
|
jatkoivat yhdess� matkaa. |
|
Iisak sanoi is�lleen |
|
Abrahamille: "Is�!" Ja Abraham sanoi: "Niin, |
|
poikani?" Iisak sanoi: "T�ss� on tuli ja puut, mutta |
|
miss� on karitsa polttouhriksi?" |
|
Abraham vastasi: |
|
"Jumala katsoo kyll� itselleen karitsan |
|
polttouhriksi, poikani." Sitten he jatkoivat yhdess� |
|
matkaa. |
|
Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, |
|
Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten h�n |
|
sitoi poikansa Iisakin ja pani h�net alttarille puiden p��lle. |
|
Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen |
|
poikansa, |
|
Herran enkeli huusi h�nelle taivaasta: |
|
"Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: "T�ss� olen." |
|
Herran enkeli sanoi: "�l� koske poikaan �l�k� |
|
tee h�nelle mit��n. Nyt min� tied�n, ett� sin� |
|
pelk��t ja rakastat Jumalaa, kun et kielt�ytynyt |
|
uhraamasta edes ainoaa poikaasi." |
|
Ja kun Abraham |
|
katsoi ymp�rilleen, h�n huomasi oinaan, joka oli |
|
sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham k�vi |
|
hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi |
|
poikansa sijasta. |
|
Abraham antoi sille paikalle |
|
nimeksi "Herra katsoo". Niinp� viel� t�n�kin p�iv�n� |
|
puhutaan "Herrankatsomavuoresta". |
|
Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen |
|
taivaasta: |
|
"N�in sanoo Herra: Koska sin� t�m�n |
|
teit etk� kielt�nyt minulta ainoaa poikaasi, min� |
|
vannon itseni kautta, |
|
ett� siunaan sinua runsain |
|
m��rin ja annan sinulle j�lkel�isi� niin paljon, |
|
ett� he ovat kuin taivaan t�hdet tai hiekanjyv�t |
|
meren rannalla, ja sinun j�lkel�isesi valloittavat |
|
vihollistensa kaupungit. |
|
Sinun j�lkel�istesi |
|
saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman |
|
kansoille, koska sin� olit minun ��nelleni kuuliainen." |
|
Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he |
|
l�htiv�t yhdess� Beersebaan. Ja Abraham j�i asumaan |
|
Beersebaan. |
|
N�iden tapausten j�lkeen Abraham sai tiet��, |
|
ett� Milka oli synnytt�nyt poikia h�nen veljelleen |
|
Nahorille. |
|
N�m� olivat Us, esikoinen, t�m�n veli |
|
Bus ja Kemuel, josta tuli aramealaisten kantais�, |
|
Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel. |
|
Betuelille syntyi Rebekka. Kahdeksan poikaa |
|
synnytti Milka Nahorille, Abrahamin veljelle. |
|
My�s Nahorin sivuvaimo, joka oli nimelt��n |
|
Reuma, synnytti lapsia. N�m� olivat Tebah, Gaham, |
|
Tahas ja Maaka. |
|
Judit Sananmukaisesti: Sinun siemeness�si tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat. |
|
Saara eli sadankahdenkymmenenseitsem�n vuoden |
|
ik�iseksi; se oli Saaran elinik�. |
|
H�n kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham |
|
vietti siell� Saaran valittajaiset ja itki h�nt�. |
|
Sitten Abraham nousi vainajan ��rest�, meni |
|
heettil�isten puheille ja sanoi: |
|
"Min� olen |
|
muukalainen, vieras teid�n parissanne. Antakaa |
|
minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin |
|
k�tke� sinne vainajani." |
|
Heettil�iset vastasivat |
|
Abrahamille: |
|
"Herra, sin� Jumalan ruhtinas meid�n keskuudessamme! Sin� saat haudata |
|
vainajasi parhaaseen hautaan, mik� meill� on. Kuka tahansa meist� |
|
antaa sinun haudata vainajasi omaan sukuhautaansa." |
|
Abraham kiitti seudun heettil�isi� asukkaita |
|
kumartaen maahan saakka, |
|
mutta sanoi heille |
|
viel�: "Jos kerran teille sopii, ett� min� hautaan |
|
t�nne vainajani, niin pyyd�n teit� puhumaan |
|
Efronille, Soharin pojalle, minun puolestani, |
|
ett� h�n myisi minulle omistamansa Makpelan |
|
luolan, joka on h�nen tiluksiensa laidassa. Min� |
|
haluan teid�n l�sn� ollessanne ostaa sen h�nelt� |
|
t�ydest� hinnasta sukuhaudaksemme." |
|
Efron oli istumassa muiden heettil�isten |
|
joukossa kaupunginportin aukiolla, ja h�n vastasi |
|
Abrahamille kokousv�en kuullen: |
|
"Kuuntele minua, |
|
herrani! Min� lahjoitan sinulle koko vainion ja |
|
luolan, joka siell� on. Min� annan sen sinulle |
|
kaupunkini miesten n�hden. Hautaa siis vainajasi!" |
|
Silloin Abraham kumarsi syv��n kaupungin |
|
miehille |
|
ja sanoi Efronille kaikkien kuullen: |
|
"Jospa kuitenkin kuuntelisit minua! Min� annan |
|
sinulle maksun siit� vainiosta, myy se minulle, niin |
|
hautaan sinne vainajani." |
|
Efron vastasi Abrahamille: |
|
"Kuuntele minua, herrani! Nelj�nsadan |
|
hopeasekelin maapala -- mit�p� se meid�n kesken |
|
merkitsee! Hautaa vainajasi." |
|
Abraham ymm�rsi |
|
Efronin tarkoituksen ja punnitsi h�nelle |
|
hopeam��r�n, jonka t�m� oli heettil�isten kuullen |
|
maininnut, nelj�sataa sekeli� maksuna k�yp�� hopeaa. |
|
Niin siirtyiv�t Efronin vainio, joka oli |
|
Makpelassa Mamren l�hist�ll�, siell� sijaitseva |
|
luola sek� t�ll� alueella kasvavat puut |
|
Abrahamin omistukseen heettil�isten, Efronin |
|
kotikaupungin kaikkien miesten, ollessa todistajina. |
|
T�m�n j�lkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran |
|
Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli |
|
Hebronin l�hist�ll� Kanaaninmaassa. |
|
Vainio ja |
|
siell� oleva luola siirtyiv�t n�in heettil�isilt� |
|
Abrahamille sukuhaudaksi. |
|
Abraham oli tullut vanhaksi ja ik��ntyneeksi, ja |
|
Herra oli siunannut h�nt� kaikin tavoin. |
|
Abraham |
|
sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, |
|
joka huolehti h�nen koko omaisuudestaan: "Kosketa |
|
minua nivusiin |
|
ja vanno minulle Herran, taivaan |
|
ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni |
|
vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tytt�rist� |
|
vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot |
|
sielt� vaimon pojalleni Iisakille." |
|
Palvelija |
|
kysyi h�nelt�: "Ent� jos tytt� ei haluakaan l�hte� |
|
minun mukaani t�nne? Onko minun silloin viet�v� |
|
poikasi siihen maahan, josta olet l�htenyt?" |
|
Abraham sanoi h�nelle: "�l� miss��n tapauksessa |
|
vie poikaani sinne. |
|
Herra, taivaan Jumala, joka |
|
vei minut sukuni parista ja syntym�maastani ja |
|
vannoi antavansa minun j�lkel�isilleni t�m�n maan, |
|
l�hett�� enkelins� sinun edell�si, niin ett� |
|
onnistut noutamaan sielt� vaimon pojalleni. |
|
Ellei |
|
tytt� halua l�hte� mukaasi, olet vapaa valastasi, |
|
mutta poikaani �l� sinne vie." |
|
Ja palvelija |
|
kosketti is�nt��ns� Abrahamia nivusiin ja vannoi |
|
vaaditun valan. |
|
Palvelija otti is�nt�ns� laumasta kymmenen kamelia sek� kaikenlaisia |
|
kalleuksia h�nen tavaroistaan ja l�hti Mesopotamiaan, Nahorin |
|
kaupunkiin. |
|
Siell� h�n pys�htyi kameleineen kaupungin |
|
ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin |
|
kaupungin naiset tulevat kaivolle vett� noutamaan. |
|
Palvelija rukoili: "Herra, minun is�nt�ni |
|
Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi is�nn�lleni |
|
Abrahamille ja anna tapahtua n�in: |
|
Kun min� |
|
seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tytt�ret |
|
tulevat hakemaan vett�, |
|
niin min� sanon yhdelle |
|
tyt�ist�: 'Kallistaisitko ruukkua, ett� saan juoda.' |
|
Jos h�n silloin sanoo: 'Juo! Min� juotan |
|
kamelisikin', niin h�n on juuri se, jonka olet |
|
tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siit� min� |
|
tied�n, ett� olet osoittanut hyvyytesi is�nn�lleni." |
|
Tuskin h�n oli ehtinyt t�m�n lausua, kun |
|
kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tyt�r, ruukku |
|
olkap��ll��n. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja |
|
t�m�n vaimon Milkan poika. |
|
Tytt� oli hyvin |
|
kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. H�n |
|
laskeutui portaita l�hteelle, t�ytti ruukkunsa ja |
|
nousi sielt� yl�s. |
|
Silloin palvelija riensi |
|
h�nt� vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda hiukan |
|
vett� ruukustasi." |
|
Tytt� sanoi: "Juo, herrani", |
|
laski ruukun heti k�tens� varaan ja antoi h�nen |
|
juoda. |
|
Kun palvelija oli juonut kyllikseen, |
|
tytt� sanoi: "Min� haen my�s sinun kameleillesi |
|
vett� niin paljon kuin ne juovat." |
|
H�n tyhjensi |
|
nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten |
|
uudelleen vett� hakemaan ja kantoi sit� miehen |
|
kaikille kameleille. |
|
Mies tarkkaili h�nt� mit��n |
|
puhumatta n�hd�kseen, oliko Herra antanut h�nen |
|
matkansa onnistua. |
|
Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti |
|
esiin puoli sekeli� painavan kultaisen nen�renkaan, |
|
antoi sen tyt�lle ja pujotti h�nen k�siins� kaksi |
|
kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen |
|
sekeli�. |
|
Sitten h�n sanoi: "Kerrohan, kenen |
|
tyt�r sin� olet. Onko is�si talossa meille tilaa |
|
y�py�?" |
|
Tytt� vastasi h�nelle: "Is�ni on Betuel, |
|
Milkan ja Nahorin poika." |
|
Ja h�n sanoi viel�: |
|
"Meill� on olkia ja rehua yllin kyllin ja my�s tilaa |
|
y�pymiseen." |
|
Mies lankesi polvilleen, kumarsi |
|
maahan asti kiitt�en Herraa |
|
ja sanoi: "Kiitetty |
|
olkoon Herra, is�nt�ni Abrahamin Jumala, joka on |
|
ollut hyv� ja uskollinen is�nn�lleni ja ohjannut |
|
minut matkallani is�nt�ni veljen taloon!" |
|
Tytt� juoksi kotiin �itins� luo kertomaan, mit� |
|
oli tapahtunut. |
|
Rebekalla oli veli nimelt� |
|
Laban, ja t�m� riensi kaupungista l�hteelle miehen |
|
luo, |
|
kun oli n�hnyt sisarellaan nen�renkaan sek� |
|
rannerenkaat ja kuullut, mit� Rebekka kertoi miehen |
|
h�nelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka viel� |
|
seisoi l�hteell� kameleineen, |
|
ja sanoi h�nelle: |
|
"Ole tervetullut, sin� Herran siunaama! Miksi j�isit |
|
t�nne ulos, kun min� olen jo tehnyt tilaa taloon ja |
|
varannut paikan kameleille?" |
|
Niin mies meni taloon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille |
|
olkia ja rehua ja palvelijalle sek� h�nen seuralaisilleen vett� jalkojen pesua varten. |
|
Mutta kun |
|
palvelijan eteen pantiin sy�t�v��, h�n sanoi: "Min� |
|
en sy�, ennen kuin olen kertonut asiani." Laban |
|
sanoi: "Puhu!" |
|
Mies sanoi: |
|
"Min� olen Abrahamin palvelija. |
|
Herra on |
|
suuresti siunannut is�nt��ni, tehnyt h�net rikkaaksi |
|
ja antanut h�nelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, |
|
kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja |
|
aaseja. |
|
Saara, minun is�nt�ni vaimo, on vanhoilla p�ivill��n synnytt�nyt is�nn�lleni pojan, ja |
|
is�nt�ni on antanut t�lle pojalle koko omaisuutensa. |
|
Mutta is�nt�ni vannotti minua sanoen: '�l� ota |
|
minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni |
|
tytt�rist�, |
|
vaan mene is�ni kotiin ja sukuni luo |
|
ja tuo sielt� pojalleni vaimo.' |
|
Min� sanoin |
|
is�nn�lleni: 'Ent� jos tytt� ei l�hde mukaani?' |
|
H�n sanoi minulle: 'Herra, jonka tahdon |
|
mukaisesti min� olen vaeltanut, l�hett�� enkelins� |
|
sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin ett� |
|
l�yd�t pojalleni vaimon minun suvustani ja is�ni |
|
perheest�. |
|
Olet vapaa valastasi vain, jos tulet |
|
sukuni luo eik� sinun mukaasi anneta ket��n. Vasta |
|
silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.' |
|
"Kun t�n��n tulin l�hteelle, min� sanoin: Herra, |
|
is�nt�ni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun |
|
onnistua t�ll� matkallani, niin anna k�yd� n�in: |
|
Kun min� nyt seison l�hteell� ja t�nne tulee |
|
nuori nainen hakemaan vett�, min� sanon h�nelle: |
|
'Anna minun juoda v�h�n vett� ruukustasi.' |
|
Jos |
|
h�n silloin sanoo minulle: 'Juo, min� tuon vett� |
|
kameleillesikin', niin h�n on se nainen, jonka Herra |
|
on tarkoittanut is�nt�ni pojalle. |
|
"Tuskin olin ehtinyt sanoa mieless�ni n�in, kun |
|
Rebekka tuli kaupungista ruukku olkap��ll��n ja |
|
laskeutui nostamaan vett�. Min� sanoin h�nelle: |
|
'Anna minun juoda.' |
|
H�n laski heti ruukun alas |
|
ja sanoi: 'Juo vain, min� juotan kamelisikin.' Ja |
|
min� join, ja h�n juotti my�s kamelini. |
|
Min� kysyin h�nelt�: 'Kenen tyt�r sin� olet?' H�n vastasi: 'Is�ni on |
|
Betuel, Milkan ja Nahorin poika.' Silloin min� panin nen�renkaan |
|
h�nen nen��ns� ja rannerenkaat h�nen k�siins�, |
|
lankesin polvilleni |
|
ja kumarsin maahan asti kiitt�en ja ylist�en Herraa, |
|
is�nt�ni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut |
|
noutamaan is�nt�ni veljen tytt�ren h�nen pojalleen |
|
vaimoksi. |
|
Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyytt� |
|
ja sukurakkautta is�nt��ni kohtaan, niin sanokaa se |
|
minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle |
|
sekin, niin ett� tied�n, miten minun tulee toimia." |
|
Laban ja Betuel vastasivat: "T�m� asia on |
|
Herrasta l�ht�isin, me emme voi sanoa mit��n sen |
|
puolesta tai sit� vastaan. |
|
T�ss� on Rebekka, ota |
|
h�net mukaasi. Tulkoon h�nest� is�nt�si pojan vaimo, |
|
niin kuin Herra on m��r�nnyt." |
|
Kuultuaan heid�n |
|
sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti |
|
Herraa. |
|
Sitten h�n otti esiin hopeaja |
|
kultaesineit� sek� vaatteita ja antoi ne Rebekalle. |
|
My�s h�nen veljelleen ja �idilleen h�n antoi |
|
kallisarvoisia lahjoja. |
|
Sitten h�n ja h�nen |
|
seuralaisensa aterioivat, ja he j�iv�t taloon y�ksi. |
|
Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: "Sallikaa |
|
minun nyt palata is�nt�ni luo." |
|
Tyt�n veli ja �iti sanoivat: "Anna tyt�n viipy� |
|
meid�n luonamme viel� jonkin aikaa, edes kymmenen |
|
p�iv��. Sitten h�n voi l�hte�." |
|
Mutta palvelija |
|
sanoi heille: "�lk�� viivytt�k� minua. Herra on |
|
antanut matkani onnistua, p��st�k�� minut palaamaan |
|
is�nt�ni luo." |
|
He sanoivat: "Kutsutaan tytt� |
|
t�nne ja kysyt��n, mit� mielt� h�n on." |
|
He kutsuivat Rebekan paikalle ja kysyiv�t h�nelt�: "Tahdotko nyt heti |
|
l�hte� t�m�n miehen mukaan?" H�n vastasi: "Tahdon." |
|
Niin he saattoivat matkaan |
|
Rebekan ja h�nen imett�j�ns� sek� Abrahamin palvelijan ja t�m�n miehet. |
|
He siunasivat Rebekan ja |
|
sanoivat h�nelle: |
|
-- Tulkoon sinulle, sisaremme, |
|
tuhat kertaa kymmenentuhatta j�lkel�ist�, |
|
ja j�lkel�isesi ottakoot omakseen |
|
vihollistensa kaupungit. |
|
Sitten Rebekka ja h�nen palvelijattarensa nousivat kamelin selk��n ja |
|
l�htiv�t matkaan. N�in palvelija vei Rebekan mukanaan. |
|
Iisak oli t�ll� v�lin siirtynyt Lahai-Roin |
|
kaivon tienoille; h�n n�et asui Negevin maassa. |
|
Er��n� iltana Iisak l�hti k�velem��n, ja kun h�n |
|
kohotti katseensa, h�n n�ki kamelikaravaanin |
|
l�hestyv�n. |
|
Kun Rebekka puolestaan n�ki Iisakin, |
|
h�n pudottautui kamelinsa sel�st� |
|
ja kysyi |
|
palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta |
|
meit� vastaan?" Palvelija vastasi: "H�n on minun |
|
is�nt�ni." Silloin Rebekka otti huivin ja peitti |
|
kasvonsa. |
|
Palvelija kertoi Iisakille kaiken, |
|
mit� oli tapahtunut. |
|
Iisak vei Rebekan �itins� |
|
Saaran telttaan ja otti h�net vaimokseen. Iisak |
|
rakasti h�nt� ja sai lohdun �itins� kuoleman |
|
tuottamaan suruun. |
|
Abraham otti viel� uuden vaimon, jonka nimi oli |
|
Ketura. |
|
H�n synnytti Abrahamille Simranin, Joksanin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin. |
|
Joksanille syntyiv�t Saba ja Dedan. Dedanista polveutuvat |
|
assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset. |
|
Midianin pojat olivat Efa, Efer, Henok, Abida ja |
|
Eldaa. N�m� kaikki olivat Keturan j�lkel�isi�. |
|
Abraham antoi koko omaisuutensa Iisakille. |
|
Sivuvaimojensa pojille h�n antoi lahjoja, ja h�n |
|
l�hetti heid�t viel� el�ess��n it��n Kedemin maahan, |
|
pois poikansa Iisakin tielt�. |
|
Abraham eli kaikkiaan sataseitsem�nkymment�viisi |
|
vuotta. |
|
Sitten h�n kuoli rauhallisen vanhuuden |
|
j�lkeen korkeassa i�ss� ja el�m�st� kyll�ns� saaneena, ja h�net otettiin isiens� luo. |
|
H�nen poikansa |
|
Iisak ja Ismael hautasivat h�net Makpelan luolaan, |
|
joka sijaitsi heettil�isen Efronin, Soharin pojan, |
|
vainiolla Mamresta it��n. |
|
T�m�n vainion Abraham |
|
oli ostanut heettil�isilt�, ja sinne on haudattu |
|
Abraham ja h�nen vaimonsa Saara. |
|
Abrahamin kuoltua Jumalan siunaus seurasi h�nen poikaansa Iisakia. |
|
Iisak j�i asumaan Lahai-Roin kaivon tienoille. |
|
T�ss� on Abrahamin pojan Ismaelin sukuluettelo, |
|
h�nen, jonka Saaran egyptil�inen orjatar Hagar |
|
synnytti Abrahamille. |
|
N�m� olivat Ismaelin pojat |
|
ik�j�rjestyksess� lueteltuina: Ismaelin esikoinen |
|
oli Nebajot, ja h�nen muut poikansa olivat Kedar, |
|
Adbeel, Mibsam, |
|
Misma, Duma, Massa, |
|
Hadad, |
|
Tema, Jetur, Nafis ja Kedma. |
|
N�m� olivat |
|
Ismaelin pojat, kahdentoista heimokunnan p��llik�t, |
|
ja heid�n mukaansa annettiin nimet my�s heid�n |
|
kylilleen ja leiripaikoilleen. |
|
Ismael eli kaikkiaan satakolmekymment�seitsem�n |
|
vuotta. Sitten h�n kuoli ja h�net otettiin isiens� |
|
luo. |
|
Ismaelin suvun asuma-alue ulottui Havilasta aina Suriin, joka on |
|
Egyptist� it��n Assurin suunnalla. Ja Ismael joutui alinomaa |
|
vastakkain veljiens� kanssa. |
|
T�m� on kertomus Abrahamin pojan Iisakin |
|
suvusta. Abrahamille syntyi Iisak. |
|
Iisak oli |
|
nelikymmenvuotias ottaessaan vaimokseen Rebekan, |
|
joka oli Mesopotamiassa asuvan aramealaisen Betuelin |
|
tyt�r ja Labanin sisar. |
|
Iisak rukoili Herraa |
|
vaimonsa puolesta, sill� t�m� oli hedelm�t�n. Herra |
|
kuuli h�nen rukouksensa, ja Rebekka tuli raskaaksi. |
|
Mutta lapset potkivat toisiaan Rebekan kohdussa, |
|
ja h�n sanoi: "Miksi minulle pit�� sattua |
|
t�llaista?" H�n meni kysym��n neuvoa Herralta, |
|
ja Herra sanoi: |
|
-- Kaksi kansaa on kohdussasi, |
|
kaksi heimoa sinusta haarautuu. |
|
Toinen heimo on toista vahvempi, |
|
vanhempi on palveleva nuorempaa. |
|
Aikanaan Rebekka synnytti kaksoset. |
|
Ensimm�isen� syntynyt oli iholtaan punaruskea ja |
|
kauttaaltaan karvainen kuin vuohenkarvaviitta, ja |
|
h�n sai nimen Esau. |
|
Sitten syntyi h�nen |
|
veljens�, ja h�n piti k�dell��n kiinni Esaun |
|
kantap��st�; siksi h�n sai nimen Jaakob. Iisak oli |
|
heid�n syntyess��n kuusikymmenvuotias. |
|
Kun pojat varttuivat, Esausta tuli taitava |
|
mets�st�j� ja er�mies, mutta Jaakob oli rauhallinen |
|
ja viihtyi kotosalla. |
|
Koska Iisak s�i mielell��n |
|
riistaa, h�n rakasti enemm�n Esauta, mutta Rebekalle |
|
oli Jaakob rakkaampi. |
|
Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli |
|
v�syneen� mets�stysretkelt��n |
|
ja sanoi Jaakobille: "Anna v�h�n tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keittoa, |
|
min� olen ihan lopussa." T�st� syyst� h�n sai nimen Edom. |
|
Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle |
|
ensin esikoisuutesi." |
|
Esau sanoi: "Min� varmaan |
|
kohta kuolen. Mit� hy�ty� minulle on esikoisuudesta?" |
|
Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin |
|
Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa. |
|
Sitten Jaakob antoi h�nelle leip�� ja papukeittoa, ja Esau s�i ja joi, |
|
nousi ja meni tiehens�. Niin v�h�arvoisena h�n piti esikoisuuttaan. |
|
Nimi Esau merkitsee 'karvainen', ja h�nen my�hemm�n |
|
asuinpaikkansa Seirin nimi viittaa sekin 'karvaiseen'. H�nt� kutsutaan |
|
my�s Edomiksi eli 'punaiseksi' tai 'ruskeaksi'. |
|
Nimi Jaakob muistuttaa sek� heprean sanaa aqeb 'kantap��' ett� sanaa aqab 'h�n pett��'. |
|
Ks. selityst� jakeeseen . |
|
Maahan tuli n�l�nh�t�, toinen kuin Abrahamin |
|
aikaan sattunut. Silloin Iisak l�hti filistealaisten |
|
kuninkaan Abimelekin luo Gerariin. |
|
Herra ilmestyi |
|
Iisakille ja sanoi: "�l� l�hde Egyptiin, vaan pysy |
|
sill� seudulla, jonka min� sinulle osoitan. |
|
J�� |
|
asumaan t�h�n maahan, niin min� olen sinun kanssasi |
|
ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun j�lkel�isillesi |
|
min� annan kaikki n�m� seudut ja pid�n n�in voimassa |
|
sen valan, jonka vannoin is�llesi Abrahamille. |
|
Min� annan sinulle j�lkel�isi� niin paljon, ett� |
|
he ovat kuin taivaan t�hdet, ja annan heille koko |
|
t�m�n maan. Sinun j�lkel�istesi saama siunaus tulee |
|
siunaukseksi kaikille maailman kansoille, |
|
koska |
|
Abraham oli minun ��nelleni kuuliainen ja noudatti |
|
sit�, mihin min� h�net velvoitin. H�n piti minun |
|
k�skyni, m��r�ykseni ja lakini." |
|
Niin Iisak j�i |
|
asumaan Gerariin. |
|
Kun Gerarin asukkaat kyseliv�t, kuka Rebekka oli, Iisak sanoi: "H�n on |
|
minun sisareni." H�n ei uskaltanut sanoa, ett� Rebekka oli h�nen |
|
vaimonsa, koska pelk�si seudun miesten tappavan h�net Rebekan takia, |
|
joka oli hyvin kaunis. |
|
Iisak oli asunut siell� |
|
jonkin aikaa, kun filistealaisten kuningas Abimelek |
|
kerran n�ki ikkunastaan h�nen hyv�ilev�n Rebekkaa. |
|
Silloin Abimelek kutsutti Iisakin luokseen ja |
|
sanoi: "H�nh�n onkin sinun vaimosi! Miten saatoit |
|
sanoa h�nt� sisareksesi?" Iisak vastasi h�nelle: |
|
"Sanoin niin, koska pelk�sin, ett� minut |
|
surmattaisiin h�nen vuokseen." |
|
Abimelek sanoi: |
|
"Mit� oletkaan tehnyt meille! Se viel� olisi |
|
puuttunut, ett� joku meik�l�isist� olisi maannut |
|
sinun vaimosi kanssa! Silloin sin� olisit sy�ssyt |
|
meid�t raskaaseen syntiin." |
|
Ja Abimelek ilmoitti |
|
koko kansalleen: "Joka kajoaa t�h�n mieheen tai |
|
h�nen vaimoonsa, on kuoleman oma." |
|
Er��n� vuonna Iisak sai siin� maassa kylv�st��n |
|
satakertaisen sadon. Herra siunasi h�nt�. |
|
H�n |
|
vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin |
|
rikas. |
|
Koska h�nelle oli karttunut lampaita, |
|
vuohia ja nautakarjaa sek� paljon palvelusv�ke�, |
|
filistealaiset alkoivat kadehtia h�nt�. |
|
Niin |
|
filistealaiset tukkivat ja t�yttiv�t hiekalla kaikki |
|
ne kaivot, jotka h�nen is�ns� Abrahamin palvelijat |
|
olivat aikoinaan kaivaneet. |
|
Sitten Abimelek |
|
sanoi Iisakille: "L�hde pois meid�n luotamme, |
|
sinusta on tullut aivan liian mahtava." |
|
Iisak l�hti sielt�, pystytti telttansa Gerarin |
|
joenuoman varrelle ja j�i sinne asumaan. |
|
H�n kaivatti uudelleen auki is�ns� Abrahamin p�ivin� kaivetut kaivot, |
|
jotka filistealaiset olivat Abrahamin kuoleman j�lkeen tukkineet, ja |
|
antoi niille samat nimet kuin h�nen is�ns� oli antanut. |
|
Iisakin palvelijat alkoivat sitten kaivaa kaivoa |
|
joenuomaan ja l�ysiv�t vesisuonen. |
|
Mutta Gerarin |
|
paimenet rupesivat riitelem��n Iisakin paimenien |
|
kanssa ja sanoivat: "Vesi kuuluu meille." Niin kaivo |
|
sai nimen Esek, koska siit� oli tullut kiistaa. |
|
Iisakin palvelijat kaivoivat viel� toisen kaivon |
|
ja joutuivat riitaan siit�kin, ja sille h�n antoi |
|
nimen Sitna. |
|
Sitten h�n siirtyi sielt� pois ja |
|
kaivatti viel� uuden kaivon, eik� siit� en�� |
|
syntynyt riitaa. Sen nimeksi tuli Rehobot, sill� |
|
Iisak sanoi: "Nyt Herra on antanut meille v�lj�sti |
|
tilaa, niin ett� voimme levit� laajalle t�ss� maassa." |
|
Gerarin seudulta Iisak siirtyi Beersebaan. |
|
Ensimm�isen� y�n� Herra ilmestyi h�nelle ja |
|
sanoi: "Min� olen sinun is�si Abrahamin Jumala. �l� |
|
pelk��, min� olen sinun kanssasi. Palvelijani |
|
Abrahamin t�hden min� siunaan sinua ja teen suureksi |
|
sinun j�lkel�istesi m��r�n." |
|
Iisak rakensi sinne |
|
alttarin ja rukoili Herraa. H�n pystytti sinne |
|
telttansa, ja h�nen palvelijansa kaivoivat kaivon. |
|
Abimelek tuli Gerarista Iisakin luo mukanaan |
|
l�hin miehens� Ahussat ja sotav�en p��llikk� Pikol. |
|
Iisak kysyi heilt�: "Mink� takia te nyt tulitte |
|
minun luokseni, vaikka vihaatte minua ja h��ditte |
|
minut luotanne?" |
|
He vastasivat: "Me olemme n�hneet, ett� Herra on sinun kanssasi. Siksi |
|
ajattelimme, ett� sinun ja meid�n v�lill�mme tulisi olla valalla |
|
vahvistettu sopimus. Me haluamme tehd� liiton sinun kanssasi, |
|
ettet tekisi meille mit��n |
|
pahaa. Emme mek��n ole tehneet sinulle pahaa vaan |
|
pelkk�� hyv�� ja olemme p��st�neet sinut rauhassa |
|
menem��n. Sinulla on Herran siunaus." |
|
Silloin |
|
Iisak j�rjesti heille pidot, ja he s�iv�t ja joivat. |
|
Heti seuraavana aamuna he vannoivat valan |
|
toisilleen. Sitten Iisak hyv�steli heid�t, ja he |
|
erosivat hyv�ss� sovussa. |
|
Samana p�iv�n� tulivat Iisakin palvelijat kertomaan h�nelle kaivosta, |
|
jota olivat olleet kaivamassa, ja sanoivat: "Me l�ysimme vett�." |
|
H�n antoi |
|
sille kaivolle nimen Sibea. |
|
Sen t�hden siell� sijaitsevan kaupungin nimi on viel� t�n�kin p�iv�n� |
|
Beerseba. |
|
Kun Esau oli nelikymmenvuotias, h�n otti |
|
vaimoikseen Beerin tytt�ren Jehuditin ja Elonin |
|
tytt�ren Basematin, jotka olivat heettil�isi�. |
|
N�m� naiset tuottivat Iisakille ja Rebekalle |
|
paljon mielipahaa. |
|
Nimi Esek merkitsee 'kiista'. |
|
Nimi Sitna merkitsee 'riita'. |
|
Nimi Rehobot merkitsee 'v�ljyys'. |
|
Nimi Sibea merkitsee 'vala', 'seitsem�n', vrt. |
|
Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja h�nen silm�ns� |
|
olivat h�m�rtyneet, niin ettei h�n en�� n�hnyt, h�n |
|
kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi |
|
h�nelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mit�, is�?" |
|
Iisak sanoi: "Min� olen tullut vanhaksi ja saatan |
|
pian kuolla. |
|
Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja |
|
jousesi, ja l�hde mets�st�m��n minulle riistaa. |
|
Laita siit� herkkuruokaa, sellaista josta min� |
|
pid�n, ja tuo sit� minulle sy�t�v�ksi, jotta voisin |
|
siunata sinut ennen kuin kuolen." |
|
Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen |
|
Esaulle. Kun Esau oli l�htenyt mets�st�m��n riistaa |
|
is��ns� varten, |
|
Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: "Min� kuulin �sken, ett� is�si sanoi veljellesi |
|
Esaulle: |
|
'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle |
|
herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran |
|
nimess� ennen kuin kuolen.' |
|
Nyt, poikani, tottele |
|
minua ja tee niin kuin min� k�sken. |
|
Hae minulle |
|
laumasta kaksi hyv�� nuorta vuohta, niin min� teen |
|
niist� is�si mieliruokaa. |
|
Vie sin� se is�llesi |
|
sy�t�v�ksi, ett� h�n siunaisi sinut ennen kuolemaansa." |
|
Jaakob sanoi silloin �idilleen: "Mutta veljeni |
|
Esau on karvainen ja minun ihoni on sile�. |
|
Ent� |
|
jos is� tunnustelee minua? Silloin h�n pit�� minua |
|
petkuttajana, ja min� saan osakseni kirouksen enk� |
|
siunausta." |
|
H�nen �itins� sanoi: "Jos niin k�y, |
|
poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain |
|
niin kuin min� sanon ja mene hakemaan ne vuohet." |
|
Jaakob haki vuohet �idilleen, ja t�m� valmisti |
|
niist� Iisakin mieliruokaa. |
|
Sitten Rebekka otti |
|
vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka |
|
h�nell� oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa |
|
Jaakobin niihin. |
|
Vuohien nahoilla h�n peitti |
|
Jaakobin k�det sek� h�nen paljaan kaulansa ja niskansa. |
|
Sitten h�n antoi herkut ja leipomansa |
|
leiv�n Jaakobin k�teen. |
|
Jaakob meni is�ns� luo ja sanoi: "Is�!" Iisak |
|
vastasi: "Niin, poika, kuka sin� olet?" |
|
Jaakob |
|
sanoi is�lleen: "Min� olen sinun esikoisesi Esau. |
|
Olen tehnyt niin kuin k�skit. Nouse istumaan ja sy� |
|
minun riistaani, ja siunaa sitten minut." |
|
Iisak |
|
kysyi: "Miten l�ysit saaliin n�in pian, poikani?" |
|
Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen |
|
tielleni." |
|
Iisak sanoi: "Tulehan l�hemm�ksi, |
|
poikani, niin min� tunnustelen, oletko sin� Esau vai |
|
et." |
|
Jaakob meni is�ns� luo, ja t�m� tunnusteli |
|
h�nt� ja sanoi: "��ni on Jaakobin ��ni, mutta k�det |
|
ovat Esaun k�det." |
|
Eik� Iisak tuntenut Jaakobia, |
|
sill� t�m�n k�det olivat karvaiset kuten Esaun, ja |
|
h�n siunasi Jaakobin. |
|
Iisak kysyi viel�: "Oletko |
|
sin� todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen." |
|
Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka t�nne, niin ett� saan sy�d� poikani |
|
tuomaa riistaa. Sen j�lkeen siunaan sinut." Jaakob tarjosi h�nelle |
|
ruokaa ja viini�, ja h�n s�i ja joi. |
|
Sitten Iisak sanoi: |
|
"Tule t�nne ja suutele minua, poikani." |
|
Jaakob |
|
meni h�nen luokseen ja suuteli h�nt�, ja Iisak tunsi |
|
h�nen vaatteidensa hajun ja siunasi h�net sanoen: |
|
-- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, |
|
maan, jonka Herra on siunannut. |
|
Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta |
|
ja maan rehevyytt�, |
|
viljaa ja viini� runsain m��rin. |
|
Kansat palvelkoot sinua |
|
ja kansakunnat kumartakoot sinua. |
|
Ole veljiesi herra, |
|
ja �itisi pojat kumartakoot sinua. |
|
Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, |
|
ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat. |
|
Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli |
|
juuri l�htenyt is�ns� luota, kun Esau palasi mets�st�m�st�. |
|
H�nkin laittoi herkkuruokaa, vei sen |
|
is�lleen ja sanoi h�nelle: "Nouse, is�, sy�m��n |
|
poikasi tuomaa riistaa, ett� sitten voisit siunata |
|
minut." |
|
H�nen is�ns� Iisak kysyi: "Kuka sin� |
|
olet?" Esau vastasi: "Min� olen poikasi Esau, sinun |
|
esikoisesi." |
|
Silloin Iisak s�ik�hti kovin ja |
|
kysyi: "Kuka se sitten oli, joka k�vi mets�st�m�ss� |
|
ja toi minulle riistaa? Min� s�in jo ennen sinun |
|
tuloasi ja siunasin h�net, ja se siunaus pysyy." |
|
Kun Esau kuuli is�ns� sanat, h�n alkoi |
|
��nekk��sti itke� ja valittaa ja sanoi is�lleen: |
|
"Siunaa minutkin, is�!" |
|
Silloin Iisak sanoi: |
|
"Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen." |
|
Esau sanoi: "Ei h�nt� suotta Jaakobiksi sanota. |
|
H�n on pett�nyt minut kahteen kertaan: h�n vei jo |
|
esikoisuuteni, ja nyt h�n riisti minulta |
|
siunauksenkin!" Esau kysyi viel�: "Eik� sinulle |
|
j��nyt mit��n siunausta minua varten?" |
|
Iisak |
|
vastasi: "Min� asetin h�net sinun herraksesi, annoin |
|
h�nelle palvelijoiksi kaikki h�nen veljens� ja |
|
varustin h�net viljalla ja viinill�. Mit� min� |
|
voisin en�� tehd� sinun hyv�ksesi, poikani?" |
|
Silloin Esau sanoi is�lleen: "Yksik� siunaus |
|
sinulla vain on, is�? Siunaa, is�, minutkin!" Ja |
|
Esau itki katkerasti. |
|
H�nen is�ns� Iisak sanoi |
|
h�nelle: |
|
-- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva |
|
rehevist� maista, |
|
vailla taivaan kastetta. |
|
Sin� olet el�v� miekkasi varassa |
|
ja palveleva velje�si. |
|
Mutta kun sin� kerran riist�ydyt irti, |
|
silloin karistat h�nen ikeens� niskastasi. |
|
Esau kantoi Jaakobille kaunaa siit�, ett� Jaakob |
|
oli saanut is�n siunauksen, ja h�n ajatteli: "Pian |
|
tulee aika, jolloin suremme is�n kuolemaa. Sitten |
|
min� tapan Jaakobin." |
|
Kun Rebekalle kerrottiin, mit� h�nen vanhempi poikansa aikoi, h�n |
|
haetti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi h�nelle: "Veljesi |
|
Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut. |
|
Tee siis, poikani, niin kuin min� neuvon: l�hde |
|
pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin. |
|
Viivy siell� jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku |
|
haihtuu. |
|
Kun veljesi viha on asettunut ja h�n on |
|
unohtanut, mit� sin� h�nelle teit, min� l�het�n |
|
sinulle sanan ja haetan sinut sielt�. Miksi minun |
|
pit�isi menett�� teid�t molemmat yhten� ja samana |
|
p�iv�n�?" |
|
Iisakille Rebekka sanoi: "Min� olen kuollakseni |
|
kyll�stynyt noihin heettil�isnaisiin! Jos Jaakobkin |
|
viel� ottaa t�st� maasta heettil�isen vaimon, jonkun |
|
samanlaisen kuin nuo, niin mit� minun en�� kannattaa |
|
el��?" |
|
Ks. selityst� jakeeseen . |
|
Niin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi |
|
h�nt� ja sanoi: "�l� sin� ota vaimoksesi |
|
kanaanilaista naista. |
|
L�hde Mesopotamiaan �itisi |
|
is�n Betuelin kotiin ja ota sielt� itsellesi vaimo |
|
enosi Labanin tytt�rist�. |
|
Jumala, Kaikkivaltias, |
|
siunatkoon sinua ja tehk��n sinut hedelm�lliseksi ja |
|
j�lkel�isesi monilukuisiksi, niin ett� sinusta saa |
|
alkunsa suuri kansa. |
|
H�n antakoon sinulle |
|
samanlaisen siunauksen kuin Abrahamille, sek� |
|
sinulle ett� j�lkel�isillesi, niin ett� saat |
|
omaksesi t�m�n maan, jonka Jumala lupasi Abrahamille |
|
ja jossa nyt asut muukalaisena." |
|
Sitten Iisak l�hetti Jaakobin matkaan, ja Jaakob l�hti Mesopotamiaan |
|
aramealaisen Labanin luo, joka oli Betuelin poika ja Jaakobin ja Esaun |
|
eno. |
|
Esau sai tiet��, ett� Iisak oli siunannut |
|
Jaakobin ja l�hett�nyt h�net Mesopotamiaan ottamaan |
|
sielt� itselleen vaimon ja ett� Iisak Jaakobia |
|
siunatessaan oli kielt�nyt h�nt� ottamasta |
|
vaimokseen kanaanilaista naista. |
|
Jaakob totteli |
|
is��ns� ja �iti��n ja l�hti Mesopotamiaan. |
|
Nyt |
|
Esau ymm�rsi, ettei h�nen is�ns� siet�nyt |
|
kanaanilaisnaisia, |
|
ja h�n meni Abrahamin pojan |
|
Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lis�ksi |
|
Ismaelin tytt�ren Mahalatin, joka oli Nebajotin |
|
sisar. |
|
Jaakob l�hti Beersebasta ja kulki kohti |
|
Harrania. |
|
Matkallaan h�n j�i auringon laskiessa |
|
y�ksi er��seen paikkaan, otti silt� paikalta |
|
p��nalusekseen kiven ja k�vi makuulle. |
|
Y�ll� Jaakob n�ki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, |
|
ja Jumalan enkelit kulkivat niit� yl�s ja alas. |
|
Sitten h�n n�ki, ett� Herra |
|
seisoi h�nen vieress��n ja sanoi: "Min� olen Herra, |
|
is�si Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. T�m�n |
|
maan, jolla sin� makaat, min� annan sinulle ja sinun |
|
j�lkel�isillesi. |
|
Sinun j�lkel�isesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi |
|
levitt�ytyy l�nteen ja it��n, pohjoiseen ja etel��n. |
|
Sinun ja sinun j�lkel�istesi saama siunaus tulee |
|
siunaukseksi kaikille maailman kansoille. |
|
Min� |
|
olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikin� |
|
menetkin, ja tuon sinut takaisin t�h�n maahan. Min� |
|
en hylk�� sinua, vaan t�yt�n sen, mink� nyt olen |
|
sinulle luvannut." |
|
Jaakob her�si unestaan ja sanoi: "Herra on totisesti t�ss� paikassa, enk� min� tiennyt sit�." |
|
Pelko valtasi h�net, ja h�n sanoi: "Kuinka |
|
pelottavan pyh� t�m� paikka onkaan! T�m� on varmaan |
|
Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti." |
|
Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka h�nell� |
|
oli ollut p��nalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja |
|
vuodatti sen p��lle �ljy�. |
|
H�n antoi paikalle nimen Betel; sit� ennen kaupungin nimi oli ollut |
|
Lus. |
|
Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: "Jos |
|
Herra on minun kanssani ja varjelee minua t�ll� |
|
matkallani ja antaa minulle leip�� sy�t�v�ksi ja |
|
vaatteita verhokseni |
|
ja jos min� saan palata |
|
turvallisesti is�ni ja sukuni luo, on Herra oleva |
|
minun Jumalani. |
|
T�st� paikasta, johon min� kiven |
|
pystytin, on tuleva Jumalan pyh�kk�. Kaikesta, mit� |
|
sin� annat minulle, min� tuon sinulle kymmenykset." |
|
Nimi Betel merkitsee 'Jumalan asuinsija', 'pyh�kk�'. |
|
Sitten Jaakob l�hti matkaan kohti id�n kansojen |
|
maita. |
|
Saapuessaan sinne h�n huomasi kaivon ja |
|
kolme lammaslaumaa makailemassa sen ��rell�, sill� |
|
siit� kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suulla oli iso kivi, |
|
ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen, |
|
kivi vieritettiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin. |
|
Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle. |
|
Jaakob kysyi paimenilta: "Mist� te olette kotoisin, veljet?" He |
|
vastasivat: "Harranista." |
|
Jaakob |
|
kysyi viel�: "Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?" He |
|
vastasivat: "Kyll� tunnemme." |
|
H�n kysyi: "Mit� |
|
Labanille kuuluu?" Ja he vastasivat: "Hyv�� h�nelle |
|
kuuluu, ja tuolta onkin tulossa h�nen tytt�rens� |
|
Raakel lampaineen." |
|
Jaakob sanoi: "Nyt on viel� |
|
t�ysi p�iv� ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon. |
|
Juottakaa vain lampaat ja viek�� ne takaisin laitumelle." |
|
Mutta he sanoivat: "Ei, sit� me emme voi |
|
tehd�, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi |
|
vieritet��n kaivon suulta. Vasta sitten me voimme |
|
juottaa lampaat." |
|
Jaakobin viel� puhuessa heid�n kanssaan Raakel |
|
toi sinne is�ns� lammaslauman; sen paimentaminen oli |
|
n�et h�nen teht�v�ns�. |
|
Kun Jaakob n�ki Raakelin, |
|
enonsa Labanin tytt�ren, ja h�nen lampaansa, h�n |
|
astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti |
|
lampaat. |
|
Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja |
|
puhkesi itkuun. |
|
H�n kertoi Raakelille olevansa |
|
h�nen is�ns� sukua, Rebekan poika, ja Raakel juoksi |
|
kertomaan is�lleen. |
|
Kun Laban sai kuulla |
|
sisarenpoikansa tulosta, h�n riensi Jaakobia |
|
vastaan, syleili ja suuteli h�nt� ja vei h�net |
|
kotiinsa. Jaakob kertoi Labanille kaiken, mit� |
|
h�nelle oli tapahtunut, |
|
ja Laban sanoi h�nelle: |
|
"Sin� olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin |
|
min�." |
|
Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden |
|
verran, |
|
Laban sanoi Jaakobille: "Miksi sinun |
|
pit�isi tehd� minulle ilmaista ty�t�, vaikka oletkin |
|
sukulaiseni? Sano, mit� haluat palkaksesi." |
|
Labanilla oli kaksi tyt�rt�; vanhemman nimi oli |
|
Lea ja nuoremman Raakel. |
|
Lealla oli lempe�t |
|
silm�t, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja |
|
kasvoiltaan. |
|
Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja |
|
niin h�n sanoi: "Min� palvelen sinua seitsem�n |
|
vuotta, jos annat minulle nuoremman tytt�resi Raakelin." |
|
Laban sanoi: "Parempi minun on antaa h�net |
|
sinulle kuin jollekin toiselle. J�� minun luokseni |
|
asumaan." |
|
Niin Jaakob palveli seitsem�n vuotta |
|
saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat h�nest� |
|
vain muutamalta p�iv�lt�, koska h�n rakasti |
|
Raakelia. |
|
Sitten Jaakob sanoi Labanille: "Anna minulle |
|
vaimoni. Palvelusaikani on kulunut umpeen, ja nyt |
|
tahdon saada h�net." |
|
Laban kutsui silloin koolle |
|
paikkakunnan kaikki asukkaat ja j�rjesti h��pidot. |
|
Mutta illan tultua h�n haki tytt�rens� Lean ja |
|
vei h�net Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi h�neen. |
|
Laban antoi orjattarensa Silpan tytt�relleen |
|
Lealle orjattareksi. |
|
Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, ett� olikin |
|
saanut Lean. H�n sanoi Labanille: "Mit� oletkaan |
|
minulle tehnyt! Min�h�n palvelin sinua saadakseni |
|
Raakelin. Miksi sin� petit minua?" |
|
Mutta Laban |
|
vastasi: "Ei ole meill� p�in tapana naittaa nuorempaa tyt�rt� ennen vanhempaa. |
|
Viet� nyt vain |
|
h��viikko loppuun t�m�n vanhemman kanssa, niin saat |
|
sitten palkaksi nuoremmankin, kunhan pysyt minun |
|
palveluksessani toiset seitsem�n vuotta." |
|
Jaakob |
|
suostui siihen ja vietti h��viikon loppuun Lean |
|
kanssa. Sen j�lkeen Laban antoi my�s tytt�rens� |
|
Raakelin h�nelle vaimoksi |
|
ja antoi orjattarensa |
|
Bilhan tytt�relleen orjattareksi. |
|
Jaakob yhtyi |
|
my�s Raakeliin, ja Raakel oli h�nelle rakkaampi kuin |
|
Lea. N�in Jaakob palveli Labanin luona viel� toiset |
|
seitsem�n vuotta. |
|
Kun Herra huomasi, ett� Jaakob syrji Leaa, h�n |
|
antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lapsettomana. |
|
Niin Lea synnytti pojan, jolle h�n |
|
antoi nimeksi Ruuben, sill� h�n ajatteli: "Herra on |
|
n�hnyt minun kurjuuteni. |
|
Nyt mieheni alkaa rakastaa |
|
minua." |
|
Sitten h�n tuli j�lleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Herra on |
|
kuullut, ett� mieheni syrjii minua, ja siksi h�n antoi minulle my�s |
|
t�m�n pojan." Ja h�n antoi pojalle nimeksi Simeon. |
|
Sitten h�n tuli taas raskaaksi, synnytti pojan |
|
ja sanoi: "Nyt mieheni lopultakin k��ntyy minun |
|
puoleeni, koska olen synnytt�nyt h�nelle kolme |
|
poikaa." Sen vuoksi poika sai nimekseen Leevi. |
|
Ja Lea tuli taaskin raskaaksi, synnytti pojan ja |
|
sanoi: "Vihdoinkin saan ylist�� Herraa." Siksi h�n |
|
antoi pojalle nimeksi Juuda. Sitten h�n ei en�� |
|
synnytt�nyt. |
|
Nimi Ruuben muistuttaa heprean ilmausta ra'a be'onji |
|
'h�n on n�hnyt kurjuuteni'. |
|
Nimi Simeon muistuttaa heprean sanaa sama 'h�n on |
|
kuullut'. |
|
Nimi Leevi muistuttaa heprean sanaa lawa, josta muoto |
|
jillawe on suomeksi 'h�n k��ntyy puoleeni'. |
|
Juudan nimen hepreankielinen muoto Jehuda muistuttaa sanaa hoda, josta |
|
muoto ode on suomeksi 'saan ylist��'. |
|
Kun Raakel n�ki, ettei h�n saanut lapsia, h�n |
|
alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta |
|
minua saamaan lapsia, tai muuten min� kuolen!" |
|
Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: "Olenko min� |
|
muka Jumala? Min�k� olen est�nyt sinua saamasta |
|
lapsia?" |
|
Raakel sanoi: "Tuossa on orjattareni |
|
Bilha. Tee h�nen kanssaan lapsia, jotka tulevat |
|
minun omikseni. N�in minustakin voi tulla �iti." |
|
Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille |
|
vaimoksi, ja Jaakob yhtyi h�neen. |
|
Bilha tuli |
|
raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. |
|
Silloin |
|
Raakel sanoi: "Jumala on ratkaissut asian minun |
|
hyv�kseni. H�n on kuullut rukoukseni ja antanut |
|
minulle pojan." Sen vuoksi Raakel antoi pojalle |
|
nimeksi Dan. |
|
Sitten Raakelin orjatar Bilha tuli |
|
uudelleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen |
|
pojan. |
|
Raakel sanoi: "Min� olen k�ynyt sisareni |
|
kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voittanut." |
|
Ja h�n antoi pojalle nimeksi Naftali. |
|
Kun Lea n�ki, ettei h�n en�� saanut lapsia, h�n |
|
antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi, |
|
ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan. |
|
Lea sanoi: "Tuokoon h�n onnea!", ja antoi |
|
pojalle nimeksi Gad. |
|
Sitten Lean orjatar Silpa |
|
synnytti Jaakobille viel� toisen pojan, |
|
ja Lea |
|
sanoi: "Miten onnellinen min� olenkaan! Nyt naiset |
|
ylist�v�t minua onnelliseksi." Ja h�n antoi pojalle |
|
nimeksi Asser. |
|
Kerran vehn�nleikkuun aikaan Ruuben l�hti ulos |
|
k�velem��n. H�n l�ysi vainiolta lemmenmarjoja |
|
ja vei ne �idilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Lealle: "Anna |
|
minullekin poikasi tuomia lemmenmarjoja." |
|
Mutta Lea vastasi h�nelle: "Eik� riit�, ett� |
|
sin� olet jo vienyt minulta mieheni, kun nyt viel� |
|
tahdot poikani lemmenmarjat?" Raakel sanoi: "Olkoon |
|
menneeksi, Jaakob saa ensi y�n� maata sinun |
|
kanssasi, kunhan min� saan poikasi lemmenmarjat." |
|
Ja kun Jaakob illalla palasi laitumelta, Lea |
|
meni h�nt� vastaan ja sanoi: "Sinun on nyt maattava |
|
minun kanssani, sill� min� olen ostanut sinut |
|
itselleni poikani l�yt�mill� lemmenmarjoilla." |
|
Jaakob makasi sin� y�n� h�nen kanssaan. |
|
Jumala |
|
kuuli Lean rukoukset, ja Lea synnytti Jaakobille |
|
viidennen pojan. |
|
Lea sanoi: "Jumala on korvannut |
|
minulle sen, ett� annoin orjattareni miehelleni." Ja |
|
h�n antoi pojalle nimeksi Isaskar. |
|
Sitten Lea |
|
tuli taas raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen |
|
pojan. |
|
Lea sanoi: "Jumala on antanut minulle |
|
hyv�n lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun |
|
luonani, sill� olen synnytt�nyt h�nelle kuusi |
|
poikaa." Ja h�n antoi pojalle nimeksi Sebulon. |
|
Sen j�lkeen Lea synnytti viel� tytt�ren ja antoi |
|
h�nelle nimeksi Dina. |
|
Mutta Jumala muisti my�s Raakelia ja kuuli h�nen |
|
rukouksensa. H�n antoi Raakelin tulla hedelm�lliseksi, |
|
ja Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan. |
|
H�n sanoi: "Jumala on ottanut pois minun h�pe�ni." |
|
H�n antoi pojalle nimeksi Joosef ja sanoi: |
|
"Antakoon Herra minulle viel� toisen pojan." |
|
Kun Raakel oli synnytt�nyt Joosefin, Jaakob |
|
sanoi Labanille: "Salli minun l�hte� kotiin, omaan |
|
maahani. |
|
Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden |
|
takia olen palvellut sinua, sitten min� l�hden. Sin� |
|
tied�t kyll�, miten hyvin olen sinua palvellut." |
|
Laban vastasi: "J�� toki viel� t�nne! Min� olen |
|
tutkinut ennusmerkkej� ja saanut tiet��, ett� juuri |
|
sinun takiasi Herra on siunannut minua." |
|
Ja h�n |
|
sanoi viel�: "M��r�� itse, paljonko haluat minulta |
|
palkkaa, min� kyll� maksan sen." |
|
Jaakob sanoi |
|
h�nelle: "Tied�t itsekin, miten min� olen sinua |
|
palvellut ja miten sinun karjasi on lis��ntynyt |
|
minun hoidossani. |
|
Se v�h�, mit� sinulla oli |
|
ennen minun tuloani, on kasvanut moninkertaiseksi. |
|
Minun askelissani on Herran siunaus tullut |
|
sinullekin. Mutta enk� min� nyt jo saisi ryhty� |
|
ty�h�n oman perheeni hyv�ksi?" |
|
Silloin Laban kysyi: "Mit� minun pit�isi antaa |
|
sinulle?" Jaakob vastasi: "Sinun ei tarvitse antaa |
|
minulle mit��n. Mutta jos suostut siihen, mit� nyt |
|
ehdotan sinulle, niin min� paimennan ja vartioin |
|
sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleenkin. |
|
T�n��n |
|
min� tarkastan koko sinun vuohija lammaskarjasi. |
|
Vie sin� siit� pois kaikki t�plikk��t ja kirjavat |
|
lampaat ja nuorista p�sseist� kaikki mustanruskeat, |
|
sek� vuohista kaikki kirjavat ja t�plikk��t. Minun |
|
palkkani olkoon t�m�, |
|
ja osoittakoon se, miten |
|
v�h��n min� tyydyn: kun aikanaan tulet tarkastamaan |
|
laumaa, niin minun palkakseni j��k��t ainoastaan |
|
t�plikk��t ja kirjavat vuohet sek� mustanruskeat |
|
lampaat, kaikki muut voit katsoa kuin sinulta varastetuiksi." |
|
Laban sanoi: "Hyv� on, jos niin tahdot." |
|
Viel� samana p�iv�n� Laban ker�si erilleen |
|
juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki t�plikk��t ja |
|
kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkoista, ja kaikki mustanruskeat p�ssit ja j�tti ne |
|
poikiensa paimennettaviksi. |
|
Sitten Laban siirsi |
|
t�m�n lauman kolmen p�iv�matkan p��h�n Jaakobista, |
|
ja Jaakob j�i paimentamaan Labanin muita vuohia ja |
|
lampaita. |
|
Jaakob otti tuoreita valkopoppelin, mantelipuun |
|
ja plataanin oksia ja kuori niihin raitoja niin, |
|
ett� valkoinen puu paljastui. |
|
Kun naaraat olivat |
|
kiimassa, h�n pani kuorimansa oksat niiden eteen |
|
juottoruuhiin, vesialtaisiin, joista ne k�viv�t |
|
juomassa. |
|
El�imet, jotka olivat pariutuneet |
|
oksien edess�, synnyttiv�t juovikkaita, t�plikk�it� |
|
ja kirjavia karitsoita. |
|
N�m� karitsat Jaakob |
|
erotti itselleen. Kun el�imet j�lleen olivat |
|
kiimoissaan, h�n k��nsi niiden p��t Labanin karjan |
|
juovikkaisiin ja mustanruskeisiin el�imiin p�in. |
|
Omat laumansa h�n piti erill��n eik� p��st�nyt niit� |
|
sekaantumaan Labanin vuohiin ja lampaisiin. |
|
Aina |
|
kun lauman voimakkaat naaraat tulivat kiimaan, |
|
Jaakob asetti oksat juottoruuhiin niiden eteen, niin |
|
ett� ne pariutuivat oksien edess�. |
|
Mutta heikkojen el�inten eteen h�n ei pannut oksia, ja siksi |
|
j�iv�t heikot el�imet Labanille ja Jaakob sai |
|
voimakkaat. |
|
Jaakob rikastui suuresti, ja h�nelle |
|
kertyi runsaasti lampaita ja vuohia, orjattaria ja |
|
orjia sek� kameleita ja aaseja. |
|
Nimi Dan merkitsee 'h�n on tuominnut', 'h�n on ratkaissut |
|
asian'. |
|
Nimi Naftali muistuttaa heprean sanaa naftulim |
|
'kamppailu'. |
|
Nimi Gad merkitsee 'hyv� onni'. |
|
Nimi Asser merkitsee 'onnekas', 'onnellinen'. |
|
Hedelm�llisyyden edist�miseen k�ytetty kasvi, luultavasti |
|
Mandragora officinarum. |
|
Nimi Isaskar muistuttaa heprean sanaa sakar 'ostaa', |
|
'korvata' tai 'palkka'. |
|
Nimi Sebulon liittyy heprean verbiin zabal 'h�n pysyy |
|
luona'. |
|
Nimi Joosef muistuttaa sek� heprean sanaa asaf 'ottaa pois' ett� sanaa jasaf 'lis�t�', 'antaa lis��'. |
|
Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: "Jaakob on |
|
vienyt kaiken, mik� kuului is�llemme, ja hankkinut |
|
koko rikkautensa is�mme kustannuksella." |
|
Jaakob |
|
n�ki my�s Labanin kasvoista, ettei t�m� en�� ollut |
|
h�nelle yht� suopea kuin ennen. |
|
Silloin Herra |
|
sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja |
|
synnyinseudullesi. Min� olen sinun kanssasi." |
|
Jaakob kutsutti Raakelin ja Lean luokseen laidunmaalle, miss� h�n |
|
paimensi lampaitaan ja vuohiaan, |
|
ja sanoi heille: "Min� huomaan is�nne kasvoista, |
|
ettei h�n en�� ole minulle yht� suopea kuin ennen, |
|
mutta minun is�ni Jumala on aina ollut kanssani. |
|
Teh�n tied�tte, ett� min� olen parhaani mukaan |
|
palvellut is��nne, |
|
h�n sen sijaan on petkuttanut |
|
minua ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala |
|
ei kuitenkaan ole antanut h�nen tuottaa minulle |
|
vahinkoa. |
|
Jos is�nne sanoi: 'T�plikk��t saavat |
|
olla palkkasi', silloin kaikki lampaat ja vuohet |
|
synnyttiv�t t�plikk�it�, ja jos h�n sanoi: 'Juovikkaat saavat |
|
olla palkkasi', niin kaikki el�imet |
|
synnyttiv�t juovikkaita. |
|
Jumala otti karjan pois |
|
is�lt�nne ja antoi sen minulle. |
|
Lampaiden ja |
|
vuohien kiima-aikana min� n�in unessa juovikkaiden, |
|
t�plikk�iden ja laikukkaiden urosten astuvan lampaita ja vuohia. |
|
Jumalan enkeli sanoi minulle siin� |
|
unessa: 'Jaakob!' Ja min� sanoin: 'T�ss� olen.' |
|
H�n sanoi: 'N�etk�, kaikki urokset, jotka |
|
astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, |
|
t�plikk�it� ja laikukkaita, sill� min� olen n�hnyt, |
|
miten Laban sinua kohtelee. |
|
Min� olen Jumala, |
|
joka ilmestyin sinulle Beteliss�, miss� sin� |
|
voitelit �ljyll� patsaan ja teit minulle |
|
uhrilupauksen. L�hde nyt pois t�st� maasta ja palaa |
|
synnyinseudullesi.'" |
|
Silloin Raakel ja Lea vastasivat h�nelle: |
|
"Meill� ei ole is�mme luona en�� mit��n perint�osaa |
|
j�ljell�. |
|
H�nh�n kohteli meit� kuin orjia, sill� |
|
h�n myi meid�t ja viel� s�i suuhunsa sen hinnan, |
|
jonka oli meist� saanut. |
|
Koko se rikkaus, jonka |
|
Jumala on ottanut pois meid�n is�lt�mme, kuuluu |
|
meille ja lapsillemme! Tee siis nyt niin kuin Jumala |
|
on k�skenyt sinun tehd�!" |
|
Niin Jaakob pani lapsensa ja vaimonsa kamelien |
|
selk��n, |
|
otti mukaan laumansa ja kaiken omaisuutensa ja koko sen karjan, jonka h�n oli hankkinut |
|
omakseen Mesopotamiassa, ja l�hti Kanaaninmaahan |
|
is�ns� Iisakin luo. |
|
Kun Laban oli keritsem�ss� |
|
lampaitaan, Raakel varasti kotoaan is�ns� jumalankuvat. |
|
Jaakob harhautti aramealaista Labania |
|
eik� kertonut h�nelle aikeistaan, |
|
vaan l�hti |
|
salaa matkaan ja vei mukanaan koko v�kens� ja |
|
omaisuutensa. H�n ylitti Eufratin ja suuntasi matkansa kohti Gileadin vuoria. |
|
Kahden p�iv�n kuluttua Laban sai tiedon, ett� |
|
Jaakob oli l�htenyt salaa tiehens�. |
|
Silloin h�n |
|
otti mukaan sukunsa miehet ja tavoitti Jaakobin |
|
seitsem�n p�iv�n takaa-ajon j�lkeen Gileadin vuorilla. |
|
Mutta Jumala tuli aramealaisen Labanin luo |
|
y�ll� unessa ja sanoi h�nelle: "Varo, ettet puhu |
|
pahasti Jaakobille." |
|
Laban kohtasi Jaakobin, kun t�m� oli leiriytynyt |
|
Gileadin vuorille, ja my�s Laban leiriytyi sinne |
|
miehineen. |
|
Laban sanoi Jaakobille: "Mit� |
|
oletkaan tehnyt! Sin� olit petollinen ja veit |
|
tytt�reni mukanasi, ik��n kuin he olisivat olleet |
|
sotasaalista! |
|
Miksi pakenit salaa minun luotani |
|
etk� kertonut minulle aikeistasi mit��n? Min� olisin |
|
saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, |
|
tamburiinein ja harpuin. |
|
Et antanut minulle edes |
|
tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tytt�ri�ni |
|
hyv�stiksi. Siin� teit kovin tyhm�sti! |
|
Min� |
|
voisin tehd� teille paljonkin pahaa, mutta teid�n |
|
isienne Jumala sanoi minulle viime y�n�: 'Varo, |
|
ettet puhu pahasti Jaakobille.' |
|
No hyv�! Sin� |
|
l�hdit matkaan, koska niin kovasti ik�v�it is�si |
|
luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?" |
|
Jaakob vastasi: "Min� l�hdin salaa, koska pelk�sin, |
|
ett� sin� riist�isit minulta tytt�resi. |
|
Mutta kuolema sille, jonka hallusta sin� l�yd�t |
|
jumalasi! Saat sukumme miesten l�sn� ollessa itse |
|
tutkia, mit� minulla on mukanani, ja ottaa omasi |
|
pois." Jaakob ei tiennyt, ett� Raakel oli varastanut |
|
jumalat. |
|
Laban k�vi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja |
|
molempien orjattarien teltassa, mutta ei l�yt�nyt |
|
mit��n. Lean teltasta tultuaan h�n meni Raakelin |
|
telttaan. |
|
Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat |
|
kamelin satulas�kkiin ja istui niiden p��ll�. Laban |
|
penkoi koko teltan eik� l�yt�nyt niit�. |
|
Silloin |
|
Raakel sanoi is�lleen: "�l� vihastu, herrani, vaikka |
|
en voikaan nousta tielt�si. Minulla on se naisten |
|
tavallinen vaiva." Eik� Laban l�yt�nyt jumalankuvia, |
|
vaikka kuinka etsi. |
|
Silloin Jaakob kiivastui ja alkoi syytt�� |
|
Labania. H�n sanoi: "Mik� on minun rikkomukseni, |
|
mit� pahaa min� olen tehnyt, kun n�in rynt��t minun |
|
per��ni? |
|
Nyt olet penkonut kaikki minun |
|
tavarani. L�ysitk� mit��n itsellesi kuuluvaa? Pane |
|
se t�h�n minun v�keni ja oman v�kesi eteen, niin he |
|
saavat ratkaista asian. |
|
Min� olen ollut luonasi |
|
kaksikymment� vuotta, eiv�tk� sinun lampaasi ja |
|
vuohesi ole menett�neet karitsoitaan enk� min� ole |
|
sy�nyt p�ssej� sinun laumastasi. |
|
Aina kun toin |
|
sinulle pedon raateleman lampaan, jouduin sen |
|
korvaamaan. Min� olen saanut siit� vastata, oli se |
|
sitten viety p�iv�ll� tai y�ll�. |
|
P�ivisin minua |
|
vaivasi helle, �isin en vilulta saanut silmiini |
|
unta. |
|
Kaksikymment� vuotta min� olen viett�nyt |
|
sinun talossasi, nelj�toista vuotta palvelin sinua |
|
saadakseni kaksi tyt�rt�si ja kuusi vuotta saadakseni |
|
sinulta lampaita ja vuohia, mutta kymmenen kertaa |
|
sin� muutit minun palkkaani. |
|
Ellei is�ni Jumala, |
|
Abrahamin Jumala, jota my�s Iisak palvelee, olisi |
|
ollut minun puolellani, sin� olisit l�hett�nyt minut |
|
matkaan tyhjin k�sin. Mutta Jumala n�ki minun |
|
ahdinkoni ja ty�ni paljouden ja ratkaisi asian viime |
|
y�n�." |
|
Laban vastasi Jaakobille: "Tytt�ret ovat kyll� |
|
minun tytt�ri�ni, lapset minun lapsiani ja karja |
|
minun karjaani. Kaikki, mit� sin� t��ll� n�et, on |
|
minun. Mutta mink� min� nyt mahdan n�ille tytt�rille |
|
tai lapsille, jotka he ovat synnytt�neet? |
|
Tehk��mme siis sovinto, ja olkoon sill� todistaja." |
|
Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn |
|
patsaaksi |
|
ja sanoi omalle v�elleen: "Ker�tk�� |
|
kivi�." Miehet hakivat kivi� ja kasasivat ne |
|
r�ykki�ksi. Sitten he yhdess� aterioivat sen |
|
��ress�. |
|
Laban antoi r�ykki�lle nimeksi |
|
Jegarsahaduta, ja Jaakob antoi sille nimen Galed. |
|
Sitten Laban sanoi: "T�m� r�ykki� olkoon nyt |
|
sopimuksemme todisteena." Sen vuoksi sit� kutsutaan |
|
nimell� Galed |
|
ja my�s nimell� Mispa, sill� h�n |
|
sanoi viel�: "Herra pit�k��n meit� silm�ll� |
|
silloinkin, kun emme en�� voi n�hd� toinen |
|
toistamme. |
|
Jos sin� kohtelet huonosti tytt�ri�ni |
|
ja otat muita vaimoja heid�n lis�kseen, niin silloin |
|
on Jumala oleva sopimuksemme todistajana, vaikka |
|
yht��n ihmist� ei olisi l�sn� sen todistajana." |
|
Laban sanoi viel� Jaakobille: "Katso t�t� |
|
r�ykki�t� ja t�t� patsasta, jonka min� olen |
|
pystytt�nyt meid�n v�lillemme. |
|
T�m� r�ykki� ja |
|
t�m� patsas todistavat ja muistuttavat siit�, etten |
|
min� saa kulkea niiden ohi pahoin aikein sinua |
|
vastaan etk� sin�k��n saa kulkea niiden ohi hy�k�t�ksesi minun kimppuuni. |
|
Meid�n isiemme |
|
Abrahamin ja Nahorin Jumala valvokoon tuomarina t�t� |
|
sopimustamme." Jaakob puolestaan vannoi valan sen |
|
Jumalan kautta, jota h�nen is�ns� Iisak palveli. |
|
Sitten Jaakob uhrasi sill� vuorella teurasuhrin |
|
ja kutsui kaikki muut aterialle kanssaan, ja he |
|
s�iv�t ja viipyiv�t vuorella sen y�n. |
|
Sek� arameankielinen nimi Jegar-sahaduta ett� hepreankielinen |
|
Galed merkitsev�t 'todistuksen r�ykki�'. Galed muistuttaa samalla |
|
Gileadin alueen nime�. |
|
Nimi Mispa merkitsee 't�hystyspaikka'. |
|
Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja |
|
tytt�ri��n ja siunasi ja hyv�steli heid�t. Sitten |
|
h�n l�hti pois ja palasi kotiseudulleen. |
|
Jaakob jatkoi matkaansa, ja h�nt� vastaan tuli |
|
Jumalan enkeleit�. |
|
Heid�t n�hdess��n Jaakob |
|
sanoi: "T�ss� on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai |
|
nimekseen Mahanaim. |
|
Jaakob l�hetti sananvieji� edell��n veljens� |
|
Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan |
|
ja k�ski |
|
heid�n sanoa Esaulle: "Herrani, n�in sanoo |
|
palvelijasi Jaakob: 'Olen asunut Labanin luona ja |
|
joutunut viipym��n siell� n�in kauan. |
|
Minulle on |
|
kertynyt h�rki� ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia |
|
ja orjattaria, ja l�het�n nyt sinulle t�m�n viestin |
|
pyyt�en, ett� ottaisit minut suosiollisesti vastaan.'" |
|
Palattuaan Jaakobin luo sananviej�t kertoivat: |
|
"Kohtasimme veljesi Esaun, ja h�n on nyt tulossa |
|
sinua vastaan mukanaan nelj�sataa miest�." |
|
Jaakob |
|
pel�styi ja h�t��ntyi kovin. H�n jakoi v�en, joka |
|
h�nell� oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, |
|
nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi, |
|
sill� |
|
h�n ajatteli: "Jos Esau k�y toisen joukon kimppuun |
|
ja tuhoaa sen, niin toinen joukko p��see pakoon." |
|
Jaakob sanoi: "Is�ni Abrahamin Jumala ja is�ni |
|
Iisakin Jumala, Herra, sin� joka sanoit minulle: |
|
'Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin min� annan |
|
sinun menesty�'! |
|
Min� en ole ansainnut sit� |
|
suurta hyvyytt� ja armoa, jota olet osoittanut minulle, |
|
palvelijallesi. Pelkk� sauva k�dess�ni min� |
|
aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle |
|
karttunut v�ke� ja karjaa kahden suuren joukon verran. |
|
Pelasta minut veljeni Esaun k�sist�! Min� |
|
pelk��n, ett� h�n tappaa minut ja meid�t kaikki, |
|
�itej� ja lapsia my�ten. |
|
Mutta sin� olet |
|
sanonut: 'Min� annan sinun menesty� ja teen sinun |
|
j�lkel�isesi lukuisiksi kuin merenrannan |
|
hiekkajyv�t, joita ei voi laskea.'" |
|
Ja Jaakob |
|
j�i sinne siksi y�ksi. |
|
Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Esaulle |
|
kaksisataa vuohta ja kaksikymment� |
|
pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymment� |
|
p�ssi�, |
|
kolmekymment� imett�v�� kamelia ja |
|
niiden varsat, nelj�kymment� lehm�� ja kymmenen |
|
h�rk��, kaksikymment� aasintammaa ja kymmenen |
|
aasioritta. |
|
H�n antoi ne palvelijoidensa |
|
huostaan, kunkin lauman erikseen, ja sanoi heille: |
|
"Kulkekaa eteenp�in minun edell�ni ja pit�k�� laumat |
|
matkan p��ss� toisistaan." |
|
H�n k�ski ensimm�isen |
|
lauman ajajaa: "Kun veljeni Esau kohtaa sinut ja |
|
kysyy sinulta: 'Kenen miehi� sin� olet, minne olet |
|
menossa ja kenen ovat nuo el�imet, joita ajat?', |
|
niin sano: 'Palvelijasi Jaakobin. Ne on |
|
l�hetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob |
|
itse on tulossa j�ljess�mme.'" |
|
Saman k�skyn h�n |
|
antoi my�s toiselle, kolmannelle ja kaikille |
|
muillekin, jotka ajoivat laumoja. H�n sanoi: "Teid�n |
|
tulee sanoa nuo samat sanat Esaulle, kun kohtaatte |
|
h�net. |
|
Sanokaa my�s: 'Palvelijasi Jaakob on |
|
tulossa j�ljess�mme.'" Jaakob n�et ajatteli: "Min� |
|
yrit�n lepytt�� h�net lahjoilla, jotta h�n olisi |
|
minulle suopea, kun kohtaan h�net." |
|
H�nen |
|
lahjaksi erottamansa karja l�hti jatkamaan matkaa |
|
h�nen edell��n, mutta h�n itse j�i y�ksi leiriins�. |
|
Samana y�n� Jaakob otti mukaan molemmat |
|
vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista |
|
poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. |
|
Saatettuaan heid�t ensin vastarannalle h�n k�ski |
|
kuljettaa yli my�s kaiken omaisuutensa. |
|
Vain |
|
Jaakob itse j�i toiselle rannalle. Siell� muuan mies |
|
paini |
|
h�nen kanssaan aamunsarastukseen saakka. |
|
Kun mies huomasi, ettei p��ssyt voitolle, h�n |
|
iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin ett� Jaakobin |
|
lonkka nyrj�hti h�nen kamppaillessaan miehen kanssa. |
|
Mies sanoi h�nelle: "P��st� minut menem��n, |
|
sill� p�iv� valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En |
|
p��st� sinua, ellet siunaa minua." |
|
Mies kysyi |
|
h�nelt�: "Mik� sinun nimesi on?" H�n vastasi: |
|
"Jaakob." |
|
Silloin mies sanoi: "Sinua ei pid� |
|
en�� sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sill� sin� |
|
olet kamppaillut |
|
Jumalan ja ihmisten kanssa ja |
|
voittanut." |
|
Jaakob sanoi h�nelle: "Sano sin�kin |
|
nimesi." Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pit�isi |
|
tiet�� minun nimeni?" Ja h�n siunasi Jaakobin |
|
siell�. |
|
Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. H�n sanoi: |
|
"Min� olen n�hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, |
|
ja |
|
silti olen elossa." |
|
Aurinko nousi, ja h�n jatkoi |
|
matkaansa Penuelista eteenp�in ontuen lonkkaansa. |
|
T�m�n vuoksi israelilaiset eiv�t t�n�k��n |
|
p�iv�n� sy� reisij�nnett�, joka on nivustaipeen |
|
p��ll�. Mies oli iskenyt Jaakobia t�h�n j�nteeseen. |
|
Nimi Mahanaim liittyy heprean sanaan mahane 'leiri', |
|
'etuvartio'. |
|
Nimi Jabbok muistuttaa heprean sanaa abaq 'h�n |
|
paini'. |
|
Nimi Israel merkitsee 'Jumala kamppailee' tai 'Jumala |
|
hallitsee'. |
|
Nimi Penuel merkitsee 'Jumalan kasvot'. |
|
Kun Jaakob kohotti katseensa, h�n n�ki Esaun |
|
tulevan nelj�sataa miest� mukanaan. Silloin Jaakob |
|
jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille |
|
heid�n lapsensa. |
|
H�n asetti orjattaret lapsineen |
|
etumaisiksi, Lean ja h�nen lapsensa heid�n taakseen |
|
ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi. |
|
H�n itse |
|
kulki heid�n edell��n velje��n kohden polvistuen ja |
|
kumartaen v�lill� seitsem�n kertaa maahan saakka. |
|
Mutta Esau juoksi h�nt� vastaan, syleili h�nt�, |
|
kietoi k�tens� h�nen kaulaansa ja suuteli h�nt�, ja |
|
he itkiv�t. |
|
Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, h�n kysyi: |
|
"Keit� ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?" Jaakob |
|
vastasi: "N�m� ovat lapset, jotka Jumala armossaan |
|
on suonut minulle, palvelijallesi." |
|
Sitten orjattaret astuivat l�hemm�ksi lapsineen ja kumarsivat |
|
maahan saakka. |
|
My�s Lea ja h�nen lapsensa l�hestyiv�t ja kumarsivat maahan, ja viimeisin� astuivat |
|
esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka. |
|
Esau kysyi: "Mit� oikein olivat ne miehet ja |
|
laumat, jotka jo kohtasin?" Jaakob vastasi: |
|
"Herrani, halusin antaa sinulle jotakin, ett� |
|
ottaisit minut suopeasti vastaan." |
|
Esau sanoi: |
|
"Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pid� vain |
|
omasi, veljeni." |
|
Mutta Jaakob sanoi: "Ei |
|
suinkaan! Jos nyt todella pid�t minua veljen�si, |
|
niin ota vastaan t�m� lahja, sill� min� olen tullut |
|
sinun eteesi niin kuin k�yd��n Jumalan eteen, ja |
|
sin� olet ollut minulle armollinen. |
|
Ota siis |
|
t�m� lahja, jonka olen tuonut sinulle, sill� Jumala |
|
on ollut minulle hyv� ja minulla on nyt kaikkea." Ja |
|
Jaakob taivutteli Esauta ja sai h�net ottamaan |
|
lahjan. |
|
Sitten Esau sanoi: "L�hdet��n liikkeelle |
|
yhdess�, samaa matkaa." |
|
Mutta Jaakob sanoi |
|
h�nelle: "Sin�h�n tied�t, herrani, ett� lapset ovat |
|
pieni� ja ett� minun on pidett�v� huolta imett�vist� |
|
lampaista ja lehmist�. Jos niit� ajetaan liian kovaa |
|
yhdenkin p�iv�n ajan, ne menehtyv�t. |
|
Jatka |
|
matkaa minun edell�ni, herrani, niin min� tulen |
|
hiljalleen per�ss�si karjalle ja lapsille sopivaa |
|
vauhtia, kunnes saavun luoksesi Seiriin." |
|
Esau |
|
sanoi: "Sitten min� j�t�nkin osan v�est�ni sinun |
|
mukaasi." Jaakob sanoi: "Mit� suotta! Minulle |
|
riitt��, ett� pid�t minua veljen�si." |
|
Esau k��ntyi samana p�iv�n� kotimatkalle |
|
Seiriin, |
|
mutta Jaakob l�htikin Sukkotiin ja |
|
rakensi sinne itselleen talon sek� suojakatoksia |
|
karjalleen. Siit� syyst� paikka on saanut nimekseen |
|
Sukkot. |
|
Palatessaan Mesopotamiasta Jaakob saapui turvallisesti |
|
Kanaaninmaahan Sikemin kaupungin luo ja |
|
pystytti leirins� kaupungin ulkopuolelle. |
|
Sen |
|
maapalstan, jolle h�n siell� pystytti telttansa, h�n |
|
osti sadalla kesitalla hopeaa Sikemilt� ja h�nen |
|
veljilt��n, Hamorin pojilta. |
|
H�n rakensi sinne |
|
alttarin ja antoi sille nimeksi El-Elohe-Israel. |
|
Nimi Sukkot merkitsee 'katokset'. |
|
Nimi El-Elohe-Israel merkitsee 'Jumala, Israelin Jumala'. |
|
Dina, Jaakobin tyt�r, jonka �iti oli Lea, l�hti |
|
tapaamaan seudun tytt�j�. |
|
Seudun hivvil�isen hallitsijan Hamorin poika Sikem n�ki Dinan, otti h�net |
|
mukaansa ja makasi h�net v�kisin. |
|
Mutta Sikem |
|
kiintyi Dinaan, Jaakobin tytt�reen, rakastui h�neen |
|
ja yritti lepytt�� h�net. |
|
Is�lleen Hamorille |
|
Sikem sanoi: "Hanki t�m� tytt� minulle vaimoksi." |
|
Mutta Jaakob oli jo saanut tiet��, ett� Sikem oli |
|
raiskannut h�nen tytt�rens� Dinan. Koska h�nen poikansa |
|
olivat karjan mukana laitumilla, h�n p��tti |
|
kuitenkin vaieta heid�n tuloonsa saakka. |
|
Sikemin is� Hamor l�hti Jaakobin puheille. |
|
Jaakobin pojat olivat juuri palanneet laitumilta |
|
ja kuulleet asiasta. He olivat raivoissaan ja |
|
katkeria, sill� Sikem oli makaamalla Jaakobin |
|
tytt�ren loukannut Israelin kunniaa, eik� sellaista |
|
voitu siet��. |
|
Hamor puhui heid�n kanssaan ja |
|
sanoi: "Poikani Sikem on rakastunut perheenne |
|
tytt�reen. Antakaa tytt� h�nelle vaimoksi, |
|
ja |
|
tehd��n sopimus: antakaa te meille vaimoiksi |
|
tytt�ri�nne ja ottakaa itse meid�n tytt�ri�mme. |
|
Tulkaa asumaan meid�n pariimme, maa on avoinna |
|
edess�nne. J��k�� t�nne, liikkukaa vapaasti |
|
kaikkialla ja asettukaa t�nne." |
|
Sikem itse sanoi |
|
Dinan is�lle ja veljille: "Jos hyv�ksytte minut, |
|
min� maksan teille niin paljon kuin pyyd�tte. |
|
M��r�tk�� morsiamen hinta vaikka kuinka |
|
korkeaksi ja vaatikaa lahjoja vaikka kuinka paljon, |
|
min� maksan mit� pyyd�tte, kunhan vain annatte tyt�n |
|
minulle vaimoksi." |
|
Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja |
|
h�nen is�lleen Hamorille petollisesti, koska Sikem |
|
oli raiskannut heid�n sisarensa Dinan. |
|
He sanoivat heille: "Meid�n ei sovi tehd� sellaista. Emme |
|
voi antaa sisartamme ymp�rileikkaamattomalle miehelle, |
|
sill� me pid�mme sellaista h�pe�llisen� tekona. |
|
Mutta me suostumme teid�n pyynt��nne sill� |
|
ehdolla, ett� teette niin kuin meill� on tapana ja |
|
ymp�rileikkaatte kaikki miehet ja pojat. |
|
Sitten |
|
me annamme teille vaimoiksi tytt�ri�mme ja otamme |
|
vaimoiksi teid�n tytt�ri�nne ja asetumme asumaan |
|
luoksenne, niin ett� meist� tulee yksi ja sama |
|
kansa. |
|
Mutta jos ette suostu |
|
ymp�rileikkauttamaan itse�nne, me otamme tyt�n ja |
|
l�hdemme pois." |
|
Hamor ja h�nen poikansa Sikem |
|
pitiv�t heid�n tarjoustaan hyv�n�, |
|
ja |
|
nuorukainen ryhtyi heti toimeen ehdon t�ytt�miseksi, |
|
sill� h�n oli rakastunut Jaakobin tytt�reen ja |
|
h�nell� oli is�ns� suvussa paljon vaikutusvaltaa. |
|
Hamor ja h�nen poikansa meniv�t kaupunginportin |
|
aukiolle ja sanoivat kaupungin miehille: |
|
"Nuo |
|
miehet haluavat el�� rauhassa kanssamme. Antaa |
|
heid�n j��d� asumaan t�lle seudulle ja kierrell� |
|
t��ll�. Maata t��ll� kyll� riitt�� heillekin. Me |
|
voimme ottaa vaimoiksemme heid�n tytt�ri��n ja antaa |
|
omia tytt�ri�mme heille. |
|
Mutta nuo miehet |
|
suostuvat j��m��n t�nne meid�n luoksemme ja tulemaan |
|
meid�n kanssamme yhdeksi kansaksi vain, jos |
|
ymp�rileikkaamme t��ll� kaikki miehet ja pojat, niin |
|
kuin heid�n tapoihinsa kuuluu. |
|
Sill� tavoin |
|
heid�n karjansa ja omaisuutensa ja kaikki juhtansa |
|
siirtyv�t lopulta meille. Siksi meid�n olisi syyt� |
|
suostua heid�n vaatimukseensa ja n�in saada heid�t |
|
j��m��n luoksemme." |
|
Kaupungin t�ysi-ik�iset |
|
miehet my�ntyiv�t Hamorin ja h�nen poikansa Sikemin |
|
ehdotukseen, ja kaupungin kaikki miespuoliset |
|
asukkaat ymp�rileikattiin. |
|
Kahden p�iv�n kuluttua, kun kaupungin miehet |
|
olivat kipeimmill��n, kaksi Jaakobin poikaa, Dinan |
|
veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, |
|
tunkeutuivat kenenk��n est�m�tt� kaupunkiin ja |
|
tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat. |
|
He |
|
pistiv�t hengilt� my�s Hamorin ja h�nen poikansa |
|
Sikemin ja veiv�t Dinan mukanaan Sikemin talosta. |
|
Sitten Jaakobin pojat hy�kk�siv�t ry�st�m��n |
|
surmattujen omaisuutta ja kaupunkia, jossa heid�n |
|
sisarensa oli raiskattu. |
|
He ry�stiv�t kaupungin |
|
asukkaiden lampaat ja vuohet, nautakarjan ja aasit |
|
sek� kaiken, mit� kaupungista ja sen mailta l�ytyi, |
|
ottivat saaliikseen heid�n omaisuutensa ja my�s |
|
naiset ja lapset, kaiken mit� taloissa oli. |
|
Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te |
|
olette vet�neet minun p��lleni t�ss� maassa asuvien |
|
kanaanilaisten ja perissil�isten vihan ja tehneet |
|
minusta henkipaton. Minun v�keni on v�h�lukuinen; |
|
jos nuo toiset yhdess� k�yv�t minun kimppuuni ja |
|
voittavat minut, niin se on minun ja minun sukuni |
|
loppu." |
|
Mutta he vastasivat: "Eih�n meid�n |
|
sisartamme saa kohdella kuin porttoa!" |
|
; Judit |
|
Jumala sanoi Jaakobille: "L�hde Beteliin, asetu |
|
sinne asumaan ja rakenna sinne alttari Jumalalle, |
|
joka ilmestyi sinulle, kun pakenit velje�si Esauta." |
|
Niin Jaakob sanoi perheelleen ja muulle v�elleen: |
|
"Hyl�tk�� vieraat jumalat, joita teill� on, puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne, |
|
niin l�hdemme |
|
Beteliin. Min� rakennan sinne alttarin Jumalalle, |
|
joka kuuli minua ahdinkoni hetkell� ja oli matkallani minun kanssani." |
|
He luovuttivat Jaakobille |
|
kaikki hallussaan olevat jumalankuvat sek� renkaat, |
|
jotka heill� oli korvissaan, ja Jaakob k�tki ne |
|
maahan Sikemin luona kasvavan suuren puun alle. |
|
Sitten he l�htiv�t liikkeelle, ja Jumala saattoi |
|
ymp�rist�n kaupunkien asukkaat kauhun valtaan, niin |
|
etteiv�t he l�hteneet ajamaan takaa Jaakobin poikia. |
|
Jaakob ja koko h�nen v�kens� saapuivat Lusiin eli |
|
Beteliin, joka on Kanaaninmaassa. |
|
H�n rakensi |
|
sinne alttarin ja antoi paikalle nimeksi El-Betel |
|
sill� siell� Jumala oli ilmestynyt h�nelle h�nen |
|
l�hdetty��n pakoon velje��n. |
|
Debora, Rebekan |
|
imett�j�, kuoli siell�, ja h�net haudattiin Betelin |
|
rinteeseen tammen alle. Puu sai nimekseen Itkutammi. |
|
Jaakobin palattua Mesopotamiasta Jumala ilmestyi |
|
h�nelle viel� uudestaan ja siunasi h�net. |
|
Jumala |
|
sanoi h�nelle: |
|
-- Nimesi on Jaakob, |
|
mutta nyt saat uuden nimen: |
|
kutsuttakoon sinua Israeliksi. |
|
Niin h�n sai nimekseen Israel. |
|
Viel� Jumala |
|
sanoi h�nelle: |
|
-- Min� olen Jumala, Kaikkivaltias. |
|
Ole hedelm�llinen, |
|
ja tulkoon sukusi suureksi. |
|
Monet kansat saavat sinusta alkunsa, |
|
ja sinusta tulee kuninkaiden kantais�. |
|
Sen maan, jonka lupasin Abrahamille ja |
|
Iisakille, |
|
min� nyt annan sinulle, |
|
ja my�s sinun j�lkel�isillesi min� annan sen maan. |
|
Sitten Jumala l�hti Jaakobin luota siit� paikasta, miss� oli h�nelle puhunut. |
|
Jaakob pystytti patsaan, muistokiven, siihen |
|
kohtaan, miss� Jumala oli puhunut h�nelle, vuodatti |
|
sen p��lle viini� juomauhriksi ja valeli sen �ljyll�. |
|
Ja h�n antoi sille paikalle nimen Betel. |
|
Sitten he l�htiv�t liikkeelle Betelist�. Kun |
|
viel� oli v�h�n matkaa Efrataan, Raakelin synnytys |
|
alkoi, ja siit� tuli hyvin vaikea. |
|
Kun tuskat |
|
olivat pahimmillaan, k�til�vaimo sanoi h�nelle: "Ei |
|
h�t��, sin� saat taas pojan." |
|
Mutta Raakel oli |
|
jo kuolemaisillaan, ja viime hetkell��n h�n antoi |
|
pojalle nimen Benoni. Jaakob kuitenkin antoi h�nelle |
|
nimeksi Benjamin. |
|
Raakel kuoli, ja h�net |
|
haudattiin Efratan eli Betlehemin tien varteen. |
|
Jaakob pystytti patsaan h�nen haudalleen, ja |
|
t�m� Raakelin hautapatsas on olemassa viel� t�n�kin |
|
p�iv�n�. |
|
Sitten Israel |
|
l�hti matkaan ja pystytti |
|
telttansa Migdal-Ederin tuolle puolen. |
|
H�nen |
|
asuessaan sill� seudulla Ruuben makasi is�ns� |
|
sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel sai tiet�� |
|
siit�. |
|
Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. |
|
Lean poikia |
|
olivat Jaakobin esikoinen Ruuben sek� Simeon, Leevi, |
|
Juuda, Isaskar ja Sebulon, |
|
Raakelin poikia |
|
olivat Joosef ja Benjamin, |
|
Raakelin orjattaren |
|
Bilhan poikia olivat Dan ja Naftali, |
|
ja Lean |
|
orjattaren Silpan poikia olivat Gad ja Asser. N�m� |
|
olivat Jaakobin pojat, jotka syntyiv�t h�nelle |
|
Mesopotamiassa. |
|
Jaakob saapui is�ns� Iisakin luo Mamreen, |
|
Kirjat-Arbaan eli Hebroniin, miss� Abraham ja Iisak |
|
olivat asuneet muukalaisina. |
|
Iisak eli satakahdeksankymment� vuotta. |
|
Sitten h�n kuoli, ja h�net otettiin isiens� luo |
|
korkeassa i�ss� ja el�m�st� kyll�ns� saaneena. H�nen |
|
poikansa Esau ja Jaakob hautasivat h�net. |
|
Nimi El-Betel merkitsee 'Betelin Jumala'. |
|
Nimi Benoni merkitsee 'vaivan, tuskan poika', Benjamin taas |
|
'onnen poika'. |
|
Israel on Jaakobin toinen nimi, vrt. |
|
T�m� on luettelo Esaun eli Edomin j�lkel�isist�. |
|
Esau otti vaimoikseen kaksi kanaanilaisnaista: |
|
Adan, heettil�isen Elonin tytt�ren, ja Oholibaman, |
|
joka oli horilaisen Sibeonin pojan Anan tyt�r. |
|
Heid�n lis�kseen h�n otti vaimokseen Ismaelin |
|
tytt�ren Basematin, joka oli Nebajotin sisar. |
|
Ada |
|
synnytti Esaulle Elifasin, Basemat synnytti Reuelin, |
|
ja Oholibama synnytti Jeusin, Jaelamin ja |
|
Korahin. N�m� olivat Esaun pojat, jotka syntyiv�t |
|
h�nelle Kanaaninmaassa. |
|
Sitten Esau otti mukaan vaimonsa, poikansa, |
|
tytt�rens� ja kaiken v�kens�, karjansa, kaikki |
|
juhtansa ja kaiken maassa hankkimansa omaisuuden ja |
|
muutti toiseen maahan veljens� Jaakobin tielt�. |
|
Heill� oli kummallakin niin runsaasti karjaa, |
|
etteiv�t he en�� mahtuneet asumaan samalla seudulla |
|
eik� maa, jossa he asuivat muukalaisina, riitt�nyt |
|
antamaan elantoa heille molemmille heid�n suurten |
|
laumojensa vuoksi. |
|
Esau eli Edom asettui asumaan |
|
Seirin vuorille. |
|
T�m� on luettelo Esaun, Edomin kantais�n, |
|
j�lkel�isist�, jotka asuvat Seirin vuoristossa. |
|
N�m� olivat Esaun poikien nimet: Elifas, Esaun |
|
vaimon Adan poika; Reuel, Esaun vaimon Basematin |
|
poika. |
|
Elifasin pojat olivat Teman, Omar, Sefo, |
|
Gaetam ja Kenas. |
|
Esaun pojalla Elifasilla oli |
|
my�s sivuvaimo Timna, joka synnytti h�nelle |
|
Amalekin. T�ss� olivat Esaun vaimon Adan |
|
j�lkel�iset. |
|
Reuelin pojat olivat Nahat, Serah, |
|
Samma ja Missa. He olivat Esaun vaimon Basematin |
|
j�lkel�isi�. |
|
Pojat, jotka Esaun vaimo Oholibama, |
|
Sibeonin pojan Anan tyt�r, synnytti Esaulle, olivat |
|
Jeus, Jaelam ja Korah. |
|
Seuraavassa luetellaan Esaun j�lkel�isten heimokunnat. Esaun esikoisen |
|
Elifasin j�lkel�isi� olivat n�m� heimokunnat: Teman, Omar, Sefo, |
|
Kenas, |
|
Korah, Gaetam ja Amalek. T�ss� olivat Elifasin suvun |
|
heimokunnat, jotka asuivat Edomin maassa. N�m� olivat Adan j�lkel�isi�. |
|
Esaun pojan Reuelin j�lkel�isten heimokunnat |
|
olivat Nahat, Serah, Samma ja Missa. T�ss� olivat |
|
Reuelin suvun heimokunnat, jotka nekin asuivat |
|
Edomin maassa. N�m� olivat Esaun vaimon Basematin |
|
j�lkel�isi�. |
|
Esaun vaimon Oholibaman pojat olivat Jeus, |
|
Jaelam ja Korah. Heist� saivat nimens� Esaun vaimon |
|
Oholibaman, Anan tytt�ren, j�lkel�isten heimokunnat. |
|
T�ss� olivat Esaun pojat ja heist� polveutuneet |
|
heimokunnat. T�m� oli Edomin suku. |
|
N�m� olivat horilaisen Seirin pojat, jotka |
|
entuudestaan asuivat Edomin maassa: Lotan, Sobal, |
|
Sibeon, Ana, |
|
Dison, Eser ja Disan. Heist� saivat |
|
nimens� horilaisten, Seirin j�lkel�isten, |
|
heimokunnat Edomin maassa. |
|
Lotanin pojat olivat |
|
Hori ja Hemam, ja Lotanilla oli sisar nimelt� Timna. |
|
Sobalin pojat olivat Alvan, Manahat, Ebal, Sefo |
|
ja Onam. |
|
Sibeonin pojat olivat Aija ja Ana; h�n |
|
oli se Ana, joka l�ysi kuumat l�hteet autiomaasta |
|
paimentaessaan is�ns� Sibeonin aaseja. |
|
Anan |
|
poika oli Dison, ja h�nen tytt�rens� oli Oholibama. |
|
Disonin pojat olivat Hemdan, Esban, Jitran ja |
|
Keran. |
|
Eserin pojat olivat Bilhan, Saavan ja |
|
Akan. |
|
Ja Disanin pojat olivat Us ja Aran. |
|
N�m� olivat horilaisten heimokunnat: Lotan, |
|
Sobal, Sibeon, Ana, |
|
Dison, Eser ja Disan. T�ss� |
|
olivat Seirin maassa asuvat horilaisten heimokunnat |
|
j�rjestyksess� lueteltuina. |
|
N�m� olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin |
|
israelilaisilla oli kuningasta hallitsijanaan: |
|
Edomin ensimm�inen kuningas oli |
|
Bela, Beorin poika, ja h�nen hallituskaupunkinsa |
|
nimi oli Dinhaba. |
|
Belan kuoltua tuli kuninkaaksi |
|
Jobab, Serahin poika, kotoisin Bosrasta. |
|
Jobabin |
|
kuoltua tuli kuninkaaksi Husam, kotoisin Temanin |
|
maasta. |
|
Husamin kuoltua tuli kuninkaaksi Hadad, |
|
Bedadin poika, se joka voitti midianilaiset Moabin |
|
tasangolla. H�nen hallituskaupunkinsa oli Avit. |
|
Hadadin kuoltua tuli kuninkaaksi Samla, kotoisin |
|
Masrekasta. |
|
Samlan kuoltua tuli kuninkaaksi |
|
Saul, kotoisin Rehobot-Naharista. |
|
Saulin kuoltua |
|
tuli kuninkaaksi Baal-Hanan, Akborin poika. |
|
Kun |
|
Baal-Hanan, Akborin poika, kuoli, tuli kuninkaaksi |
|
Hadar. H�nen hallituskaupunkinsa oli Pau. H�nen |
|
vaimonsa oli Mehetabel, Matredin tyt�r; Matred |
|
puolestaan oli Me-Sahabin tyt�r. |
|
N�m� olivat Esaun j�lkel�isten heimokunnat |
|
lueteltuina suvuittain ja asuinpaikkojensa mukaan: |
|
Timna, Alva, Jetet, |
|
Oholibama, Ela, Pinon, |
|
Kenas, Teman, Mibsar, |
|
Magdiel ja Iram. T�ss� olivat Edomin maan heimokunnat lueteltuina |
|
asuinpaikkojensa mukaan. T�m� oli Esaun, Edomin kantais�n, suku. |
|
Jaakob j�i asumaan Kanaaninmaahan, miss� jo h�nen |
|
is�ns� oli asunut muukalaisena. |
|
T�m� on kertomus |
|
Jaakobin suvun vaiheista. |
|
Kun Joosef oli seitsentoistavuotias, h�n paimensi |
|
lampaita ja vuohia velipuoliensa, Bilhan ja Silpan |
|
poikien kanssa, ja h�nell� oli tapana kannella heist� is�lleen. |
|
Israel rakasti Joosefia enemm�n kuin |
|
muita poikiaan, sill� Joosef oli syntynyt h�nelle |
|
h�nen vanhoilla p�ivill��n. Is� teetti Joosefille |
|
pitk�n, v�rikk��n puvun. |
|
Veljet huomasivat, ett� |
|
is� piti h�nest� enemm�n kuin heist� muista, ja he |
|
alkoivat vihata Joosefia, niin etteiv�t en�� voineet |
|
edes puhua h�nelle yst�v�llisesti. |
|
Kerran Joosef n�ki unen, ja kun h�n oli kertonut |
|
sen veljilleen, he vihasivat h�nt� entist�kin enemm�n. |
|
H�n n�et sanoi heille: "Kuulkaapa, millaista |
|
unta min� n�in! |
|
Me olimme pellolla lyhteit� sitomassa, ja yht�kki� minun lyhteeni nousi pystyyn ja |
|
teid�n lyhteenne kokoontuivat ymp�rille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." |
|
Veljet |
|
sanoivat h�nelle: "Sinustako tulisi meid�n |
|
kuninkaamme, sin�k� muka hallitsisit meit�?" Ja |
|
n�iden unien ja puheiden takia he vihasivat h�nt� |
|
yh� enemm�n. |
|
Joosef n�ki viel� toisen unen ja kertoi senkin |
|
veljilleen: "Taas min� n�in unta, ja siin� aurinko, |
|
kuu ja yksitoista t�hte� kumartuivat minun eteeni." |
|
Kun h�n oli kertonut t�m�n is�lleen ja veljilleen, is� nuhteli h�nt�: |
|
"Mit� tuollaiset unet ovat olevinaan? Pit�isik� minun ja �itisi ja |
|
veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" |
|
Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja h�nen is��ns� n�m� tapaukset |
|
j�iv�t askarruttamaan. |
|
Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet |
|
paimentamaan is�ns� lampaita ja vuohia Sikemin |
|
seuduille, |
|
Israel sanoi Joosefille: "Veljesi |
|
ovat karjan kanssa Sikemiss�. Sinun pit�isi menn� |
|
sinne heid�n luokseen." Joosef vastasi: "Hyv� on, |
|
is�." |
|
Ja Jaakob sanoi h�nelle: "Mene katsomaan, |
|
miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten |
|
kertomaan minulle." H�n l�hetti Joosefin matkaan |
|
Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin. |
|
Kun Joosef kierteli kaupungin l�hist�ll� |
|
etsim�ss� velji��n, muuan mies tuli h�nt� vastaan ja |
|
kysyi: "Mit� etsit?" |
|
Joosef vastasi: "Etsin |
|
velji�ni. Oletko n�hnyt heit� ja heid�n laumojaan?" |
|
Mies sanoi: "He ovat l�hteneet t��lt� pois. Min� |
|
kuulin heid�n sanovan: 'Menn��n Dotaniin.'" Niin |
|
Joosef l�hti veljiens� per��n ja l�ysi heid�t |
|
Dotanista. |
|
He n�kiv�t h�net jo kaukaa, ja ennen |
|
kuin h�n oli ehtinyt heid�n luokseen, he alkoivat |
|
suunnitella h�nen surmaamistaan. |
|
He sanoivat |
|
toisilleen: "Tuolla se unien n�kij� nyt tulee. |
|
Tapetaan h�net, heitet��n h�net johonkin kaivoon |
|
ja sanotaan, ett� peto on h�net sy�nyt. Sittenh�n |
|
n�hd��n, miten h�nen unensa k�yv�t toteen." |
|
Mutta kun Ruuben kuuli t�m�n, h�n tahtoi |
|
pelastaa Joosefin heid�n k�sist��n ja sanoi: "Ei |
|
sent��n ly�d� h�nt� hengilt�. |
|
�lk�� vuodattako |
|
verta. Heitt�k�� h�net tuonne syrj�iseen kaivoon, |
|
mutta �lk�� vahingoittako h�nt�." N�in h�n sanoi |
|
pelastaakseen Joosefin heid�n k�sist��n ja |
|
vied�kseen h�net takaisin is�ns� luo. |
|
Kun Joosef tuli veljiens� luo, he k�viv�t h�neen |
|
k�siksi, riisuivat h�nelt� h�nen pitk�n v�rikk��n |
|
pukunsa |
|
ja heittiv�t h�net kaivoon, joka silloin |
|
oli kuivillaan. |
|
Veljekset istuutuivat sy�m��n. Mutta kun he |
|
kohottivat katseensa, he n�kiv�t |
|
ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista |
|
Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja |
|
mirhalla kuormattuina. |
|
Silloin Juuda sanoi |
|
veljilleen: "Mit� hy�ty� meille on siit�, ett� |
|
tapamme veljemme ja joudumme k�tkem��n verity�mme |
|
j�ljet? |
|
Myyd��n poika noille ismaelilaisille, |
|
niin meid�n ei itse tarvitse k�yd� h�neen k�siksi, |
|
onhan h�n sent��n meid�n veljemme." H�nen veljens� |
|
olivat samaa mielt�. |
|
Kun midianilaiset kauppiaat |
|
kulkivat paikan ohi, veljet vetiv�t Joosefin |
|
kaivosta ja myiv�t h�net heille kahdestakymmenest� |
|
hopeasekelist�. Ja kauppiaat veiv�t Joosefin |
|
Egyptiin. |
|
Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei |
|
Joosef ollutkaan siell�, h�n rep�isi vaatteensa. |
|
H�n meni veljiens� luo ja sanoi: "Poika on |
|
poissa! Kuinka minun nyt k�y?" |
|
Mutta veljet |
|
ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja |
|
kastoivat puvun vereen. |
|
Sitten he veiv�t sen |
|
is�lleen ja sanoivat: "T�m�n me l�ysimme. Tutki, |
|
onko se poikasi puku vai ei." |
|
Jaakob tunsi |
|
vaatteen ja sanoi: "Poikani puku! Villipeto on h�net |
|
sy�nyt, Joosef on raadeltu hengilt�!" |
|
Ja Jaakob |
|
rep�isi viittansa, puki s�kkivaatteen vy�t�isilleen |
|
ja suri poikaansa pitk�n aikaa. |
|
H�nen poikansa |
|
ja tytt�rens� koettivat lohduttaa h�nt�, mutta h�n |
|
ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Ei, min� |
|
suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo." Ja is� |
|
itki Joosefia. |
|
Mutta midianilaiset myiv�t Joosefin Egyptiin |
|
Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja |
|
henkivartijain p��llikk�. |
|
Joosef-kertomuksissa kauppiaat mainitaan toisinaan ismaelilaisiksi, |
|
toisinaan midianilaisiksi. |
|
Niihin aikoihin Juuda l�hti pois veljiens� luota |
|
ja asettui er��n Adullamissa asuvan miehen luo, joka |
|
oli nimelt��n Hira. |
|
Siell� Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Sua-nimisen miehen tytt�ren, |
|
otti h�net vaimokseen ja yhtyi h�neen. |
|
Nainen |
|
tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimekseen |
|
Er. |
|
Sitten nainen tuli j�lleen raskaaksi, |
|
synnytti pojan ja antoi h�nelle nimeksi Onan. |
|
Nainen synnytti viel� yhden pojan ja antoi |
|
h�nelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntym�n |
|
aikoihin Kesibiss�. |
|
Juuda otti esikoiselleen |
|
Erille vaimon nimelt� Tamar. |
|
Mutta Er, Juudan |
|
esikoinen, oli Herran silmiss� kelvoton, ja Herra |
|
antoi h�nen kuolla. |
|
Silloin Juuda sanoi Onanille: |
|
"Makaa veljesi lesken kanssa, t�yt� velvollisuutesi |
|
h�nen lankonaan ja her�t� eloon veljesi suku." |
|
Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidett�isi h�nen |
|
omanaan, ja aina kun h�n makasi k�lyns� kanssa, h�n |
|
antoi siemenens� menn� maahan, ettei antaisi j�lkel�isi� veljelleen. |
|
Herran silmiss� h�nen tekonsa |
|
oli paha, ja siksi Herra antoi h�nenkin kuolla. |
|
Juuda sanoi silloin mini�lleen Tamarille: "Muuta |
|
is�si taloon ja asu siell� lesken�, kunnes poikani |
|
Sela on kasvanut aikuiseksi." H�n n�et pelk�si, ett� |
|
Selakin kuolisi veljiens� tavoin. Ja Tamar asettui |
|
is�ns� taloon asumaan. |
|
Pitk�n ajan kuluttua kuoli Suan tyt�r, Juudan |
|
vaimo. Suruajan j�lkeen Juuda l�hti adullamilaisen |
|
yst�v�ns� Hiran kanssa Timnaan lampaiden |
|
keritsi�isiin. |
|
Kun Tamar sai tiet��, ett� h�nen |
|
appensa oli menossa Timnaan keritsem��n lampaitaan, |
|
h�n riisui leskenpukunsa, koristautui, peitti |
|
kasvonsa hunnulla ja istuutui Enaimin risteykseen |
|
Timnan tien varteen. H�n oli n�et huomannut, ettei |
|
h�nt� haluttu antaa Selalle vaimoksi, vaikka t�m� |
|
oli jo aikuinen. |
|
Juuda n�ki Tamarin ja luuli h�nt� portoksi, |
|
koska Tamar oli peitt�nyt kasvonsa. |
|
H�n poikkesi |
|
Tamarin luo tien sivuun ja sanoi: "Min� haluan maata |
|
kanssasi." H�n ei tiennyt, ett� nainen oli h�nen |
|
mini�ns�. Tamar kysyi: "Mit� annat minulle siit�, |
|
ett� saat maata kanssani?" |
|
Juuda vastasi: "Min� |
|
l�het�n sinulle vuohen laumastani." Tamar sanoi: |
|
"Hyv� on, kunhan annat minulle pantin siihen asti |
|
kun l�het�t sen." |
|
Juuda kysyi: "Mit� minun |
|
pit�isi antaa sinulle pantiksi?" Tamar vastasi: |
|
"Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on |
|
k�dess�si." Juuda antoi ne Tamarille ja makasi h�nen |
|
kanssaan, ja Tamar tuli h�nest� raskaaksi. |
|
Tamar |
|
l�hti pois, riisui huntunsa ja pukeutui taas |
|
leskenpukuunsa. |
|
Juuda l�hetti adullamilaisen yst�v�ns� Hiran |
|
viem��n vuohen naiselle saadakseen panttinsa |
|
takaisin, mutta t�m� ei l�yt�nyt naista. |
|
Hira |
|
kyseli paikkakunnan miehilt�: "Miss� on se |
|
pyh�kk�portto, joka istui Enaimin tienristeyksess�?" |
|
He vastasivat: "Ei t��ll� ole ollut mit��n |
|
pyh�kk�porttoa." |
|
Niin h�n palasi Juudan luo ja |
|
sanoi: "Min� en l�yt�nyt sit� naista, ja |
|
paikkakunnan miehetkin sanoivat, ettei siell� ole |
|
ollut mit��n pyh�kk�porttoa." |
|
Juuda sanoi: |
|
"Pit�k��n nainen sitten pantin, muuten joudumme |
|
suotta naurunalaisiksi. Min� olen yritt�nyt |
|
toimittaa h�nelle t�m�n vuohen, mutta sin� et ole |
|
pystynyt l�yt�m��n h�nt�." |
|
Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle tultiin |
|
kertomaan: "Sinun mini�si Tamar on harjoittanut |
|
haureutta ja viel�p� tullut haureudesta raskaaksi." |
|
Juuda sanoi: "Viek�� h�net poltettavaksi." |
|
Tamaria oltiin jo viem�ss�, kun h�n l�hetti apelleen sanan: "Min� olen |
|
raskaana siit� miehest�, jonka n�m� esineet ovat." Ja h�n k�ski viel� |
|
sanoa: "Katso, kenelle t�m� sinetti ja sen nauha sek� t�m� sauva |
|
kuuluvat." |
|
Juuda tunsi ne ja sanoi: "H�n |
|
on oikeassa. Min� tein h�nt� kohtaan v��rin, kun en |
|
antanut h�nt� pojalleni Selalle vaimoksi." Juuda ei |
|
en�� maannut Tamarin kanssa. |
|
Kun Tamarin piti synnytt��, k�vi ilmi, ett� |
|
h�nell� oli kohdussaan kaksoset. |
|
H�nen synnytt�ess��n toinen lapsista ty�nsi k�tens� ulos, ja |
|
k�til�vaimo sitoi lapsen k�teen kirkkaanpunaisen langan ja sanoi: |
|
"T�m� tuli ensimm�isen� ulos." |
|
Mutta |
|
lapsi veti k�tens� takaisin, ja ulos tulikin h�nen |
|
veljens�. K�til�vaimo sanoi: "Millaisen repe�m�n |
|
oletkaan saanut aikaan!" Siksi lapsi sai nimekseen |
|
Peres |
|
. |
|
Sitten syntyi h�nen veljens�, jolla oli |
|
kirkkaanpunainen lanka k�dess��n, ja h�n sai nimekseen Serah |
|
. |
|
Nimi Peres merkitsee 'repe�m�'. |
|
Nimi Serah merkitsee 'punertava'. |
|
Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptil�inen Potifar, |
|
faraon hoviherra ja henkivartijain p��llikk�, osti |
|
h�net ismaelilaisilta, jotka olivat h�net sinne |
|
tuoneet. |
|
Herra oli Joosefin kanssa, ja siksi |
|
h�nell� oli aina onni mukanaan. H�n asui egyptil�isen is�nt�ns� talossa, |
|
ja is�nt� huomasi, ett� |
|
Herra oli Joosefin kanssa ja antoi Joosefin onnistua |
|
kaikissa toimissaan. |
|
Joosef p��si Potifarin |
|
suosioon ja palveli h�nt� niin hyvin, ett� Potifar |
|
asetti h�net taloutensa hoitajaksi ja uskoi h�nen |
|
haltuunsa koko omaisuutensa. |
|
Kun Potifar oli m��r�nnyt Joosefin taloutensa ja |
|
kaiken omaisuutensa hoitajaksi, Herra siunasi h�nen |
|
taloaan Joosefin t�hden. Ja Herran siunaus n�kyi |
|
kaikessa, mit� Potifarilla oli, niin kotona kuin |
|
tiluksilla. |
|
Sen t�hden Potifar j�tti Joosefin |
|
hoitoon koko omaisuutensa eik� itse huolehtinut |
|
muusta kuin mit� h�n s�i. |
|
Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. |
|
Niinp� jonkin ajan kuluttua is�nn�n vaimo iski |
|
silm�ns� Joosefiin ja sanoi: "Makaa minun kanssani." |
|
Mutta Joosef kielt�ytyi ja sanoi is�nt�ns� |
|
vaimolle: "Is�nt�ni ei en�� v�lit� itse huolehtia |
|
mist��n, h�n on uskonut minun hoitooni kaiken |
|
omaisuutensa. |
|
Minulla on t�ss� talossa yht� |
|
paljon valtaa kuin h�nell�kin, eik� h�n ole |
|
kielt�nyt minulta mit��n paitsi sinut, koska olet |
|
h�nen vaimonsa. Kuinka min� siis voisin tehd� niin |
|
pahan teon ja rikkoa Jumalaa vastaan?" |
|
Ja vaikka |
|
nainen p�iv�st� toiseen houkutteli Joosefia, Joosef |
|
ei suostunut makaamaan eik� olemaan h�nen kanssaan. |
|
Er��n� p�iv�n�, kun Joosef taas tuli taloon |
|
tekem��n ty�t��n eik� ket��n talonv�keen kuuluvaa |
|
ollut paikalla, |
|
nainen tarttui Joosefin vaatteeseen ja sanoi: "Tule makaamaan kanssani." Silloin |
|
Joosef pakeni ulos, mutta h�nen pukunsa j�i naisen |
|
k�siin. |
|
Kun nainen n�ki, ett� Joosef oli |
|
j�tt�nyt pukunsa h�nen k�siins� ja paennut, |
|
h�n |
|
huusi talonsa palvelijoita ja sanoi: "Katsokaa! |
|
Potifar on tuonut t�nne heprealaisen miehen, joka |
|
nyt pit�� meit� pilkkanaan. H�n tuli minun luokseni |
|
ja halusi maata kanssani, mutta min� huusin kovaa, |
|
ja kun h�n kuuli minun kirkaisevan ja alkavan |
|
huutaa, h�n j�tti pukunsa t�h�n ja juoksi pakoon." |
|
Nainen piti Joosefin puvun siihen asti, kun |
|
h�nen miehens� palasi kotiin. |
|
H�n kertoi |
|
miehelleen samat asiat: "Tuo heprealainen orja, |
|
jonka olet tuonut meille, tuli minun luokseni |
|
h�p�ist�kseen minut, |
|
mutta kun min� kirkaisin ja |
|
rupesin huutamaan, h�n j�tti pukunsa minun viereeni |
|
ja juoksi pakoon." |
|
Kun is�nt� kuuli vaimonsa |
|
kertovan, mit� orja oli tehnyt, h�n raivostui. |
|
H�n otti Joosefin kiinni ja pani h�net |
|
vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja |
|
s�ilytettiin. |
|
Herra piti Joosefista huolta vankilassakin ja |
|
oli h�nen kanssaan, niin ett� h�n saavutti vankilan |
|
p��llik�n suosion. |
|
P��llikk� uskoi Joosefin valvontaan vankilan muut vangit, ja Joosef huolehti |
|
kaikesta, mit� siell� tehtiin. |
|
Eik� vankilan |
|
p��llikk� lainkaan valvonut Joosefin toimia, koska |
|
Joosef Herran avulla suoritti ne hyvin. Herra antoi |
|
Joosefin onnistua kaikessa. |
|
Viis. |
|
Jonkin ajan kuluttua tapahtui, ett� faraon, |
|
Egyptin kuninkaan, juomanlaskija ja leipuri |
|
rikkoivat herraansa vastaan. |
|
Silloin farao |
|
vihastui n�ihin kahteen hoviherraansa, |
|
ylijuomanlaskijaan ja ylileipuriin, |
|
ja toimitti |
|
heid�t henkivartijain p��llik�n vartioitaviksi, |
|
samaan vankilaan jossa Joosefkin oli. |
|
Henkivartijain p��llikk� m��r�si Joosefin |
|
huolehtimaan heist� ja palvelemaan heit�. Niin he |
|
olivat jonkin aikaa vankeudessa. |
|
Vankilassa ollessaan Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri |
|
n�kiv�t molemmat samana y�n� unta. Kumpikin n�ki eri unen, joka vaati |
|
oman selityksens�. |
|
Kun Joosef aamulla tuli heid�n luokseen, h�n |
|
tapasi heid�t alakuloisina. |
|
H�n kysyi n�ilt� |
|
faraon hovimiehilt�, jotka olivat vankeina h�nen |
|
kanssaan h�nen is�nt�ns� talossa: "Miksi te n�yt�tte |
|
t�n��n niin onnettomilta?" |
|
He vastasivat: "Olemme n�hneet unta, eik� t��ll� ole ket��n, joka |
|
selitt�isi unemme." Joosef sanoi: "Unien selitykset tulevat Jumalalta, |
|
mutta kertokaa kuitenkin unenne minulle." |
|
Ylijuomanlaskija kertoi unensa Joosefille sanoen: |
|
"N�in unta, ett� edess�ni oli viinik�ynn�s |
|
ja |
|
viinik�ynn�ksess� oli kolme haaraa. Tuskin se oli |
|
puhjennut lehteen, kun se jo kukki, ja ryp�leet |
|
kypsyiv�t sen tertuissa. |
|
Minulla oli k�dess�ni faraon malja, ja min� otin ryp�leit�, puristin |
|
niiden mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon k�teen." |
|
Joosef sanoi h�nelle: "T�m� on unesi |
|
selitys. Nuo kolme haaraa tarkoittavat kolmea p�iv��. |
|
Kolmen p�iv�n kuluttua farao ylent�� sinut |
|
ja palauttaa sinut entiseen asemaasi, ja sin� saat |
|
antaa maljan faraon k�teen niin kuin ennenkin, kun |
|
olit h�nen juomanlaskijansa. |
|
�l� unohda minua, |
|
kun sinun k�y hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu |
|
minusta faraolle ja auta minut pois t�st� talosta. |
|
Minut on n�et ry�stetty t�nne heprealaisten |
|
maasta, enk� ole t��ll�k��n tehnyt mit��n pahaa. |
|
Silti minut on heitetty t�h�n vankityrm��n." |
|
Kun ylileipuri kuuli, miten hyvin Joosef selitti |
|
unen, h�n sanoi: "Minun uneni oli t�llainen. Minulla |
|
oli p��ni p��ll� kolme korillista vehn�leipi�. |
|
Ylimm�ss� korissa oli kaikenlaisia leivonnaisia |
|
faraolle sy�t�v�ksi, mutta linnut s�iv�t ne korista |
|
p��ni p��lt�." |
|
Joosef sanoi: "T�m� on unesi |
|
selitys. Nuo kolme koria tarkoittavat kolmea p�iv��. |
|
Kolmen p�iv�n kuluttua farao ylent�� sinutkin: |
|
h�n ripustaa sinut hirsipuuhun, ja linnut sy�v�t |
|
sinun lihasi." |
|
Kolmantena p�iv�n� faraolla oli syntym�p�iv�, ja |
|
h�n j�rjesti pidot koko hovinsa v�elle. H�n ylensi |
|
ylijuomanlaskijan ja ylileipurin hovinsa n�hden: |
|
h�n palautti ylijuomanlaskijan entiseen |
|
asemaansa, niin ett� t�m� sai taas antaa maljan |
|
faraon k�teen, |
|
mutta ylileipurin h�n hirt�tti -juuri niin kuin Joosef oli selitt�nyt heid�n unensa. |
|
Mutta ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia, |
|
vaan unohti h�net. |
|
Pari vuotta my�hemmin farao n�ki unen. H�n seisoi |
|
Niilin rannalla. |
|
Yht�kki� Niilist� nousi |
|
seitsem�n kaunista ja lihavaa lehm��, ja ne j�iv�t |
|
sy�m��n kaislikkoon. |
|
Niiden j�lkeen Niilist� |
|
nousi viel� toiset seitsem�n lehm��, rumia ja |
|
laihoja, ja ne j�iv�t noiden toisten viereen Niilin |
|
rannalle. |
|
Ja rumat ja laihat lehm�t s�iv�t ne |
|
seitsem�n kaunista ja lihavaa lehm��. Siihen farao |
|
her�si. |
|
Sitten h�n nukahti uudestaan ja n�ki unta |
|
viel� toisen kerran. Samassa korressa kasvoi |
|
seitsem�n paksua ja kaunista t�hk��, |
|
mutta niiden |
|
j�lkeen puhkesi esiin seitsem�n ohutta, it�tuulen |
|
polttamaa t�hk��, |
|
ja ne nieliv�t ne seitsem�n |
|
paksua ja t�ytel�ist� t�hk��. Siihen farao her�si, |
|
ja h�n huomasi, ett� se oli ollut unta. |
|
Aamulla farao oli levottomalla mielell� ja |
|
kutsutti luokseen Egyptin kaikki enteidenselitt�j�t |
|
ja viisaat. H�n kertoi heille unensa, mutta kukaan |
|
ei osannut selitt�� niit� h�nelle. |
|
Silloin |
|
ylijuomanlaskija sanoi faraolle: "Minun t�ytyy nyt |
|
ottaa puheeksi rikkomukseni. |
|
Farao oli kerran |
|
vihastunut meihin palvelijoihinsa ja pani minut ja |
|
ylileipurin vankeuteen henkivartijain p��llik�n |
|
taloon. |
|
Siell� me molemmat n�imme er��n� y�n� |
|
unta, ja kummankin uni vaati oman selityksens�. |
|
Vankilassa meid�n kanssamme oli er�s |
|
heprealainen nuorukainen, henkivartijain p��llik�n |
|
orja. Me kerroimme h�nelle unemme, ja h�n selitti ne |
|
meille. |
|
Ja k�vi niin kuin h�n oli selitt�nyt: |
|
farao palautti minut entiseen asemaani, mutta |
|
leipurin h�n ripusti hirsipuuhun." |
|
Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. H�net |
|
haettiin kiireesti vankilasta, h�nen partansa ja |
|
hiuksensa ajeltiin, ja h�n sai ylleen uudet |
|
vaatteet. Sitten h�n tuli faraon luo. |
|
Farao |
|
sanoi Joosefille: "Min� olen n�hnyt unen, eik� |
|
kukaan osaa sit� selitt��, mutta minulle on |
|
kerrottu, ett� sin� pystyt selitt�m��n unen heti sen |
|
kuultuasi." |
|
Joosef vastasi: "Min� itse en pysty, |
|
mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan |
|
vastauksen." |
|
Farao kertoi Joosefille: "Min� n�in unta, ett� |
|
seisoin Niilin rannalla. |
|
Silloin Niilist� nousi |
|
seitsem�n lihavaa ja kaunista lehm��, ja ne j�iv�t |
|
sy�m��n kaislikkoon. |
|
Mutta niiden j�lkeen |
|
Niilist� nousi viel� seitsem�n muuta lehm��, jotka |
|
olivat niin kurjia, rumia ja laihoja, etten ole |
|
sellaisia n�hnyt koko Egyptin maassa. |
|
Nuo rumat |
|
ja laihat lehm�t s�iv�t ne seitsem�n ensimm�ist�, |
|
lihavaa lehm��. |
|
Mutta vaikka lihavat lehm�t |
|
katosivat niiden suihin, ei mist��n voinut huomata, |
|
ett� laihat olivat ahmineet ne sis��ns�, sill� ne |
|
n�yttiv�t yht� laihoilta ja rumilta kuin ennenkin. |
|
Siihen min� her�sin. |
|
Sitten n�in taas unta. |
|
Seitsem�n t�ytel�ist� ja kaunista t�hk�� kasvoi |
|
samassa korressa. |
|
Mutta niiden j�lkeen puhkesi |
|
esiin seitsem�n kuivettunutta, ohutta ja it�tuulen |
|
polttamaa t�hk��. |
|
Ja n�m� ohuet t�hk�t nieliv�t |
|
ne seitsem�n kaunista t�hk��. Min� olen kertonut |
|
uneni enteidenselitt�jille, mutta kukaan ei osaa |
|
sanoa minulle, mit� ne merkitsev�t." |
|
Joosef sanoi faraolle: |
|
"Faraon unet tarkoittavat samaa. Jumala on kertonut |
|
faraolle, mit� h�n aikoo tehd�. |
|
Nuo seitsem�n kaunista lehm�� tarkoittavat seitsem�� vuotta, ja ne |
|
seitsem�n kaunista t�hk�� tarkoittavat samoin seitsem�� |
|
vuotta. Molempien unien merkitys on sama. |
|
Ne seitsem�n laihaa ja rumaa lehm��, jotka |
|
nousivat niiden kauniiden j�lkeen, merkitsev�t |
|
seitsem�� vuotta, ja samoin ne seitsem�n tyhj�� ja |
|
it�tuulen polttamaa t�hk�� merkitsev�t seitsem�� |
|
n�lk�vuotta. |
|
Kun sanoin, ett� Jumala on |
|
n�ytt�nyt faraolle, mit� h�n aikoo tehd�, tarkoitin |
|
t�t�: |
|
Seuraavat seitsem�n vuotta ovat suuren |
|
ylt�kyll�isyyden aikaa koko Egyptin maassa, |
|
mutta niit� seuraa seitsem�n niin kovaa |
|
n�lk�vuotta, ett� koko tuo ylt�kyll�isyys j�� |
|
Egyptiss� unohduksiin. N�l�nh�t� ulottuu yli koko |
|
maan, |
|
eik� ruoan runsaudesta ole maassa en�� |
|
tietoakaan, sill� tuo n�l�nh�t� tulee olemaan hyvin |
|
ankara. |
|
Faraon unen toistuminen taas merkitsee |
|
sit�, ett� Jumala on asian varmasti p��tt�nyt ja |
|
panee sen pian t�yt�nt��n. |
|
"Siksi faraon tulisi nyt valita viisas ja |
|
taitava mies Egyptin k�skynhaltijaksi. |
|
Faraon |
|
tulisi my�s asettaa maahan virkamiehi�, jotka |
|
ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niin� |
|
seitsem�n� viljavana vuotena. |
|
Heid�n tulee koota |
|
noina tulevina hyvin� vuosina talteen kaikkea |
|
sy�t�v�� ja varastoida faraon valvonnassa viljaa |
|
varmaan talteen kaupunkeihin. |
|
T�m� vilja olkoon |
|
maassa varalla niiksi seitsem�ksi n�lk�vuodeksi, |
|
jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu |
|
n�l�nh�d�n vuoksi perikatoon." |
|
N�m� sanat miellyttiv�t faraota ja h�nen hovinsa |
|
miehi�, |
|
ja farao sanoi heille: "Voisimmeko |
|
l�yt�� toista h�nen veroistaan miest�! H�ness� asuu |
|
Jumalan henki!" |
|
Joosefille h�n sanoi: "Koska |
|
Jumala on t�m�n kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi |
|
olla toista niin viisasta ja taitavaa miest� kuin |
|
sin�. |
|
Sin� saat hallita minun valtakuntaani, ja |
|
koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain |
|
valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi." |
|
Farao sanoi viel� Joosefille: "N�in min� asetan |
|
sinut hallitsemaan koko Egypti�." |
|
Ja farao otti |
|
sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin |
|
sormeen, puki h�net vaatteisiin, jotka olivat |
|
hienointa pellavaa, ja ripusti h�nen kaulaansa |
|
kultak��dyt. |
|
H�n antoi Joosefin ajaa toiseksi |
|
parhailla vaunuillaan, ja Joosefin edell� huudettiin: "Abrek!" |
|
N�in h�nest� tehtiin koko Egyptin |
|
k�skynhaltija. |
|
Ja farao sanoi Joosefille: "Min� |
|
olen farao, mutta ilman sinun lupaasi �lk��n kukaan |
|
koko Egyptin maassa ryhtyk� mihink��n." |
|
Farao |
|
antoi Joosefille nimeksi Safenat-Paneah ja antoi |
|
h�nelle vaimoksi Onin |
|
papin Poti-Feran tytt�ren |
|
Asenatin. Joosefin valta ulottui yli koko Egyptin. |
|
Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, |
|
Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef l�hti |
|
faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptiss�. |
|
Ja |
|
maa tuotti seitsem�n� ylt�kyll�isyyden vuotena viljaa ylen m��rin. |
|
N�iden Egyptin seitsem�n hyv�n |
|
vuoden aikana Joosef ker�si kaikkea sy�t�v�� ja |
|
talletti sen kaupunkeihin. H�n varastoi kaupunkeihin |
|
kaiken viljan, jonka ymp�rist�n pellot tuottivat. |
|
H�n varastoi viljaa niin suunnattomat m��r�t, |
|
ett� lopulta sit� oli kuin hiekkaa meren rannalla |
|
eik� sen m��r�� en�� voitu mitata. |
|
Joosefille syntyi ennen ensimm�isen n�lk�vuoden |
|
tuloa kaksi poikaa. Heid�n �itins� oli Asenat, Onin |
|
papin Poti-Feran tyt�r. |
|
Esikoiselleen Joosef |
|
antoi nimeksi Manasse sanoen: "Jumala on saanut |
|
minut unohtamaan |
|
kaikki vaivani ja is�ni kodin." |
|
Toiselle pojalleen h�n antoi nimeksi Efraim |
|
sanoen: "Jumala on tehnyt minut hedelm�lliseksi |
|
maassa, jossa olen joutunut niin paljon k�rsim��n." |
|
Kun Egyptin seitsem�n ylt�kyll�isyyden vuotta |
|
olivat kuluneet, |
|
alkoi seitsem�n n�lk�vuoden |
|
aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli |
|
kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli |
|
tallella sy�t�v��. |
|
Kun n�lk� alkoi vaivata koko |
|
Egypti� ja kansa huusi faraolta leip��, t�m� sanoi |
|
egyptil�isille: "Menk�� Joosefin luo ja tehk�� niin |
|
kuin h�n k�skee." |
|
Kun n�lk� jo vallitsi koko |
|
maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa |
|
egyptil�isille. N�l�nh�t� oli Egyptiss� ankara. |
|
My�s muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo |
|
viljaa ostamaan, sill� kaikkialla vallitsi kova |
|
n�lk�. |
|
; 1. Makk. |
|
Sana abrek merkitsee luultavasti 'antakaa tiet�!' tai |
|
'polvillenne!'. |
|
Onin kaupunki tunnetaan nykyisin nimell� Heliopolis. |
|
Nimi Manasse merkitsee 'h�n saa unohtamaan'. |
|
Nimi Efraim muistuttaa heprean sanaa hifra 'h�n on tehnyt hedelm�lliseksi'. |
|
Kun Jaakob kuuli, ett� Egyptist� sai viljaa, h�n |
|
sanoi pojilleen: "Mit� te siin� vain katsotte toisianne? |
|
Olen kuullut, ett� Egyptiss� on viljaa. |
|
Menk�� sinne ja ostakaa meille sielt� viljaa, ett� |
|
pysyisimme hengiss� emmek� menehtyisi." |
|
Niin kymmenen Joosefin velje� l�hti ostamaan viljaa Egyptist�. |
|
Mutta Benjaminia, Joosefin t�ysvelje�, Jaakob |
|
ei p��st�nyt toisten mukaan, sill� h�n pelk�si, ett� |
|
Benjaminille voisi sattua jotakin. |
|
Jaakobin pojat l�htiv�t yhdess� muiden Egyptiin |
|
menij�iden kanssa viljaa ostamaan, sill� |
|
Kanaaninmaassa vallitsi n�l�nh�t�. |
|
Joosef, joka |
|
oli Egyptin k�skynhaltijana, myi viljaa kaikille |
|
ihmisille. Niin my�s Joosefin veljet tulivat h�nen |
|
eteens� ja lankesivat kasvoilleen maahan. |
|
N�hdess��n veljens� Joosef tunsi heid�t, mutta ei |
|
ollut tuntevinaan. H�n puhutteli heit� ankarasti ja |
|
kysyi: "Mist� te tulette?" He vastasivat: "Olemme |
|
tulleet Kanaaninmaasta t�nne ruokaa ostamaan." |
|
Vaikka Joosef tunsi veljens�, he eiv�t tunteneet |
|
h�nt�. |
|
Silloin Joosef muisti unet, jotka h�n oli n�hnyt heist�. H�n sanoi: |
|
"Vakoojia te olette! Olette vain tulleet katsomaan, mist� maahan olisi |
|
helpointa tunkeutua." |
|
He vastasivat: "Emme |
|
suinkaan, herra! Me, sinun palvelijasi, olemme |
|
tulleet ostamaan ruokaa. |
|
Olemme kaikki saman |
|
miehen poikia, rehellist� v�ke� emmek� mit��n |
|
vakoojia." |
|
Mutta Joosef sanoi: "Viel� mit�! Te |
|
olette tulleet katsomaan, mist� maahan voisi |
|
tunkeutua." |
|
He sanoivat: "Meit�, sinun |
|
palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljest�, |
|
kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin |
|
j�i is�mme luo, ja yht� ei en�� ole." |
|
Joosef |
|
sanoi: "Aivan kuten sanoin, vakoojia te olette. |
|
Ja n�in teid�t tutkitaan: ellei nuorin veljenne |
|
tule t�nne, te ette p��se l�htem��n t��lt�, niin |
|
totta kuin farao el��! |
|
L�hett�k�� yksi |
|
joukostanne hakemaan velje�nne, te muut j��tte t�nne |
|
vankeuteen. Sittenh�n n�hd��n, oletteko puhuneet |
|
totta. Ellette n�in tee, te olette vakoojia, niin |
|
totta kuin farao el��!" |
|
Ja h�n heit�tti heid�t |
|
vankilaan kolmeksi p�iv�ksi. |
|
Kolmantena p�iv�n� Joosef sanoi heille: "Tehk�� |
|
kuten sanon, niin saatte pit�� henkenne, sill� min� |
|
olen Jumalaa pelk��v� mies. |
|
Voitte osoittaa rehellisyytenne n�in: Yksi teist� j�� t�nne vankilaan. |
|
Te muut saatte menn� ja vied� ostamanne viljan |
|
n�lk�� n�keville perheillenne. |
|
Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. N�in osoitatte |
|
puhuneenne totta, eik� teid�n tarvitse kuolla." |
|
Veljet suostuivat t�h�n |
|
ja sanoivat toisilleen: |
|
"Me olemme todellakin ansainneet rangaistuksen |
|
siit�, mit� teimme veljellemme. Me n�imme h�nen |
|
h�t�ns�, kun h�n rukoili meilt� armoa, mutta emme |
|
kuunnelleet h�nt�. Siksi me nyt olemme ahdingossa." |
|
Ruuben sanoi heille: "Min�h�n kielsin teit� |
|
tekem�st� pojalle pahaa, mutta te ette kuunnelleet. |
|
Nyt joudumme tilille h�nen kuolemastaan." |
|
Mutta |
|
he eiv�t tienneet, ett� Joosef ymm�rsi heid�n |
|
puheensa, sill� h�n puhui heille tulkin |
|
v�lityksell�. |
|
Joosef poistui heid�n luotaan ja |
|
itki. Palattuaan h�n puhui viel� heid�n kanssaan, |
|
otti sitten Simeonin heid�n joukostaan ja vangitutti |
|
h�net heid�n n�htens�. |
|
Joosef k�ski palvelijoittensa t�ytt�� heid�n |
|
s�kkins� viljalla, panna kullekin s�kkiin h�nen |
|
maksamansa hopean ja antaa heille ev�st� matkaa |
|
varten. |
|
He kuormasivat ostamansa viljan aasien |
|
selk��n ja l�htiv�t kotimatkalle. |
|
Y�pymispaikassa yksi heist� avasi s�kkins� |
|
antaakseen viljaa aasilleen ja l�ysikin s�kin suulta |
|
hopeansa. |
|
H�n sanoi veljilleen: "Min� olen |
|
saanut hopeani takaisin, se on p��llimm�isen� minun |
|
s�kiss�ni!" Silloin he katsoivat toisiaan |
|
pel�stynein� ja vavisten ja sanoivat: "Mit� Jumala |
|
onkaan tehnyt meille?" |
|
Tultuaan is�ns� Jaakobin luo Kanaaninmaahan veljekset kertoivat |
|
h�nelle kaiken, mit� heille oli tapahtunut, ja sanoivat: |
|
"Se mies, joka on maan |
|
valtiaana, puhui meille ankarasti ja v�itti meid�n |
|
vakoilevan maata. |
|
Me sanoimme h�nelle: 'Me |
|
olemme rehellist� v�ke� emmek� mit��n vakoojia. |
|
Meit� on ollut kaksitoista veljest�, kaikki |
|
saman is�n poikia. Yht� ei en�� ole, ja nuorin j�i |
|
is�mme luo Kanaaninmaahan.' |
|
Silloin se mies, |
|
maan valtias, sanoi meille: 'T�ll� tavoin min� saan |
|
tiet��, oletteko rehellisi�: j�tt�k�� yksi |
|
joukostanne luokseni, ottakaa mukaanne viljaa n�lk�� |
|
n�keville perheillenne |
|
ja menk�� hakemaan t�nne |
|
nuorin veljenne, niin min� uskon, ettette ole |
|
vakoojia, vaan rehellist� v�ke�. Silloin annan |
|
teille takaisin t�nne j��v�n veljenne, ja te saatte |
|
vapaasti liikkua maassa.'" |
|
Kun he sitten avasivat s�kkins�, jokainen l�ysi |
|
s�kist��n oman hopeansa, ja hopean n�hdess��n he ja |
|
heid�n is�ns� pel�styiv�t. |
|
Heid�n is�ns� Jaakob |
|
sanoi: "Te olette vieneet minulta lapseni! Joosefia |
|
ei en�� ole, Simeonia ei en�� ole, ja nyt aiotte |
|
vied� viel� Benjaminin! Minun el�m�ni on pelkk�� |
|
surkeutta!" |
|
Silloin Ruuben sanoi is�lleen: "Saat vaikka tappaa minun kaksi |
|
poikaani, ellen tuo Benjaminia takaisin luoksesi! Anna h�net minun |
|
huostaani, min� kyll� tuon h�net sinulle takaisin." |
|
Mutta Jaakob sanoi: "Minun poikani ei l�hde teid�n mukaanne. H�nen oma |
|
veljens� on kuollut, ja vain h�n on en�� j�ljell�. Jos h�nen k�y |
|
huonosti matkalla, suru murtaa minut, ja niin te sy�ksette harmaap��n |
|
is�nne tuonelaan." |
|
N�l�nh�t� oli Kanaaninmaassa kova. |
|
Kun |
|
Egyptist� tuotu vilja oli loppunut, Jaakob sanoi |
|
pojilleen: "L�htek�� j�lleen ostamaan meille v�h�n |
|
sy�t�v��." |
|
Juuda vastasi: "Se mies antoi meille |
|
ankaran m��r�yksen, ettemme saa astua h�nen eteens�, |
|
ellei veljemme ole mukanamme. |
|
Me l�hdemme kyll� |
|
Egyptiin ostamaan sinulle sy�t�v��, jos annat |
|
veljemme tulla mukaan, |
|
mutta jos et aio p��st�� |
|
h�nt�, me emme l�hde sinne, sill� se mies sanoi |
|
meille: 'Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne |
|
ole mukananne.'" |
|
Is� sanoi: "Miksi te onnettomat |
|
menitte kertomaan h�nelle, ett� teill� on viel� yksi |
|
veli?" |
|
He vastasivat: "Se mies uteli kaikenlaista |
|
meist� ja suvustamme ja kysyi: 'Viel�k� is�nne el��? |
|
Onko teill� viel� muita velji�?' Me kerroimme |
|
h�nelle niin kuin asiat ovat. Mist� me saatoimme |
|
tiet��, ett� h�n k�skisi meid�n vied� sinne |
|
Benjaminin?" |
|
Juuda sanoi is�lleen Israelille: "P��st� poika |
|
minun mukaani, niin me l�hdemme matkaan. Vain sill� |
|
tavoin me voimme kaikki pysy� hengiss�, me sek� |
|
vaimomme ja lapsemme. |
|
Min� otan itse vastatakseni |
|
h�nest�, minut voit vaatia tilille h�nen hengest��n. |
|
Jos en tuo h�nt� takaisin t�nne sinun luoksesi, min� |
|
olen aina oleva sinun edess�si syyllinen. |
|
Jollemme olisi n�in vitkastelleet, olisimme |
|
ehtineet k�yd� siell� jo kaksikin kertaa." |
|
Heid�n is�ns� Israel sanoi: "Tehk�� sitten niin, mutta ottakaa |
|
s�kkeihinne t�m�n maan parhaita tuotteita ja viek�� ne sille miehelle: |
|
hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, |
|
pistaasip�hkin�it� ja manteleita. |
|
Ottakaa mukaanne kaksinkertainen m��r� hopeaa, niin ett� voitte palauttaa |
|
sen hopean, joka oli pantu s�kkienne suulle. Ehk� se |
|
oli joutunut sinne vahingossa. |
|
Ottakaa siis veljenne mukaan ja menk�� takaisin. |
|
Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teit�, kun joudutte sen miehen eteen, |
|
niin ett� h�n p��st�� Simeonin ja my�s Benjaminin l�htem��n |
|
kanssanne. Mutta jos minun t�ytyy menett�� lapseni, k�yk��n sitten |
|
niin." |
|
Miehet kokosivat lahjansa, ottivat kaksinkertaisen m��r�n hopeaa ja |
|
l�htiv�t Egyptiin Benjamin mukanaan. Siell� he astuivat Joosefin |
|
eteen. |
|
Joosef n�ki Benjaminin heid�n joukossaan ja |
|
sanoi taloutensa hoitajalle: "Vie nuo miehet minun |
|
talooni, ota karjasta teuras ja valmista se ruoaksi, |
|
sill� he aterioivat p�iv�ll� minun kanssani." |
|
Mies teki niin kuin Joosef oli k�skenyt. |
|
Kun veljet huomasivat, ett� heit� vietiin Joosefin taloon, he |
|
pel�styiv�t ja sanoivat: "Meid�t on varmaan tuotu t�nne sen hopean |
|
takia, joka viime kerralla oli joutunut takaisin s�kkeihimme, ja nyt |
|
he kai hy�kk��v�t kimppuumme, ottavat meid�t orjiksi ja viev�t |
|
aasimme." |
|
Kun tultiin talon portille, he meniv�t Joosefin |
|
taloutta hoitavan miehen luo ja sanoivat h�nelle: |
|
"Suo anteeksi, ett� vaivaamme sinua, herra. Me |
|
olemme k�yneet t��ll� kerran aikaisemminkin viljaa |
|
ostamassa, |
|
ja kun tulimme y�pymispaikkaan ja |
|
avasimme s�kkimme, jokainen meist� l�ysi hopeansa |
|
t�ysim��r�isen� s�kkins� suulta. Sen me olemme nyt |
|
tuoneet takaisin, |
|
ja meill� on viel� lis�� |
|
hopeaa viljan ostamista varten. Emme tied�, kuka oli |
|
pannut hopean s�kkeihimme." |
|
Taloudenhoitaja |
|
vastasi: "Olkaa rauhassa, �lk�� pel�tk�. Teid�n |
|
Jumalanne ja is�nne Jumala on pannut aarteen |
|
s�kkeihinne. Teid�n hopeanne min� olen jo saanut." |
|
Ja h�n toi Simeonin heid�n luokseen. |
|
Sitten mies vei heid�t sis�lle taloon, toi |
|
heille vett�, ett� he saivat pest� matkan p�lyt |
|
jaloistaan, ja antoi rehua heid�n aaseilleen. |
|
Odottaessaan Joosefia, jonka piti saapua |
|
keskip�iv�ll�, he ottivat esiin lahjansa, sill� he |
|
olivat kuulleet, ett� he saisivat aterioida siell�. |
|
Kun Joosef tuli taloon, he veiv�t h�nelle lahjat |
|
ja lankesivat maahan h�nen eteens�. |
|
Joosef |
|
tervehti heit� ja kysyi: "Mit� kuuluu vanhalle |
|
is�llenne, josta kerroitte minulle? El��k� h�n viel�?" |
|
He vastasivat: "Is�llemme, sinun |
|
palvelijallesi, kuuluu hyv��. H�n on edelleenkin |
|
elossa." Ja he polvistuivat ja heitt�ytyiv�t |
|
kasvoilleen. |
|
Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman �itins� |
|
pojan, h�n kysyi: "T�m�k� on nuorin veljenne, josta |
|
minulle puhuitte?" Ja h�n sanoi: "Jumala siunatkoon |
|
sinua, poika!" |
|
Sitten Joosef poistui kiireesti, |
|
sill� n�hdess��n veljens� Benjaminin h�n liikuttui |
|
niin, ett� h�nen oli vaikea pid�tt�� itkuaan. H�n |
|
meni sis�huoneeseen ja itki siell�. |
|
Pesty��n kasvonsa h�n tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja |
|
sanoi: "Tuokaa ruoka sis��n." |
|
Ja ruokaa tuotiin erikseen h�nelle, erikseen veljille ja erikseen |
|
niille egyptil�isille, jotka s�iv�t h�nen luonaan, sill� egyptil�iset |
|
eiv�t aterioi heprealaisten kanssa; se on egyptil�isist� sopimatonta. |
|
Veljet |
|
sijoitettiin istumaan Joosefia vastap��t�, |
|
ik�j�rjestyksess�, vanhin ensimm�iselle sijalle ja |
|
nuorin viimeiselle. Veljekset katselivat ihmeiss��n |
|
toisiaan. |
|
Kun sitten Joosef jakoi heille omista |
|
ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niit� |
|
viisi kertaa enemm�n kuin muut veljet. Ja he joivat |
|
kaikki yhdess� ja humaltuivat. |
|
Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: "Pane noiden miesten s�kkeihin |
|
sy�t�v�� niin paljon kuin he pystyv�t kuljettamaan ja pane kunkin |
|
miehen hopea h�nen s�kkins� suuhun. |
|
Mutta nuorimman miehen s�kin |
|
suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja |
|
lis�ksi se hopea, joka h�nell� oli viljan ostoa |
|
varten." Ja mies teki niin kuin Joosef oli k�skenyt. |
|
Aamunkoitteessa miesten annettiin l�hte� matkaan |
|
aaseineen. |
|
Mutta kun he olivat ehtineet vasta |
|
v�h�n matkan p��h�n kaupungista, Joosef sanoi |
|
taloutensa hoitajalle: "L�hde noiden miesten per��n, |
|
ja kun tavoitat heid�t, sano heille: 'Miksi olette |
|
palkinneet hyv�n pahalla? |
|
Teill�h�n on mukananne |
|
se malja, josta herrani juo ja jonka avulla h�n |
|
n�kee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette tehneet!'" |
|
Kun mies tavoitti heid�t, h�n sanoi heille niin |
|
kuin oli k�sketty. |
|
He vastasivat: "Miksi sin� |
|
puhut noin, herra? Eih�n meille tulisi mieleenk��n, |
|
ett� tekisimme mit��n sellaista! |
|
Sen hopeankin, |
|
jonka aikaisemmin l�ysimme s�kkiemme suusta, me |
|
toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me |
|
siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa is�nt�si |
|
talosta? |
|
Jos malja l�ytyy joltakulta meist�, h�n |
|
olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme |
|
orjia!" |
|
Mies sanoi: "Puhukaa mit� puhutte, mutta jos malja joltakulta l�ytyy, |
|
h�n joutuu minun orjakseni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta." |
|
Veljekset laskivat s�kkins� kiireesti maahan ja |
|
avasivat ne. |
|
Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta |
|
veljest� ja lopettaen nuorimpaan, ja malja l�ytyi |
|
Benjaminin s�kist�. |
|
Silloin veljekset rep�isiv�t |
|
vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa |
|
selk��n ja palasivat kaupunkiin. |
|
Niin Juuda ja h�nen veljens� meniv�t Joosefin |
|
taloon, jossa t�m� odotti heit�, ja he heitt�ytyiv�t |
|
kasvoilleen maahan. |
|
Joosef sanoi heille: "Mit� |
|
olettekaan tehneet! Olisihan teid�n pit�nyt tiet��, |
|
ett� minunlaiseni mies n�kee salatutkin asiat." |
|
Juuda vastasi: "Mit� voisimme en�� sanoa |
|
sinulle, herramme? Mit� puhuisimme ja miten voisimme |
|
todistaa syytt�myytemme? Jumala on osoittanut meid�t |
|
syyllisiksi, ja sen t�hden me olemme nyt kaikki |
|
sinun orjiasi, se jolta malja l�ytyi ja yht� lailla |
|
me kaikki muut." |
|
Mutta Joosef sanoi: "Se ei k�y! |
|
Vain se mies, jolta malja l�ytyi, olkoon minun |
|
orjani, ja te muut saatte rauhassa palata is�nne |
|
luo." |
|
Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: |
|
"Anna anteeksi, herra, ett� rohkenen puhua muutaman |
|
sanan. �l� vihastu minuun -- sin�, joka olet kuin |
|
farao. |
|
Sin� itse kysyit meilt�: 'Onko teill� |
|
is�� tai velje�?' |
|
Ja me sanoimme sinulle: |
|
'Meill� on vanha is�, ja h�nell� on nuori poika, |
|
joka on syntynyt h�nen vanhoilla p�ivill��n. Pojan |
|
oma veli on kuollut, h�n on �itins� lapsista ainoana |
|
j�ljell� ja is�llemme hyvin rakas.' |
|
Sin� sanoit |
|
meille: 'Tuokaa h�net t�nne minun luokseni, ett� |
|
saan n�hd� h�net omin silmin.' |
|
Ja me sanoimme |
|
sinulle: 'Poika ei voi l�hte� is�ns� luota, sill� |
|
jos h�n l�htee, is� kuolee.' |
|
Silloin sin� sanoit |
|
meille: 'Jos nuorin veljenne ei tule t�nne teid�n |
|
mukananne, ette saa en�� astua minun eteeni.' |
|
"Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme is�llemme, sinun |
|
palvelijallesi, mit� olit sanonut. |
|
Kun |
|
h�n sitten kerran sanoi: 'L�htek�� j�lleen ostamaan |
|
meille v�h�n sy�t�v��', |
|
me vastasimme: 'Emme voi |
|
menn� sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. |
|
Ilman h�nt� emme voi astua sen miehen eteen.' |
|
Niin is�mme sanoi meille: 'Tied�tteh�n, ett� |
|
vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. |
|
Toinen |
|
heist� l�hti luotani, ja min� luulen, ett� h�net on |
|
peto raadellut, sill� en ole sen koommin n�hnyt |
|
h�nt�. |
|
Jos te nyt viette t�m�n toisenkin pois |
|
luotani ja h�nelle sattuu onnettomuus, te sy�ksette |
|
minut, harmaap��n, murheen murtamana tuonelaan.' |
|
"Jos min� nyt palaan is�ni luo ja h�n n�kee, |
|
ettei minulla ole mukanani t�t� poikaa, johon h�n on |
|
koko syd�mest��n kiintynyt, |
|
niin suru vie h�net |
|
hautaan. Silloin me olemme sy�sseet vanhan is�mme |
|
tuonelaan. |
|
Min�, sinun palvelijasi, olen mennyt |
|
is�lleni takuuseen pojasta ja sanonut h�nelle: 'Jos |
|
en tuo h�nt� sinun luoksesi, olen ikuisesti syyllinen sinun edess�si.' |
|
Salli siis minun j��d� |
|
pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan |
|
menn� kotiin veljiens� mukana. |
|
Kuinka min� |
|
voisin menn� is�ni luo ilman h�nt�? En voisi |
|
katsella sit� murhetta, joka tulee is�ni osaksi." |
|
Nyt Joosef ei en�� jaksanut hillit� itse��n. |
|
Koska paikalla oli paljon palvelusv�ke�, h�n huusi: |
|
"Pois t��lt� kaikki!" Niinp� ket��n vierasta ei |
|
ollut l�sn�, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka h�n |
|
oli. |
|
H�n puhkesi itkem��n niin suureen ��neen, |
|
ett� egyptil�iset faraon hovia my�ten kuulivat sen. |
|
Joosef sanoi veljilleen: "Min� olen Joosef. |
|
Viel�k� is�ni el��?" Mutta h�nen veljens� eiv�t |
|
tyrmistykselt��n kyenneet vastaamaan h�nelle mit��n. |
|
Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa t�nne minun |
|
luokseni." He astuivat l�hemm�ksi, ja h�n sanoi: |
|
"Min� olen Joosef, teid�n veljenne, jonka te myitte |
|
Egyptiin. |
|
Mutta �lk�� olko murheissanne �lk��k� |
|
syytt�k� itse�nne siit�, ett� olette myyneet minut |
|
t�nne, sill� Jumala l�hetti minut teid�n edell�nne |
|
pelastamaan ihmishenki�. |
|
N�lk� on nyt jo kaksi |
|
vuotta vallinnut kaikkialla, ja edess� on viel� |
|
viisi vuotta, joina ei kynnet� peltoa eik� korjata |
|
satoa. |
|
Mutta Jumala l�hetti minut teid�n edell�nne, jotta te j�isitte eloon |
|
ja teid�n sukunne s�ilyisi maan p��ll� ja monet pelastuisivat. |
|
Te ette |
|
siis l�hett�neet minua t�nne, vaan Jumala, ja h�n |
|
asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko h�nen |
|
valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. |
|
"Menk�� nyt kiireesti is�ni luo ja sanokaa h�nelle: 'N�in sanoo |
|
poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule |
|
viipym�tt� t�nne minun luokseni, |
|
niin saatte asua minun l�hell�ni Gosenin maakunnassa, sin�, poikasi ja |
|
heid�n lapsensa. Te saatte tuoda t�nne lampaanne, vuohenne, |
|
nautakarjanne ja kaiken muun teille kuuluvan. |
|
Min� huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sin� eik� sinun |
|
perheesi tai kukaan muukaan v�est�si j�� puutteeseen, sill� |
|
n�lk�vuosia on viel� viisi j�ljell�.' |
|
N�etteh�n omin silmin, ja veljeni Benjamin |
|
n�kee, ett� min� itse puhun teille. |
|
Kertokaa |
|
viel� is�lleni, miten korkeassa asemassa min� olen |
|
Egyptiss� ja mit� kaikkea olette n�hneet, ja tuokaa |
|
is� kiireesti t�nne." |
|
Sitten Joosef lankesi veljens� Benjaminin |
|
kaulaan ja puhkesi itkuun, ja my�s Benjamin syleili |
|
h�nt� ja itki. |
|
Ja Joosef suuteli ja syleili |
|
itkien kaikkia velji��n. Sen j�lkeen h�nen veljens� |
|
puhelivat pitk��n h�nen kanssaan. |
|
Kun tieto Joosefin veljien saapumisesta tuli |
|
faraon hoviin, se oli mieleen faraolle ja h�nen |
|
hovimiehilleen. |
|
Farao sanoi Joosefille: "Sano |
|
veljillesi n�in: 'Kuormatkaa juhtanne ja l�htek�� |
|
Kanaaninmaahan. |
|
Tuokaa sielt� is�nne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin min� annan teille |
|
parasta, mit� Egyptist� l�ytyy, ja te saatte yllin |
|
kyllin nauttia maan antimista.' |
|
Saat my�s sanoa |
|
heille n�in: 'Ottakaa Egyptist� vaunuja mukaanne |
|
vaimojanne ja lapsianne varten, k�yk�� hakemassa |
|
is�nne ja palatkaa t�nne. |
|
�lk�� olko huolissanne |
|
tavaroista, sill� teille kuuluu kaikki, mik� Egyptiss� on parasta.'" |
|
Jaakobin pojat tekiv�t niin, ja Joosef antoi |
|
heille vaunuja faraon lupauksen mukaisesti sek� |
|
ev�st� matkaa varten. |
|
H�n antoi heille kaikille |
|
uudet juhlavaatteet, mutta Benjaminille h�n antoi |
|
kolmesataa sekeli� hopeaa ja viisi uutta pukua. |
|
Lis�ksi h�n l�hetti is�lleen kymmenen Egyptin |
|
parhailla tuotteilla kuormattua aasia sek� kymmenen |
|
aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leip�� ja |
|
muuta matkaev�st�. |
|
Sitten h�n p��sti veljens� |
|
l�htem��n ja sanoi heille: "�lk�� riidelk� matkalla." |
|
Joosefin veljet l�htiv�t Egyptist� ja saapuivat |
|
Kanaaninmaahan is�ns� Jaakobin luo. |
|
He kertoivat |
|
h�nelle: "Joosef on elossa! H�n on koko Egyptin maan |
|
valtias!" Mutta Jaakobin mieli oli turtunut eik� h�n |
|
uskonut heit�. |
|
Vasta kun he kertoivat kaiken, |
|
mit� Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob n�ki |
|
vaunut, jotka Joosef oli l�hett�nyt h�nt� hakemaan, |
|
h�nen henkens� elpyi. |
|
H�n sanoi: "Se on |
|
sittenkin totta! Poikani Joosef el��! Min� l�hden |
|
Egyptiin, ett� saan n�hd� h�net ennen kuin kuolen." |
|
Niin Israel l�hti liikkeelle ja otti mukaan kaiken v�kens� ja |
|
omaisuutensa. Kun h�n saapui Beersebaan, h�n uhrasi teurasuhreja |
|
is�ns� Iisakin Jumalalle. |
|
Y�ll� Jumala sanoi Israelille n�yss�: |
|
"Jaakob, Jaakob!" H�n vastasi: "T�ss� olen." |
|
Jumala sanoi: "Min� olen Jumala, is�si Jumala. |
|
�l� pelk�� l�hte� Egyptiin, min� teen sinusta siell� |
|
suuren kansan. |
|
Min� itse tulen sinun mukanasi |
|
Egyptiin ja tuon sinut sielt� my�s takaisin. Ja |
|
Joosef on painava sinun silm�si kiinni." |
|
Jaakob l�hti Beersebasta, ja h�nen poikansa |
|
kuljettivat h�net sek� lapsensa ja vaimonsa Egyptiin |
|
niill� vaunuilla, jotka farao oli l�hett�nyt noutamaan h�nt�. |
|
He ottivat karjansa ja kaiken muun omaisuutensa, jonka olivat |
|
Kanaaninmaassa hankkineet, ja niin Jaakob ja koko h�nen sukunsa |
|
tulivat Egyptiin. |
|
Jaakob vei kaikki poikansa ja pojanpoikansa, tytt�rens� ja poikiensa |
|
tytt�ret, koko sukunsa mukanaan Egyptiin. |
|
N�m� ovat Egyptiin tulleiden israelilaisten, Jaakobin j�lkel�isten, |
|
nimet: Jaakobin esikoinen oli Ruuben, |
|
ja Ruubenin pojat olivat Henok, Pallu, |
|
Hesron ja Karmi. |
|
Simeonin pojat olivat Jemuel, |
|
Jamin, Ohad, Jakin, Sohar ja Saul, jonka �iti oli |
|
kanaanilainen. |
|
Leevin pojat olivat Gerson, Kehat |
|
ja Merari. |
|
Juudan pojat olivat Er, Onan, Sela, Peres ja Serah. Er ja Onan olivat |
|
kuolleet Kanaaninmaassa. Peresin pojat olivat Hesron ja Hamul. |
|
Isaskarin pojat olivat Tola, Puvva, Jasub ja |
|
Simron. |
|
Sebulonin pojat olivat Sered, Elon ja |
|
Jahleel. |
|
T�ss� olivat Lean pojat, jotka h�n oli |
|
synnytt�nyt Jaakobille Mesopotamiassa, ja n�iden |
|
poikien pojat. Mesopotamiassa Lealle oli syntynyt |
|
my�s tyt�r Dina. N�it� Jaakobin j�lkel�isi�, poikia |
|
ja tytt�ri�, oli kolmekymment�kolme. |
|
Gadin pojat olivat Sifjon, Haggi, Suni, Esbon, |
|
Eri, Arodi ja Areli. |
|
Asserin pojat olivat Jimna, |
|
Jisva, Jisvi ja Beria, ja heill� oli sisar Sera. |
|
Berian pojat olivat Heber ja Malkiel. |
|
N�iden |
|
kuudentoista Jaakobin j�lkel�isen kanta�iti oli |
|
Silpa, jonka Laban oli antanut orjattareksi tytt�relleen Lealle. |
|
Jaakobin vaimon Raakelin pojat olivat Joosef ja |
|
Benjamin. |
|
Joosefille syntyiv�t Egyptiss� pojat |
|
Manasse ja Efraim, ja heid�t synnytti Asenat, Onin |
|
papin Poti-Feran tyt�r. |
|
Benjaminin pojat olivat |
|
Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi, Ros, Muppim, |
|
Huppim ja Ard. |
|
N�it� Jaakobille syntyneit� |
|
j�lkel�isi�, joiden kanta�iti oli Raakel, oli |
|
nelj�toista. |
|
Danin poika oli Husim. |
|
Naftalin pojat olivat |
|
Jahseel, Guni, Jeser ja Sillem. |
|
N�iden seitsem�n |
|
Jaakobin j�lkel�isen kanta�iti oli Bilha, jonka |
|
Laban oli antanut orjattareksi tytt�relleen Raakelille. |
|
Jaakobin j�lkel�isi�, jotka tulivat h�nen |
|
mukanaan Egyptiin, oli kaikkiaan kuusikymment�kuusi |
|
henke�, ja viel� lis�ksi h�nen poikiensa vaimot. |
|
Joosefin poikia, jotka olivat syntyneet h�nelle Egyptiss�, oli |
|
kaksi. N�in oli Jaakobin sukuun kuuluvia tullut Egyptiin kaikkiaan |
|
seitsem�nkymment� henke�. |
|
Jaakob l�hetti Juudan edell��n Joosefin luo |
|
ilmoittamaan heid�n saapumisestaan Goseniin. Niin he |
|
tulivat Gosenin maakuntaan, |
|
ja Joosef |
|
valjastutti vaununsa ja l�hti sinne is��ns� Israelia |
|
vastaan. Heti kun h�n n�ki Jaakobin, h�n riensi |
|
syleilem��n h�nt� ja itki pitk��n h�nen olkaansa |
|
vasten. |
|
Israel sanoi Joosefille: "Nyt voin |
|
kuolla rauhassa! Olen n�hnyt sinut ja tied�n, ett� |
|
sin� olet elossa!" |
|
Sitten Joosef sanoi veljilleen ja is�ns� koko |
|
v�elle: "Nyt minun t�ytyy palata faraon luo |
|
kertomaan, ett� veljeni ja is�ni, jotka asuivat |
|
Kanaaninmaassa, ovat tulleet luokseni. |
|
Sanon |
|
h�nelle, ett� te olette paimenia, olette aina olleet |
|
karjankasvattajia ja olette nyt tuoneet t�nne |
|
lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun |
|
omaisuutenne. |
|
Kun sitten farao kutsuu teid�t |
|
luokseen ja kysyy, mik� teid�n ammattinne on, |
|
niin sanokaa: 'Me, sinun palvelijasi, olemme |
|
olleet karjankasvattajia nuoruudestamme t�h�n |
|
p�iv��n saakka, kuten esi-is�mmekin.' Silloin saatte |
|
j��d� asumaan Goseniin, sill� egyptil�iset eiv�t |
|
sied� keskuudessaan paimentolaisia, joilla on |
|
lampaita ja vuohia." |
|
Joosef meni faraon luo ja sanoi: "Is�ni ja |
|
veljeni ovat tulleet t�nne Kanaaninmaasta ja tuoneet |
|
mukanaan lampaansa, vuohensa, nautakarjansa ja koko |
|
muun omaisuutensa. He ovat nyt Gosenin maakunnassa." |
|
Sitten h�n otti mukaansa viisi velje��n ja vei |
|
heid�t faraon eteen. |
|
Farao kysyi h�nen veljilt��n: "Mik� on teid�n ammattinne?" He vastasivat |
|
faraolle: "Me, sinun palvelijasi, olemme |
|
lammaspaimenia, kuten esi-is�mmekin olivat." |
|
He |
|
sanoivat viel� faraolle: "Me jouduimme tulemaan |
|
siirtolaisiksi t�h�n maahan, sill� lampaillamme ja |
|
vuohillamme ei ole Kanaaninmaassa sy�t�v��, kun |
|
siell� on kova kuivuus. Sallithan, ett� me, sinun |
|
palvelijasi, asetumme asumaan Gosenin maakuntaan." |
|
Farao sanoi Joosefille: "Is�si ja veljesi ovat |
|
tulleet luoksesi. |
|
Egyptin maa on sinulle avoinna, |
|
sijoita heid�t asumaan maan parhaaseen osaan. He |
|
saavat asua Gosenin maakunnassa, ja jos heid�n |
|
joukossaan on kyvykk�it� miehi�, niin pane heid�t |
|
p��llysmiehiksi huolehtimaan minun karjoistani." |
|
Sitten Joosef haki is�ns� ja toi h�net faraon |
|
eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen h�nelle |
|
siunausta. |
|
Farao kysyi Jaakobilta: "Paljonko sinulla on ik��?" |
|
Jaakob vastasi: "Olen el�nyt |
|
vaeltajan el�m�� satakolmekymment� vuotta. |
|
V�h�lukuiset ja onnettomat ovat elinvuoteni olleet, |
|
eik� niit� ole kertynyt minulle yht� paljon kuin |
|
esi-isilleni heid�n vaelluksensa aikana." |
|
Sitten |
|
Jaakob hyv�steli faraon, toivotti h�nelle siunausta |
|
ja l�hti h�nen luotaan. |
|
Joosef sijoitti is�ns� ja veljens� Egyptiin asumaan ja antoi heille |
|
maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, kuten |
|
farao oli k�skenyt. |
|
Ja Joosef piti huolen is�ns� ja veljiens� |
|
ja koko suvun elatuksesta antaen kullekin sen mukaan, montako ruokittavaa h�nell� oli. |
|
Miss��n ei ollut sy�t�v��, sill� n�l�nh�t� oli |
|
hyvin ankara, ja Egypti ja Kanaaninmaa olivat n��ntym�ss� n�lk��n. |
|
Joosef kokosi Egyptist� ja Kanaaninmaasta kaiken hopean maksuksi siit� viljasta, |
|
joka h�nelt� ostettiin, ja vei hopean faraon palatsiin. |
|
Kun hopea oli loppunut Egyptist� ja Kanaaninmaasta, tulivat |
|
egyptil�iset Joosefin luo ja sanoivat: "Anna meille leip��! Pit��k� |
|
meid�n kuolla sinun eteesi, nyt kun hopea on lopussa?" |
|
Silloin |
|
Joosef vastasi: "Tuokaa t�nne karjanne, niin min� |
|
annan teille sy�t�v�� el�imi�nne vastaan, jos kerran |
|
hopeanne on lopussa." |
|
He toivat karjansa Joosefille, ja h�n antoi heille sy�t�v�� hevosten, |
|
lampaiden ja vuohien, nautakarjan ja aasien hinnalla. N�in h�n sin� |
|
vuonna piti heid�t hengiss� ruoalla, jonka he saivat karjaansa |
|
vastaan. |
|
Niin kului se vuosi. He tulivat h�nen luokseen |
|
seuraavanakin vuonna ja sanoivat: "Herramme, sin� |
|
tied�t varmaan, ett� kaikki hopea on lopussa, ja |
|
my�s meid�n karjamme ja juhtamme ovat jo joutuneet |
|
sinun haltuusi. Meill� ei ole sinulle en�� muuta |
|
tarjottavaa kuin ruumiimme ja peltomme. |
|
Pit��k� |
|
meid�n peltoinemme tuhoutua sinun edess�si? Ota |
|
meid�t ja meid�n peltomme ja anna meille leip��, |
|
niin me tulemme faraon orjiksi, ja anna meille my�s |
|
siemenviljaa. N�in me pysymme hengiss� eiv�tk� pellot autioidu." |
|
Niin Joosef osti koko Egyptin pellot faraolle, |
|
sill� kaikki egyptil�iset myiv�t h�nelle peltonsa, |
|
kun n�lk� oli k�ynyt heille ylivoimaiseksi. N�in |
|
koko maa tuli faraon omaksi. |
|
Joosef teki |
|
kansasta faraon orjia kautta koko Egyptin maan. |
|
Vain pappien peltoja h�n ei ostanut, sill� papit |
|
saivat palkkansa faraolta ja pystyiv�t el�m��n |
|
h�nelt� saamillaan tuloilla. Siksi heid�n ei |
|
tarvinnut myyd� peltojaan. |
|
Joosef sanoi kansalle: "Min� olen nyt ostanut |
|
teid�t ja teid�n peltonne faraolle. T�ss� on teille |
|
siemenviljaa, kylv�k�� peltonne. |
|
Mutta sadosta |
|
teid�n on aina annettava viidesosa faraolle. Nelj� |
|
viidesosaa siit� j��k��n teille siemenviljaksi sek� |
|
ravinnoksi itsellenne, talonv�ellenne, vaimoillenne |
|
ja lapsillenne." |
|
He sanoivat: "Sin� olet pit�nyt |
|
meid�t hengiss�. Pid� meist� huolta edelleenkin, |
|
niin me olemme faraon orjia." |
|
Ja Joosef s��ti |
|
lain, joka viel� nytkin on voimassa Egyptiss�, ett� |
|
faraolle oli annettava viidesosa sadosta. Vain |
|
pappien pellot eiv�t joutuneet faraon omistukseen. |
|
Niin israelilaiset j�iv�t asumaan Egyptiin Gosenin maakuntaan ja |
|
kotiutuivat sinne. He olivat hedelm�llisi� ja lis��ntyiv�t runsaasti. |
|
Jaakob asui Egyptiss� seitsem�ntoista vuotta, ja h�n eli |
|
sadannelj�nkymmenenseitsem�n vuoden ik�iseksi. |
|
Kun h�n, Israel, tunsi kuolemansa l�hestyv�n, |
|
h�n kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi |
|
h�nelle: "Pyyd�n sinulta er�st� asiaa, jolla voit |
|
osoittaa minulle rakkautesi ja uskollisuutesi. |
|
Kosketa minua nivusiin ja vanno, ettet hautaa minua |
|
Egyptiin. |
|
Kun min� olen mennyt lepoon isieni |
|
luo, vie minun ruumiini pois Egyptist� ja pane minut |
|
isieni hautaan." Joosef vastasi: "Min� teen niin |
|
kuin pyyd�t." |
|
Jaakob sanoi: "Vanno se minulle." Joosef vannoi, ja sitten Israel |
|
polvistui vuoteelleen ja rukoili kasvot p��nalusta vasten. |
|
Jonkin aikaa t�m�n j�lkeen Joosefille |
|
ilmoitettiin, ett� h�nen is�ns� oli sairaana. Joosef |
|
l�hti h�nen luokseen ja otti mukaan molemmat |
|
poikansa, Manassen ja Efraimin. |
|
Kun Jaakob sai tiet��, ett� h�nen poikansa Joosef |
|
oli tullut, h�n kokosi voimansa ja nousi istumaan |
|
vuoteessa. |
|
H�n sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Lusissa |
|
Kanaaninmaassa, siunasi minut |
|
ja sanoi minulle: 'Min� teen sinut |
|
hedelm�lliseksi ja j�lkel�isesi monilukuisiksi, niin |
|
ett� sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan |
|
sinun j�lkel�isillesi t�m�n maan pysyv�ksi perint�maaksi.' |
|
Ja nyt sinun kaksi poikaasi, jotka |
|
olivat syntyneet Egyptiss� jo ennen minun t�nne |
|
tuloani, ovat minun poikiani. Olkoot Efraim ja |
|
Manasse minulle kuin Ruuben ja Simeon! |
|
Sinun muut |
|
lapsesi, jotka ovat syntyneet heid�n j�lkeens�, |
|
olkoot sinun omiasi, mutta heit� kutsuttakoon |
|
veljiens� heimojen mukaan siin� maassa, jonka he |
|
saavat peri�. |
|
Kun min� olin palaamassa |
|
Mesopotamiasta, menetin matkan aikana sinun �itisi |
|
Raakelin. Se tapahtui Kanaaninmaassa, kun Efrataan |
|
oli viel� jonkin verran matkaa, ja min� hautasin |
|
h�net sinne Efratan tien varteen." Efrata on sama |
|
kuin Betlehem. |
|
Huomatessaan Joosefin pojat Jaakob kysyi: "Keit� |
|
n�m� ovat?" |
|
Joosef vastasi: "He ovat minun |
|
poikiani, jotka Jumala on antanut minulle t��ll� |
|
Egyptiss�." Silloin Jaakob sanoi: "Tuo heid�t t�nne, |
|
ett� saan siunata heid�t." |
|
Jaakobin silm�t |
|
olivat n�et k�yneet i�n mukana heikoiksi, eik� h�n |
|
en�� n�hnyt hyvin. Joosef toi pojat h�nen luokseen, |
|
ja h�n suuteli ja syleili heit�. |
|
Joosefille |
|
Israel sanoi: "En osannut toivoa, ett� saisin viel� |
|
kerran n�hd� kasvosi, ja nyt Jumala on antanut minun |
|
n�hd� my�s sinun poikasi!" |
|
Ja Joosef otti pojat |
|
pois h�nen jalkojensa juuresta ja kumartui |
|
kasvoilleen maahan saakka. |
|
Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla k�dell��n |
|
Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla |
|
k�dell��n Israelin oikealle puolelle ja vei heid�t |
|
n�in h�nen eteens�. |
|
Israel ojensi oikean |
|
k�tens�, mutta asetti sen Efraimin p��n p��lle, |
|
vaikka t�m� oli nuorempi, ja vasemman k�tens� h�n |
|
pani Manassen p��lle; h�n asetti siis k�tens� |
|
ristikk�in. Mutta Manasse oli esikoinen. |
|
Ja |
|
Israel siunasi Joosefin sanoen: |
|
-- Jumala, jonka tahdon mukaisesti |
|
minun is�ni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet, |
|
Jumala, joka on ollut minun paimeneni |
|
syntym�st�ni t�h�n p�iv��n saakka, |
|
se enkeli, joka on minut pelastanut |
|
kaikesta onnettomuudesta, |
|
siunatkoon n�it� nuorukaisia. |
|
Heid�n kauttaan s�ilyk��n minun nimeni |
|
ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi. |
|
Lukuisat olkoot heid�n j�lkel�isens� maan p��ll�. |
|
Kun Joosef n�ki, ett� h�nen is�ns� pani oikean |
|
k�tens� Efraimin p��n p��lle, se oli h�nest� v��rin, |
|
ja h�n tarttui is�ns� k�teen siirt��kseen sen Manassen p��n p��lle. |
|
H�n sanoi is�lleen: "Ei noin, |
|
is�ni, t�m� t�ss� on esikoinen. Pane oikea k�tesi |
|
h�nen p��ns� p��lle." |
|
Mutta is� ei suostunut, vaan sanoi: "Tied�n, poikani, tied�n. My�s |
|
Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja h�nkin on kasvava |
|
mahtavaksi, mutta h�nen nuorempi veljens� tulee viel� mahtavammaksi ja |
|
h�nen j�lkel�isist��n kasvaa kansojen paljous." |
|
Ja h�n siunasi heid�t sin� |
|
p�iv�n� sanoen: "Siunatessaan israelilaiset lausuvat |
|
teid�n nimenne ja sanovat: 'Jumala tehk��n sinut |
|
Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin h�n asetti |
|
Efraimin Manassen edelle. |
|
Sitten Israel sanoi Joosefille: "Min� kuolen |
|
pian, mutta Jumala on oleva teid�n kanssanne. H�n on |
|
johdattava teid�t takaisin isienne maahan. |
|
Ja |
|
sen lis�ksi, mit� veljesi saavat, min� annan sinulle |
|
sen harjanteen |
|
, jonka olen miekkani ja jouseni |
|
voimalla ottanut amorilaisilta." |
|
�Harjanne�, hepreaksi �ekem, voi merkit� my�s Sikemin kaupunkia |
|
Jaakob kutsui poikansa luokseen ja sanoi: "Tulkaa |
|
t�nne, niin ilmoitan teille, mit� teille tapahtuu |
|
tulevina aikoina." |
|
-- Tulkaa koolle ja kuunnelkaa, |
|
te Jaakobin pojat, |
|
kuulkaa is��nne Israelia. |
|
Ruuben, sin� olet esikoiseni ja voimani, |
|
sin� olet miehuuteni ensimm�inen hedelm�, |
|
arvossa korkein, voimilta v�kevin. |
|
Mutta olet kuin kuohuva puro, |
|
siksi et s�ilyt� ensimm�ist� sijaasi. |
|
Sin� nousit is�si vuoteelle, |
|
h�p�isit minun makuusijani. |
|
Simeon ja Leevi ovat veljekset, |
|
v�kivaltaisia ovat heid�n hankkeensa. |
|
Min� en suostu heid�n juoniinsa, |
|
minun syd�meni ei liity heid�n seuraansa. |
|
He ovat vihassaan tappaneet miehi�, |
|
omin luvin katkoneet sonnien kinnerj�nteet. |
|
Kirottu olkoon heid�n vihansa, sill� se on |
|
kiivas, |
|
heid�n raivonsa, sill� se on julma. |
|
Min� sirotan heid�t Jaakobin heimojen sekaan, |
|
hajotan heid�t Israelin joukkoon. |
|
Juuda |
|
, veljesi ylist�v�t sinua. |
|
Sinun k�tesi on iskev� vihollistasi niskaan, |
|
sinun is�si pojat kumartavat sinua. |
|
Juuda, sin� nuori leijona, |
|
saaliilta olet noussut, poikani. |
|
H�n on kyyristynyt, k�ynyt makuulle |
|
kuin leijona, kuin jalopeura. |
|
Kuka uskaltaa h�nt� h�irit�? |
|
Ei siirry valtikka pois Juudalta, |
|
ei k�skij�n sauva h�nen suvultaan. |
|
H�nen heimostaan on tuleva se, jolla on valta, |
|
h�nt� kansat tottelevat. |
|
Viinik�ynn�kseen h�n sitoo aasinsa, |
|
jaloon k�ynn�kseen aasinsa varsan. |
|
H�n pesee viiniss� vaatteensa, |
|
ryp�leiden veress� pukunsa. |
|
H�nen silmiss��n on viinin hehku, |
|
h�nen hampaissaan maidon valkeus. |
|
Sebulon on asuva meren ��rell�, |
|
h�n asettuu rannikolle, miss� laivat kulkevat, |
|
h�nen selk�ns� taa j�� Sidon. |
|
Isaskar on vahvaluinen juhta, |
|
joka makaa kuormaansa odottaen. |
|
H�n n�ki asuinsijansa hyv�ksi |
|
ja maansa ihanaksi. |
|
H�n painoi olkansa taakan alle, |
|
k�vi tekem��n orjan t�it�. |
|
Dan |
|
on ajava kansansa asiaa |
|
yhten� Israelin heimoista. |
|
Dan on oleva k��rmeen� tiell�, polulla kyyn�, |
|
joka puree hevosta vuohiseen, |
|
niin ett� ratsastaja suistuu maahan. |
|
Herra, sinulta min� odotan pelastusta! |
|
Gadia |
|
ahdistavat rosvojen joukot, |
|
ja Gad ahdistaa niit�, |
|
seuraa niiden kintereill�. |
|
Asserin leip� on runsas, |
|
h�n tarjoaa kuninkaiden herkkuja. |
|
Naftali on vapaana juokseva kauris, |
|
kauniita ovat h�nen vasansa. |
|
Joosef on hedelm�puu, |
|
nuori hedelm�puu l�hteen ��rell�, |
|
sen oksat ojentuvat yli muurin. |
|
Jousimiehet h�tyytt�v�t h�nt�, |
|
he ampuvat ja ahdistavat h�nt�, |
|
mutta h�nen jousensa pysyy j�ntev�n� |
|
ja h�nen k�tens� ovat nopeat. |
|
T�m�n saa aikaan Jaakobin V�kev�, |
|
h�n, jonka nimi on Paimen, |
|
Israelin Kallio, |
|
is�si Jumala, joka on auttava sinua, |
|
Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, |
|
antaa siunauksia ylh��lt� taivaasta |
|
ja siunauksia syvyyksist� maan alta, |
|
siunauksia kohduille ja rinnoille. |
|
Is�si siunaukset ovat vahvemmat kuin ikivanhat |
|
vuoret, |
|
kuin ihanat ikuiset kukkulat. |
|
Ne siunaukset tulkoot Joosefin osaksi, |
|
h�nen, joka on p��mies veljiens� joukossa. |
|
Benjamin on saalistava susi, |
|
aamuisin h�nell� on aina sy�t�v��, |
|
ja iltaisin h�n jakaa saalista. |
|
N�m� ovat Israelin heimot ja niiden kantais�t, |
|
kaikkiaan kaksitoista, ja n�in puhui heille heid�n |
|
is�ns� Jaakob, kun h�n siunasi heid�t. Kullekin |
|
heist� h�n lausui siunauksen. |
|
Sitten Jaakob antoi heille n�m� ohjeet: "Minut |
|
otetaan pian esi-isieni luo. Haudatkaa minut isieni |
|
viereen siihen luolaan, joka on heettil�isen Efronin |
|
vainiolla, |
|
Makpelan vainiolla, Mamren l�hist�ll� |
|
Kanaaninmaassa. Sen vainion Abraham osti heettil�iselt� Efronilta sukuhaudaksi. |
|
Siihen hautaan on |
|
haudattu Abraham ja h�nen vaimonsa Saara, sinne on |
|
haudattu Iisak ja h�nen vaimonsa Rebekka, ja sinne |
|
min� hautasin Lean. |
|
Se vainio ja siell� oleva |
|
luola on ostettu heettil�isilt�." |
|
Kun Jaakob oli antanut n�m� ohjeet pojilleen, |
|
h�n paneutui taas vuoteeseen. H�n kuoli, ja h�net |
|
otettiin isiens� luo. |
|
Nimi Juuda muistuttaa heprean sanaa jodu 'he ylist�v�t', vrt. |
|
Nimi Dan merkitsee 'h�n tuomitsee, johtaa, ajaa asiaa'. |
|
Nimi Gad, joka varsinaisesti merkitsee 'hyv� onni', muistuttaa my�s |
|
heprean sanoja gad 'ahdistaa' ja gedud 'rosvojoukko'. |
|
Joosef kumartui itkien is�ns� ylle ja suuteli |
|
h�nen kasvojaan. |
|
Sitten h�n antoi is�ns� Israelin |
|
balsamoinnin omien l��k�riens� teht�v�ksi, ja he |
|
balsamoivat Israelin ruumiin. |
|
Balsamointi kesti |
|
nelj�kymment� p�iv��; se oli t�h�n ty�h�n tarvittava |
|
aika. Egyptil�iset surivat h�nt� seitsem�nkymment� |
|
p�iv��. |
|
Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoviv�elle: "Pyyd�n teit� |
|
kertomaan faraolle, |
|
ett� |
|
is�ni vannotti minua sanoen: 'Min� kuolen pian. |
|
Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teett�nyt |
|
itselleni Kanaaninmaassa.' Nyt tahtoisin menn� sinne |
|
hautaamaan is�ni. Sen j�lkeen palaan taas t�nne." |
|
Farao vastasi: "Mene hautaamaan is�si, niin kuin |
|
h�n sinua vannotti." |
|
Niin Joosef l�hti hautaamaan |
|
is��ns�, ja h�nen mukanaan l�htiv�t kaikki faraon |
|
hovimiehet, h�nen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin |
|
vanhimmat, |
|
Joosefin perhe, kaikki h�nen veljens� |
|
sek� koko h�nen is�ns� suku. Vain vaimot ja lapset |
|
sek� lampaat, vuohet ja nautakarjan he j�ttiv�t |
|
Gosenin maakuntaan. |
|
Joosefilla oli mukanaan my�s |
|
vaunuja ja ajomiehi�; heit� oli hyvin suuri karavaani. |
|
He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin |
|
tuolla puolen, ja viettiv�t siell� suuret ja |
|
juhlavat valittajaiset. Surumenot kestiv�t seitsem�n |
|
p�iv��. |
|
Kun maan kanaanilaiset asukkaat n�kiv�t |
|
Goren-Atadin surujuhlan, he sanoivat: |
|
"Egyptil�isill� on siell� mahtavat hautajaiset!" |
|
Siit� t�m� paikka sai nimekseen Abel-Misraim. |
|
Paikka on Jordanin tuolla puolen. |
|
Jaakobin pojat tekiv�t is�lleen niin kuin h�n |
|
oli k�skenyt: |
|
he veiv�t h�net Kanaaninmaahan ja |
|
hautasivat h�net Mamren l�hist�lle Makpelan vainion |
|
luolaan. Makpelan vainion Abraham oli ostanut |
|
sukuhautansa paikaksi heettil�iselt� Efronilta. |
|
Haudattuaan is�ns� Joosef palasi Egyptiin |
|
veljiens� sek� kaikkien muiden kanssa, jotka olivat |
|
olleet h�nen mukanaan. |
|
Joosefin veljet alkoivat is�ns� kuoltua pel�t� |
|
ja sanoivat toisilleen: "Ent�p� jos Joosef nyt |
|
k��ntyy meit� vastaan ja sittenkin kostaa meille |
|
kaiken sen pahan, mink� me h�nelle teimme?" |
|
Ja |
|
he l�hettiv�t Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa |
|
is�mme k�ski meit� |
|
sanomaan sinulle n�in: 'Anna |
|
veljillesi anteeksi heid�n rikoksensa ja pahat |
|
tekonsa. Armahda heit�, vaikka he ovatkin tehneet |
|
sinulle pahaa.' Anna siis meille nyt anteeksi meid�n |
|
rikoksemme. Meh�n palvelemme samaa Jumalaa kuin |
|
is�si." Kuullessaan heid�n sanansa Joosef puhkesi |
|
itkuun. |
|
Sitten veljet tulivat, lankesivat h�nen eteens� |
|
ja sanoivat: "Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!" |
|
Mutta Joosef sanoi heille: "�lk�� olko |
|
peloissanne, enh�n min� ole Jumala. |
|
Te kyll� |
|
tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala k��nsi sen |
|
hyv�ksi. H�n antoi t�m�n kaiken tapahtua, jotta |
|
monet ihmiset saisivat j��d� henkiin. |
|
�lk�� siis |
|
en�� olko peloissanne. Min� huolehdin teist�, teid�n |
|
vaimoistanne ja lapsistanne." N�in h�n rauhoitteli |
|
heit� ja puhui heille lempe�sti. |
|
Joosef ja h�nen is�ns� suku j�iv�t Egyptiin |
|
asumaan, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ik�iseksi. |
|
H�n sai n�hd� Efraimin lapsia ja lastenlapsia, ja my�s |
|
Manassen pojalle Makirille syntyi lapsia, jotka Joosef ehti n�hd�. |
|
Joosef sanoi veljilleen: "Min� kuolen pian, |
|
mutta Jumala pit�� teist� hyv�n huolen ja vie teid�t |
|
t�st� maasta siihen maahan, jonka h�n vannoi |
|
antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille." |
|
Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: |
|
"Kun Jumala aikanaan johtaa teid�t pois t��lt�, niin |
|
viek�� minun luuni mukananne." |
|
Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ik�isen�, ja |
|
h�net balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptiss�. |
|
|